KOLMAS NÄYTÖS.
Pohjolan avara pirtti, pitkällä pöydällä on ruokia ja oluthaarikoita, katsomon puoleisessa pöydän päässä kaksi suurta valtatuolia, isossa takassa palaa valkea, seinillä ja kattohirsillä aseita, nurkassa iso oluttynnyri.
Louhi työkkää Anaria kylkeen. Pese astiat, Anari! Mitä nuriset, sontasääri, kohta palaa sulhaskansa sudenajosta.
Anari. Viikko on täällä häitä juotu. Kutsuit köyhät huonemiehet, et kutsunut Lemminkäistä.
Louhi. Kaitkoon kurja Kyllikkiään. Kaipaatko Kaukoa, kutale, vasta karkasit Kaukoniemestä!
Anari. En kärsi Kyllikkiä, jauhaisin jauhoksi kivellä. — Missähän kulkee nyt Lemminkäinen?
Louhi. Ehkä viruu Tuonelan vedessä.
Anari. Paimen kertoi Lemminkäisen uupuneen Kalmiskankaran rämeen rannalle.
Louhi. Paimen hätikkö, hämysilmä…
Anari. Manasiko paimen Lemminpojan Tuonen uneen?
Louhi. Vältti surman…
Anari. Kaukoniemessä kuuluu käyneen. Ehkä on nyt tulossa näihin häihin.
Louhi. Uskaltaisiko uhalla tämän korkean katoksen alle, kynnyksellä saisi seistä.
Anari. Kuulen astunnan aittatieltä.
Anari vetäytyy karsinaan. Lemminkäisen äiti ja Kyllikki tulevat.
Äiti. Kuule Pohjolan emäntä, missä on poikani?
Louhi tiuskien. Mitä minä pojastasi!
Äiti. Aavistin Kaukoni kohtalon…
Kyllikki. Kangasta kudoin Kaukoniemessä. Kirjasin siihen Lemminkäisen viini olalla, kädessä jousi, keltaisen kedon kuvasin ja ympärille lemmen lehdet. Niin silloin veri valahti kankaalle, vai iltainen ruskoko punasi kyyneleeni.
Äiti. Silloin läksimme etsimään Lemminkäistä ja löysimme onnettoman rämeen rannalla ruhjottuna.
Kyllikki. Musta, puolisokea mies rämpi rähmällään hänen päällänsä; huomasi meidät ja ryntäsi ryteikköön.
Äiti. Houreista herätessään sopersi poikani Tuonen joutsenesta ja Pohjan paimenesta. Mitä teitte pojalleni?
Louhi. Olenko minä paimen pojallesi?
Kyllikki. Löydänkö lempeni tämän ilmankannen alta?
Louhi viekkaasti. Äsken susi repi karjaamme, ehkä susi on poikasi syönyt.
Äiti. Ei susi syö minun sukuani, sormin Kauko survoo sudet.
Anari Kyllikille. Kyllikki, vieläkö kuljet kisoissa!
Kyllikki. Sinäkö täällä, Anari! — Oi, miten täällä on synkät seinät, tänne ei päivä koskaan paista.
Anari. Jauhaisit täällä jauhinkivellä, se osa olisi sopiva sinulle.
Kyllikki itsekseen. Täällä minä tulisin hulluksi.
Louhi. Meillä on ankara puuha, ei ole aikaa akoille. Poikasi läksi täältä, kävi tytärtä kysymässä. (Ilkkuen.) Kas kun ei kuulu jo tulevan anomaan morsianta.
Äiti. Sen varsin valehteletkin, laitoit paimenen paulaksi pojalleni.
Louhi. En paimenna paimentani.
