NÄYTÖS III
Mökin tupa. Vasemmalla kaksikerroksinen sänky, oikealla kangaspuut, keskellä lattiaa luukku. Perällä ja oikealla ovi, seinällä vanha kaappikello. Ikkunalaudalla kukkia, veripisara, "Kodin ilo."
PRINSSI (heräten yläsängyssä)
Imandra!
IMANDRA (herää haukotellen alasängyssä)
Hoo-oo!
PRINSSI
Nukutko?
IMANDRA
En voi nukkua, tämä olkipatja on niin kova.
PRINSSI
Minulla ei ole pehmeitä silkkipatjoja.
IMANDRA
Hovissa minä tunsin herneen seitsemänkin patjan alta.
PRINSSI
Niinkuin sadussa sanotaan. Nousehan jo!
IMANDRA
Joko nyt, anna minun vielä maata! (Kukko kiekuu.)
PRINSSI
Kukko kiekui jo.
IMANDRA
Kiekukoon vaan!
PRINSSI
Kyllä jo olisi aika, kukko kiekui jo toisen kerran.
IMANDRA
Mutta nouseehan aurinko kukottakin.
PRINSSI
Kukko arvelee kuitenkin, että auringonnousu riippuu hänestä.
IMANDRA
Mutta minun nousuni ei riipu kukosta.
PRINSSI
Aina sinä sanot ja teet päinvastoin, niinkuin se akka sadussa.
IMANDRA
Mitä se akka teki?
PRINSSI
Kerran sai toivoakseen kaksi asiaa. Kiukuissaan toivoi mökin kääntyvän ylösalasin, ja ennenkuin kukko kolmasti lauloi, toivoi sen taas kääntyvän paikoilleen.
IMANDRA
Sillä sinä tahdot minua taas opettaa, minunpa paimenkirjassani on parempia neuvoja. (Ottaa kirjan patjan alta.)
PRINSSI
Älähän nyt taas ala lueskella sitä unikirjaasi, sitten sinua taas unettaa.
IMANDRA
Arvaas minä näin unta, että sinä et ollutkaan metsänvartija vaan
Kaukovallan prinssi.
PRINSSI
Sinä näet päinvastaisia uniakin.
IMANDRA
Oh, minä olen väsynyt!
PRINSSI
Jo olisi aika ruokkia kanat, laasta lattia, kastaa kukat, tehdä taikinaa.
IMANDRA
Jauhot ovat lopussa.
PRINSSI
Köyhyys ei ole iloksi.
IMANDRA
Olisipa edes uni iloksi.
PRINSSI
Liika uni köyhdyttää.
IMANDRA
Minä menen saman tien kuin tulinkin.
PRINSSI
Sinä et löydä enään kotiin.
IMANDRA
Ei kysyvä tieltä eksy.
PRINSSI
No minä käskenkin sinua nukkumaan iltaan saakka.
IMANDRA
Kylläpä sinä käsket. Mutta minäpä nousenkin, mutta älä katso.
(Vetää verhon sängyn eteen.)
PRINSSI (laskeutuu lattialle)
En katso kiusallakaan.
IMANDRA
Vai et tahdo katsellakaan. Tällaista on ollut elämä tänne tulostani asti. Enkä kertaakaan ole saanut tanssia, etkä sinä ole tahtonut soitella moneen aikaan.
PRINSSI
Minulla on yllinkyllin työtä metsässä — ja kotonakin.
IMANDRA
Missä sinä aina viivyt niin kauvan poissa?
PRINSSI
Minun täytyy vartioida kuninkaallisia hirviä ja muuta metsänriistaa.
Viime aikoina on siellä käynyt metsänvarkaita.
IMANDRA
Ja sentähden varastat sinä itsellesi minulta unen. Vetelehdit päivälläkin ja unohdat halonhakkuun. Menehän sinäkin jo halkoja hakkaamaan!
PRINSSI
Eilen tuli käsky hovista.
IMANDRA
Mikä käsky?
PRINSSI
Sinun pitää taas mennä ompelemaan hääpukua sille vieraan valtakunnan prinsessalle. Prinssi kuuluu jo valmistavan häitä.
IMANDRA
Joko taas! Minun jalkani on väsynyt polkemisesta ja sormeni sairaat. Ihme kun en ole nähnyt sitä prinsessaa, mutta prinssin minä näin linnan pihalla, mutta hän ei tuntenut minua kotikutoisissani.