Äiti. Kun Kauko palasi kotiin, oli kuin myrkky olisi vereen mennyt, oli haikea ja haluton. — Illalla kylpi Tieran kanssa, saunasta tullen virkkoi: "mikä on palo mäellä pohjan taivaan alla?" Siihen Tiera: "Pohjolan pahalta mäeltä nousee keittovalkeat, siellä hankitaan häitä". Silloin kivahti Kauko: "Eikö kutsuttu minua! Tässä on kuun ikuiset kutsut!", sanoi ja sivalsi miekan huotrastansa.
Kyllikki. Aamulla sitte lähti hyvästiä heittämättä.
Äiti. Sille tielle katosi. (Pohjan neidolle, joka tulee koristettuna.) Ihana olet, Pohjan neito, päästä poikani lumouksesta, miksi herätit hurjan halun, koska et totta tarkoittanut. Kaukolla on hento, herkkä vaimo.
Pohjan neito. Olen miehiä mitannut, kaikilla on suden mieli, heitä niille kitaan kinnas, senkin riiviöt repivät.
Kyllikki. Sinäkö maan kuulu, Pohjan tähti!
Pohjan neito. Kyllikki, saaren kukka! Sano, pieni Kylli, miltä tuntui kun Kauko ryösti.
Kyllikki. Minutpa Kauko ryösti, ei sinua!
Pohjan neito. Kutittiko Kauko parrallansa?
Kyllikki. Pilkkana minua pidätkin.
Pohjan neito. Mikset pitänyt miestä hyvänä taljan alla.
Kyllikki. Sinä et tyydy yhteen ylkään, lienee leveä morsiustalja.
Pohjan neito. Ei sille ylety yksikään ylkä.
Kyllikki. Eikö Turjakaan, sulhasesi?
Pohjan neito. Ei Turjakaan.
Kyllikki. Pöyhkeilet morsiuspuvussa, vaan olet syöjätär sisältä!
Pohjan neito. Katsos, katsos! Sinulla on voimaa varressasi.
Kyllikki. Kyy kavala! Miksi viekoitit minulta Lemminkäisen?
Pohjan neito. En viekoittanut, en vieroittanut.
Kyllikki. Valehtelet, viheliäinen! En sinua pelkää, sinä syöjätär sinä… Taar'avita! Tahtoisin repiä silmät sinulta.
Purskahtaa itkuun.
Pohjan neito. Katsos, katsos!…
Äiti. Älä nyt itke. — Tule helohipiäni, menkäämme Lemminkäistä vastaan, ehkä käännytämme tieltä.
Kyllikki. Niin, pois tästä kolkosta kodista!
Äiti. Olen jo vanha ja väsynyt vaimo. — Varjele vakainen Luoja tänne toiste tulemasta! (Äiti ja Kyllikki menevät.)
Louhi. Anarille. Lakase kynnys kateiden kiroilta! (Pohjan neidolle.) Käykäämme katsomaan kujalle, eikö jo tule Turja sudenajosta. (Menevät.)
Anari. Itse kadehdit, kavala emäntä!
Pohjan paimen sivuovesta haistellen kuin metsäneläin ilmaa. Täällä on makean maidon haju, nuoren miniän ihon tuoksu.
Anari. Mitä hamuilet?
Pohjan paimen. Kävihän äsken Kyllikki täällä?
Anari. Läksi juuri anopin kera.
Pohjan paimen. Niinkuin pieni kesy käärmeenikin janoan minä nuorta lämmintä maitoa.
Anari joka on kuullut alkupuolen. Kesy käärme? — Olet ovela tietäjä! Sinua pelkää itse isäntä. — Kuules, minulla on korvessa sisar, sitä vaivaa nyt lemmentauti, mutta toinen nainen on tiellä. Neuvo, millä lemmen vierottaisin.
Pohjan paimen. Sinulla lienee Kyllikin kylpyvasta?
Ottaa vastan karsinasta, Anari sieppaa sen häneltä.
Anari. Mistä arvasit aikeeni?
Pohjan paimen. Minä huomaan ja haistan kaikki.
Anari. Viettelen sinulle Kyllikin marjaan mäelle.
Pohjan paimen teeskennellen. Minäkö, mitä mutiset? Kyllä keksit huonon keinon. (Neuvoo.) Piilota vasta läävän pahnaan, kulje kerran myötä päivää, toisen kerran vasta päivää, laadi näitä lausehia! (Manaa, Anari toistaa sanoja.) Pistä, häijy, härkimesi kahden rakkahan välihin, jott'ei tunne toinen toista eikä yhteen yritä.
Anari nauraa. Olet viisas kuin Vipunen, niin nostan lemmen myös sinulle.
Pohjan paimen. En minä tavannut lempeä enkä saanut kurja kunniata, siksi ne riistän rikkaammilta.
Anari. Kaikki minuakin hylkivät ja hosuvat.
Pohjan paimen. Rakastaahan sinua Keira.
Anari. Keira on orja niinkuin minäkin.
Pohjan paimen. Sinä orjan onneton lapsi, sinä tunnet kuinka elämä on katala, kaikki vei se minulta. Otsaani polttaa orjan rauta, toinen tunnon tulirauta polttaa sisintä sydäntä.
Anari udellen. Mitä teit, paimen?
Pohjan paimen. Hä, syytätkö sinäkin minua. — Katsos tuota toista silmää! (Painaa kasvonsa Anarin kasvoihin.) Siinä on hiiden häijy hehku, näin kerran kuvani lähteessä, sen jälkeen olen vettä vieronut. — Nuoret naiset kammovat minun rumuuttani kuin ruttoa. Julma, julma on elämä! Ja kuitenkin janoo rakkautta kurja, kelvoton paimenkin. Oh, jospa kaatuisin kalvan kärkeen. Katsos, nuorena ollessani ikävöitsin minäkin impeyttä, mutta kaikki naiset nauroivat minulle. Silloin kerran syksyllä karjassa…
Anari. Silvoitko karjan?
Pohjan paimen synkistyen. Pahemmin tein… olin yksin… unohdin kaikki… horna hähätti korvissani… tein kauhean työn… silloin tuli muuan mies ja näki kaikki… ja puhkasi silmäni. Ei, en sitä voi sanoa, sinäkin kauhistuisit… Ah, hirmuinen tuli on minussa, kumpa muistini menisi! Ei, ei, ei, mihin minä menisin. Yö, yö! Yö ja päivä sama minulle, ei kotia minulla, ei luonnossa lepoa, koko maailma on kuin haiskahtava haava. — Mutta vaikka minä olen puolisokea, niin minä näen inehmojen ilkeät aatokset ja kamalat kurjuudet. — Katsos, minä tunnen pahan, minä itse olen paha, näillä salavoimilla minä voitan. Hähhää! Minua parjataan, mutta minua peljätään, minä kasvan vihani tiedossa, tahdon kostaa ja tahdon nähdä kammon kaikkien kasvoilla. Ja kuka näin kosti minulle! Hän, joka näköni riisti. Kavahtakoon hänen poikansa ennenkuin oma silmänsä sammuu! Hähhää!
Anari on pelästyneenä vetäytynyt nurkkaan, ovesta astuu Pohjan neito itkettäjänaisten seuraamana, Louhi, Pohjolan isäntä ja Turjan sulha, jälessä kansaa; kalevalaiset tunnetaan vaaleammista, pohjolaiset tummemmista mekoistaan. Vanhanaikuisia häämenoja, kanteleet soivat, itkettäjänaiset alkavat itkettää morsianta, joka koko ajan pysyy jäykkänä.
Ensimmäinen itkettäjänainen itkien.
Itke, itke, neiti nuori, itke kourin kyynelesi, pisarat ison pihoille! Kun et itke itkettäissä, itket toiste tullessasi, kun tulet ison kotihin, kun löydät isosi vanhan saunahan savuttuneena!
Toinen itkettäjänainen.