PRINSSI
Hyvä olet kutoja, ei muut hovin kutojattaret vedä sinulle vertoja. Missäkö se prinsessa? Kuuluu istuvan eräässä tornikamarissa, häntä ei saa nähdä ennenkuin hääiltana ensi viikolla.
IMANDRA
Ensi viikolla? Ja tiedäthän, että minä voisin nyt olla prinssin morsian, jos olisin tahtonut. Tuntuu kuin kutoisin omaa hääpukuani.
PRINSSI
Minuakin on käsketty soittamaan huilua häissä. Kuuluu jo tulleen vieraita, Suvikunnan hovirouva, hoviherra ja kamarineiti. Kamarineiti lupasi käydä sinua katsomassa.
IMANDRA
Kamarineitikö? Sepä hauskaa! Me luimme aina ennen suloisia satuja.
PRINSSI
Hän opettaa sinua sitomaan morsiusseppelettä.
IMANDRA
Pitääkö minun niitäkin tehdä?
PRINSSI
Pitänee, tokko osaat?
IMANDRA
Ettenkö osaisi, minä osaan, mitä minä vain tahdon.
PRINSSI
Mutta et aina tahdo.
IMANDRA
Tahdon, mutta en silloin, kun muut tahtovat minun tahtovan.
PRINSSI
Prinssi on kai sinut jo unohtanut.
IMANDRA
Minutko unohtanut?
PRINSSI
Eipä enään huoli sinua kuningattarekseen. Nyt saat viettää häitä prinssin halvan metsänvartijan kanssa.
IMANDRA
Häitä? Hahhaa! En ole vielä sellaisia ajatellut. Minä en voi sitä unohtaa, että prinssi unohti minut niin pian.
PRINSSI
Ei kukaan ole korvaamaton.
IMANDRA
Mutta minäpä keksin keinon, minä liehittelen sitä prinssiä niin, että hän unohtaa prinsessan. Sanoihan hän kerran rakastavansa minua, silloin kun tarjosi minulle sitä taikapeiliä. Ehkä minä peilin avulla saan hänet taas pauloihini. Sinullahan on pala peilistä.
PRINSSI
Tässä on peilinsiru, mutta käytä sitä varovasti, minä hirmustuisin jos unohtaisit minutkin.
IMANDRA (katsoo peiliin)
Mutta mitä! Eihän nenäni enään veny ja silmäni ovat selkeät.
PRINSSI
Katsos peilissä on kaksi puolta.
IMANDRA
Ah, siksikö minä niin suutuin prinssiin! Se prinssin seuralainen käänsi kasvojeni eteen peilin pahan puolen.
PRINSSI
Siksi, että näytit itsestäsi vain pahoja puolia.
IMANDRA
Eikö minulla ole hyviäkin puolia? Minua sanottiin hovissa aina häijyksi.
PRINSSI
Sinä voit olla hyväkin, kun vain tahdot.
IMANDRA
Mutta minä tahdon olla hyvä vain omasta tahdostani. Pakosta minä vain paadun. Kyllä minä kostan prinssille sen, että hän aikoi ryöstää minut metsässä.
PRINSSI
Mutta taikapeili on vaarallinen, voit eksyä ryöstämään jotain itseltäsi. Ehket voi eroittaa minua prinssistä.
IMANDRA (peilaillen)
Tänään tahdon olla kaunis ja keveä kuin unetar.
PRINSSI
Älähän vain rakastu prinssiin! Silloin minä kuolisin, mutta silloin ei prinssikään enään eläisi.
IMANDRA
Oh, sinä kuolisit! Mihin minä silloin joutuisin!
PRINSSI
Minä voisin surmata oman kuvani.
IMANDRA
Prinssinkö? Voisitko sinä surmata hänet minun tähteni? Mutta silloinhan pyöveli sinut teloittaisi. Oh!
PRINSSI
Kuule ja muista! Älä vain erehdy minun ja prinssin suhteen.
IMANDRA (Katsoen peiliin)
Tämä peili lumoo silmät, minä en ymmärrä… Etten vain erehtyisi sinun ja prinssin suhteen!
PRINSSI
Mitä jos prinssin päähän pälkähtäisi pukeutua toiseksi?
IMANDRA
Oh, minä pelkään! Tämä peili sekoittaa selvimmät ajatukset. Ei, ei, en erehtyisi sittenkään! Mutta nyt minä menen peseytymään kaivolle. (Menee, Otro tulee toisesta ovesta.)
OTRO
Iloista huomenta, teidän korkeutenne!