Itke, itke, neiti nuori, kun itket, hyvinkin itke, kun et itke itkettäissä, itket toiste tullessasi, kun tulet emon kotihin, kun löydät emosi vanhan läävähän läkähtyneenä, kuolleena kupo sylissä.
Palvelijat kantavat ruokia ja juomia pöydästä.
Lemminkäinen tulee juhlavaatteissa, ei muuta asetta kuin miekka vyöllä. Terve, terve hääkansa!
Kun hän huomaa, ettei vastata tervehdykseen, on hän hetken
ääneti, vastaa sitte ikäänkuin itselleen pilkallisesti:
Terve tervehtijälle!
Pohjan neito vilkastuen. Tuli kuin leimuna Lemminkäinen!
Pohjan paimen. Lemmottu Lemminkäinen!
Louhi. Ethän häitämme häväise!
Tytöt supattavat, pohjolaiset murisevat.
Lemminkäinen. Kuules, Pohjolan isäntä, olisiko talossa tässä rinnukseni riisujata?
Pohjolan isäntä pöydän päästä. Hä! Kaikki orjat ovat työssä, raha-arkkuja kantamassa.
Lemminkäinen. Eikö tuotane ohria orhilleni?
Pohjolan isäntä. Hä! Voihan orhisi oleilla pihalla tuolla taivasalla!
Lemminkäinen. Olipa ennen isoni tähän taloon tullessa hevolle heiniä varattu.
Louhi. Sellainen isäntä kuin hepokin.
Lemminkäinen. Olisiko olutta urhon juoda, jano on, joisinpa joenkin!
Louhi. Kuka sun käski tänne tulla!
Lemminkäinen. Korea kutsuttu vieras, koreampi kutsumaton.
Louhi. Tuhman tavat on sinulla.
Lemminkäinen. En ole tasaisten tapojen orja!
Pohjan neito. Emoni, ällös vierasta vihota!
Pohjolan isäntä. Ei kielletä sinua, jos elät siivosti tuvassa oven suussa orren alla.
Lemminkäinen. Lempo tänne lähteköön oven suussa seisomaan, nokianne nuohomaan.
Anari. Ei katsonut minua Kauko.
Pohjolan isäntä. Tule sitte lähemmäksi.
Lemminkäinen. istahtaa isännän viereen, niin että rahi raksahtaa.
Kalevalainen. Onpa siinä miehen mittaa, oikeinpa rahi rasahti.
Pohjolainen sivulliselle miehelle. Ei pääty nämä häät ilolla.
Lemminkäinen. En minä riitaa rakenna, jos kunnialla kohtelette.
Pohjan paimen Pohjolaiselle. Tuntuu kuin tupa jo haiskahtaisi verelle.
Pohjolainen. Eikö jo syhy sormesi, paimen?
Pohjan paimen. Minä kuljen ja kiihottelen, asetan sanani satimet, isken kuin suopungilla, ensin kiristän, sitten kuristan.
Pohjolainen. Me lyömme Lemminkäisen.
Lemminkäinen. katsellen kansaa. Enpä ole mielivieras, kun ei jo tuoda olutta.
Louhi. Jo on täällä syömät syöty, häät juotu!
Lemminkäinen. Salassa syöty, salassa juotu!
Louhi. Anari, tuo vieraalle olutta. (Erikseen.) Multakuopasta alimmalla astialla!
Louhi menee sivuovesta. Anari ottaa astian ja kaataa siihen olutta
tynnyristä mutisten taikasanoja, kulkien myötä- ja vastapäivää.
Pohjan neito. nauraa. Katso, Kauko, Anari lukee lemmen loihtuja!
Anari tuo vavisten haarikan pöydälle, käännähtää äkkiä ympäri ja pyörähtää kiukaan taakse.
Etkö nähnyt tyttöä, Kauko, poskensa lensivät punalle!
Lemminkäinen katsoen haarikkaan. Häpesi oluen huonoutta.
Pohjolainen. Tokko lie sinussa tämän kannun kallistajata!
Pohjan paimen. Olisipa myrkkyä sakassa!
Lemminkäinen. Ohhoh, olut katala, kyllä on toukkia tuopeissanne! (Viskaa sormellaan olutta permannolle.) Terve, Pohjolan pimeä piika! Juon tämän oluen onneksesi! Tänä yönä pujahdat heinäkengän poropussiin, horna sitoo pussin suun.
Kalevalainen. Joi kuin hepo pienen lammin!
Turjan sulha. Tarkoittiko mies minua? En tajua tuhmuuksia.
Pohjolainen. Mitäpä huolit huitukoista, olet rikas ja rehevä.
Turjan sulha kehuskellen. Sen sanon, kaupoissa en häviä.
Pohjolainen imarrellen. Tunnet tarkkaan karjan karvan.
Turjan sulha. On minulla sorkkasääriä satoja, on vaikka sata Kaukonientä.
Kalevalainen sivulliselle. Turja laulaa lehmistänsä, ei hiisku mitään morsiostaan.
Pohjan neito. Mene Turja, sulhaseni, hakemaan hevosiamme, lähdemme kohta Pohjolasta.
Turja menee muutamien muiden seurassa, osa jää juomaan haarikoista,
jotka kiertävät pöytää. Pohjan paimen kiipee kiukaalle.
Pohjolan isäntä. Talo työlle, vieraat tielle! Jo on täällä liikaa syöty, siitä on viikkoinen vahinko.
Lemminkäinen nousten pöydästä. Tuoko Turja oli sulhasesi! Pihkanjuoja, talin syöjä!
Pohjolan isäntä. Älä soimaa sulhasta! Turjalla on kultaa vaikka ostaisi kaikki Kalevan pellot!
Lemminkäinen. Vaan ei hiihdä Tapion otusta.
Pohjolan isäntä. Hä! Peura tuli porotarhaan kerran illalla itsestänsä. Meidän paimen sen lepytti loihduilla.
Pohjan paimen kiukaalta. Minä sen tapasin taialla. Olet nähnyt käärmeen unta, tai oli silmäsi sokea, kävithän Tuonenkin tuvilla.
Pohjolaiset nauravat.
Pohjolan isäntä. Siinä kuulet, naisten urho!
Lemminkäinen. Toinen varis ei toisen silmää kaiva.
Kalevalaiset nauravat.
Pohjan paimen. Myrähtikö myrrysmiehet!
Lemminkäinen. Kävinpä Tuonenkin tuvilla.
Pohjan paimen. Vieläkö isosi kuorsasi, kuoli kannuja kallistaessaan. Manalla kulkee nyt kohmelossa.
Pohjolaiset nauravat.
Lemminkäinen. Isoni tiesi sinusta tuhman tarinan mutta en kehtaa sitä kertoa nuorten kassapäiden kuullen. Kerronko, kauniit kassapäät!
Tytöt tirskuvat ja kurottavat päitään Lemminkäiselle.
Kalevalainen. Kerro kaikki!
Lemminkäinen. Kerran nuorena karjassa ollessasi…
Pohjan paimen. Se on vale, kautta Ukon, se on hornan ilkeä vale!
Lemminkäinen. Hahhaa! Pahasti parahti.
Pohjan paimen. Älkää kuunnelko kunnotonta! Hän herjaa ja häväisee, ajakaa koirilla kujalle!
Kalevalaiset nauravat.
Pohjan neito. Ole nyt siivosti siellä.
Ensimmäinen kassapää. Sukkela kuin saukko Kauko!
Toinen kassapää. Salpasi paimenen sanoilla.
Lemminkäinen. Kutti, kutti, pienet piiat. Mitä te salaa supatatte! (Kulkee tyttöjen luo ja istahtaa heidän syliinsä, tytöt työntävät häntä.) Kui, kutti! Somia olette kaikki! (Vilkuu tyttöihin olkansa takaa.) Yksi on arka kuin sirkku, toinen siivo ja virkku, kolmas kiivas kuin kirppu! Mutta missä on oma kosjonne! (Nousee, kahmasee tyttöjä ja työntää heitä paimenta kohden.) Hei, ettekö huoli tästä karjan kaitsijasta!
Ensimmäinen kassapää. Paimen on ruma kuin rutto!
Toinen kassapää. Hyi, ja häijy niinkuin hitto!
Kassapäät väistyvät kansan sekaan.
Lemminkäinen. Kuulitko, kurja paimen! Kassapäät kaihtavat sinua! (Inholla.) Kauhea olet, sinusta lähtee lemmon löyhkä!
Pohjan paimen piiloittautuu kiukaan taa, isäntä jää juomaan
parin häävieraan kanssa. Lemminkäinen käännähtää äkkiä ympäri
kantapäällään ja lähestyy Pohjan neitoa.
Lemminkäinen. Kuule korska Pohjan neito, miksi pidit pilkkanasi?
Pohjan neito. En käskenyt, en kehoittanut. Kauvan viivyit erässä, Kauko.
Lemminkäinen. Taar'avita! Piirsikö paimen puihin väärät pilkut? Näimme hänen metsässä hiipivän. Eksyin Tierasta Kalmiskankaralla.
Pohjan paimen mutisee. Pääsit Tuonelan turmasta, toiste sun sysään syvemmälle.
Pohjan neito. ilkkuen. Ammuitko joutsenen?
Lemminkäinen. Mahdottomia minulta vaadit. Istuitko silloin luhdinsolassa?
Pohjan neito. Uneksin luhdinsolassa.
Lemminkäinen. Et uneksinut, Pohjan neito, odotit Turjan tuloa.
Pohjan neito. Pettyi uneni uroista!
Lemminkäinen. Kalevan taitava seppo teki kullasta morsiamen, sinä otit hoikan hopeasulhon…
Pohjan neito. Tuli Turja, emo pakotti, itara isä kyhäsi kaupat.
Lemminkäinen. Kas kun ei isäsi itse sinua kosinut.
Pohjan neito. Älä kiihoita minua.
Lemminkäinen. Sinä kiihoitat minua, ilveskissa. (Lähennellen.)
Pohjan neito. Oletko humalassa, hurja mies!
Lemminkäinen. Ilveskissa, ilveilit minulle! Mutta sorea sinä olet, viileänä olet nyt minulle viehkeämpi.
Pohjan neito. Mitä tarkoitat, Kauko?
Lemminkäinen. Toisen miehen morsiona olet nyt minulle ihanampi! (Aikoo syleillä.)
Pohjan neito. Älä koske, Kauko.
Lemminkäinen. Tule, vielä on aika! Hei vaan! Hepoa vihellän, kannan korjaani, vien sinut korpeen ohi ulvovien susien.
Pohjan neito. Herkene, hurja! Katso minua silmään. Tässä seison, et minua vie, voit pahoin pidellä pukuni, runnella ruumiini mutta sydäntäni et saisi.
Lemminkäinen. Olen minä ennenkin naisia vienyt.
Pohjan neito uhmaten. Hennon Kyllikin ryöstit, minua et ikinä. (Lähdössä.)
Louhi tulee. Vieläkö, lempo, leksottelet!
Lemminkäinen. Heitätkö näin hyvästit minulle?
Pohjan neito. Heitän hyvästi lapsuuden lehdot. Hyvästi! (Menee.)
Louhi. Oliko kotoinen sauna kylmä, nyt sait oikein kuuman löylyn. — Äsken etsi sinua emosi, Kyllikki oli keralla.
Lemminkäinen kiivastuen. Kyllikki? Miksi tänne tulivat! En ole vaimojen vasikka.
Louhi. Niin, kaikki hullut hyppelevät sinun jälilläsi, vaan et saanut tytärtäni, nyt lentää lintu linnastani.
Lemminkäinen. Vaikka on neito miehelässä, ei ole miehin menetetty.
Louhi isännälle. Heitä jo kannut kallistamatta. Humala hyvä hurskaalle, paha paljon juoneelle. (Menee.)
Lemminkäinen. Haarikka täyteen! Nyt minä tahdon juoda! Terve Pohjolan isäntä, olet hapan kuin oluesi.
Kalevalainen. Missä on sotatoverisi?
Lemminkäinen näyttää miekkaansa. Tässä toveri tottelevainen, ei se vieroksu veriä. Tarkoitatko Tierastani? Otti Ainikin akaksi. Hameen karttaja hameisiin kiertyi. Hahhaa!
Pohjolan isäntä. Kyllä kerskaat miekastasi, mutta tulehan laulukilpasille, niin opetan arvoituksia.
Lemminkäinen. Lauloin ennen Lapin noidat, laulan sinutkin vaikka sudeksi. — Joko laadit lauseitasi! (Lemminkäinen katsoo Pohjolan isännän tuoppiin.) Sanoilla siis sotikaamme!
Pohjolan isäntä. Mitä katsot, Kaukomieli!
Lemminkäinen. Katson tuota tuoppiasi.
Pohjolan isäntä. Mitä näet tuopissani?
Lemminkäinen. Näen siellä sun kuvasi.
Pohjolan isäntä. Mik' on tuopin pohjukassa?
Lemminkäinen leikillä. Tutki itse tuoppejasi!
Pohjolan isäntä. Mato tuopin pohjukassa.
Lemminkäinen. Mikä madon maalle työnsi?
Pohjolan isäntä. Mistä minä kaikki tiedän.
Lemminkäinen. Sylki syöjätär vesille.
Pohjolan isäntä. Mist' on tuolle henki saatu?
Lemminkäinen. Henki Hiiden hiiloksesta.
Pohjolan isäntä. Mist' on hampahat häjyllä?
Lemminkäinen. Okahista Pohjan ohran.
Pohjolan isäntä. Senpä varsin valehtelit.
Lemminkäinen. Pahasta mikä tulisi?
Pohjolan isäntä. Mistä minä kaikki tiedän?
Lemminkäinen. Konna konnan oksennosta! (Lemminkäinen huudahtaa.) Puhkaisen sen miekallani. Siinä oli sinun sukusi, mato musta, Pohjolan isäntä! Hahhahaa! (Kaataa isännän olven kannusta pöydälle.)
Pohjolan isäntä. Hä, kelvoton, kaadathan olveni!
Pohjan paimen hyppää alas kiukaalta. Etkö jo iske, isäntä!
Pohjolan isäntä suuttuen. Tuhat tulimmaista! Näitkö sata seivästä Pohjolan pihalla, monen kärjessä keikkuu päitä, yksi seiväs on sinua varten!
Lemminkäinen. Kenen pään minä siihen sovitan?
Pohjan paimen. Sinun pääsi on sopivin.
Lemminkäinen. Näinpä lapsinallikoita seipäiden alla leikkiä lyövän, viirunaamoja, naurisnaamoja. — Hyvä olet nauriin kylväjä, et kylvännyt vain emäsarkaan, ojavieriinkin tiputit. (Juo.) Terve isäntä, naurisnaama!
Pohjan paimen. Pelasta kunnias, isäntä!
Pohjolan isäntä. Ei tästä pidot parane, jollei vieraat vähene!
Lemminkäinen. Sinä ilkeä, itara isäntä! Himosit oman vaimosi tytärtä! Päästäksesi pälkähästä hieroit, hylky, salakauppaa, työnsit sudelle tyttäresi.
Pohjolan isäntä kivahtaa pystyyn ja sieppaa miekan seinältä. Lähde jo tästä kotiisi, hiiden heitto!
Lemminkäinen. Ei miestä manaten siirretä sijalta tältä!
Pohjolan isäntä. Kuules, kurja Kaukomieli, voitit mun laulukilpasilla, mutta mitelkäämme miekkojamme, katselkaamme, kenellä miekka parempi!
Pohjan paimen itsekseen. Ei tässä sotaa käydä Kaukon ja isännän välillä. Tässä ratkaistaan Kalevan ja Pohjolan kohtalot, minä asetan arvat.
Lemminkäinen. ilkkuen. Mitäpä minun miekastani, kun on päänluissa lohkiellut! Mutta kuitenkin, koska ei muuten pidot parane, niin mitelkäämme miekkojamme.
Vetää miekkansa tupesta. Pohjan paimen ja pitovieraat tarkastavat.
Kuistilta kuuluu itkettäjänaisten virret, väki hyvästelee morsianta,
kulkuset kilisevät ja kannel soi.
Pohjolan isäntä. Paimen, tuo karhuntalja!
Pohjan paimen tuo taljan. Yhtä kynnen mustukaista on isännän miekka pitempi.
Pohjolan isäntä ja Lemminkäinen asettuvat taljalle.
Pohjolan isäntä. Tässä seison taljallani, itse kaadoin keihäällä karhun.
Lemminkäinen. Tunnen kyllä käsialani, Lipolle annoin tämän taljan.
Pohjolan isäntä hiukan nolona. Hä, mitä miekkonen? — Isketkö, minäkö ensin isken?
Pohjan paimen isännälle. Sinulla on miekka pitempi, sinun on ensin iskeminen.
Pohjolan isäntä. Tuossa saat, häiden häväisijä!
Iskee miekallaan mutta Lemminkäinen lyö sen orteen.
Lemminkäinen. Mitä pahaa teki sinulle orret! Iske päältä, pohjan poika!
Pohjolan isäntä. Iske päältä, Kaukomieli!
Lemminkäinen. Taar'avita! Nämä olisi nyt minun hääni, mikset antanut tytärtä, mikset kutsunut häihin, miksi kohtelit kerjurina!
Pohjolan isäntä väistyen. Käythän päälle niinkuin tauti.
Lemminkäinen. Katala koira! Katala oli elämäsi, tuossa loppusi, katala! (Iskee, isäntä kaatuu kuolleena taljalle.) Mitä katsotte, naurisnaamat!
Ajaa miekallaan kaikki pirtistä paitsi Pohjan paimenen, joka kyyristyy nurkkaan.
Pohjan paimen. Suuri olet sotija! Mittele miekkoja minunkin kanssa!
Lemminkäinen. Tahraisin miekkani saastaisen verellä! Minultako surmaa etsit, hirtettävä hiiden orja!
Pohjan paimen avaa paidan karvaisen rintansa kohdalta. Niin iske tuohon!
Lemminkäinen. En sinua iske, tahmea, tahrainen etana. Mitä teit nuorena kerran…? Isoni näki kaikki… Oh, minä arvaan… Karjan kauhu!
Pohjan paimen. Älä huuda kaikkien kuullen!
Lemminkäinen. Hyi! Pelkäät pimeitä töitäsi. Pois edestäni! (Potkasee.) Hei, Anari, tuo vettä, pesen käteni ilkeän isännän verestä!
Anari. tuo hätääntyneenä vettä. Löit kuin naatin nauriista.
Pohjan neito rientäen esille. Pakene, Kaukomieli. Piha on sakeessa sumussa, miehet jo hakevat kirveitä.
Lemminkäinen. Pihalle lensi nauriin pää, lyön sen seipään nenään.
Pohjan neito vie käsivarresta Kaukoa. Pakene!
Lemminkäinen. Yksin tulin, yksin menenkin. Hyvästi, Pohjan poloinen tähti! (Menee.)
Louhi syöksähtää huoneeseen. Surmasi, surmasi isäntäni! Kostoa Pohjolan veri vaatii! Missä miehet?! Miehet, miehet!
Juoksee ulos.