PRINSSI
Metsänvartija! Olen nyt oma vartijani.
OTRO
Hovissa nauretaan tälle sukkelalle seikkailullenne. Kuinka korkea vartijattarenne edistyy?
PRINSSI
Hoviherra ja hovirouva ovat kasvattaneet hänet aivan nurinkurisesti.
OTRO
Hänen pohjimmainen, hieno vaistonsa opettaa hänet lopulta oikealle teidän ohjauksellanne.
PRINSSI
Toivon niin, mutta minä olen toisinaan niin piintynyt hänen hulluihin päähänpistoihinsa, että olen unohtaa oman opetukseni.
OTRO
Mutta hän taipuu jo tapoihinne?
PRINSSI
Minun täytyy usein taipua hänen tapoihinsa. Minun täytyy nousta yhtä varhain kuin hänenkin, tehdä työtä niinkuin hänenkin.
OTRO
Prinsessa on siis vielä penseä?
PRINSSI
Oh, mutta minä iloitsen aamun raikkaudesta, iloitsen onnestani, kasvavista voimistani. Ymmärrän nyt työn arvon paremmin kuin ennen.
OTRO
Te näytätte terveeltä kuin metsämies.
PRINSSI
Mutta vielä enemmän iloitsen minä prinsessan kasvavasta kauneudesta ja hänen sielunsa salaisesta suloudesta.
OTRO
Hän on kuin luonnon lapsi, viehkeä vikoineenkin. Te ohjaatte häntä näkymättömällä kädellä.
PRINSSI
Hän ei saa huomata, että häntä ohjataan.
OTRO
Tässä on oma viittanne, kruununne ja kullatut kenkänne, kuten käskitte.
PRINSSI (pukeutuen)
Nyt panemme hänet koetukselle!
OTRO
Mutta jos metsäkyyhkynne karkaa.
PRINSSI
Ei pelkoa! Olen siltä varalta asettanut kujeilijani halkovajaan. — Ja lopulta — vangitutan minä itseni.
OTRO
Ahaa, ymmärrän — metsänvartijan! Teidän viisautenne on verraton kuten hyveenne ovat hiljaiset.
PRINSSI
Tahdon häntä hiukan hämmästyttää ja häikäistä. (Katsoo ikkunasta.)
Kas, hän tulee jo kaivolta! Tahdon olla yksin. (Vetäytyy syrjään.)
OTRO
Ymmärrän, teidän korkeutenne! (Menee.)
IMANDRA (tulee kiireesti, astuu ikkunan luo ja alkaa kastella kukkia, seisoo selin prinssiin.)
No, etkö mene halkoja hakkaamaan! Tässä kastelen "Kodin ilon" kukkia, onpa tämäkin kodin iloa. Päivä menee taas pilveen.
PRINSSI
Taitaa tulla sade.
IMANDRA
Vai luuletko olevasi joku prinssi, jonka ei tarvitse tehdä mitään?
PRINSSI
Eivätkö prinssit tee mitään?
IMANDRA
Eivät tee muuta kuin huvittelevat ja kulkevat maita mantereita kosiskellen onnettomia prinsessoja niinkuin se Kaukovallan prinssikin.
PRINSSI (nauraen)
Hahhaa!
IMANDRA
Mitä naurettavaa siinä on?
PRINSSI
Onko se prinssi niin häijy?
IMANDRA
Häijy kuin synti. Mutta tulkoonpa toiste ryöstämään, niin kyllä minä sen höyhennän! Taitaa sen korvat kuumottaa siitä korvapuustista, minkä minä metsässä annoin.
PRINSSI (nauraen)
Taitaa niin kuumottaa, hahhaa!
IMANDRA
Oletko naurutautinen, vai mitä! Ala jo mennä, muuten saat sinäkin!
PRINSSI
Ai, ai!
IMANDRA
Niin, ai, ai! (Kääntyy kiljahtaen.) Ai, ai, prinssi! (Juoksee ympäri tupaa, avaa luukun ja kätkeytyy kuoppaan.)
PRINSSI (luukun ääressä)
Sielläkö sinä olet? Mitä sinä siellä teet? Avaahan nyt hiukan!
IMANDRA (raottaa luukkua)
Minä vain haen porkkanoita.
PRINSSI
Sinä veitikka, eihän kuopassa ole porkkanoita. Miksi sinä juoksit pakoon?
IMANDRA
Minä pelkäsin — aavetta.
PRINSSI
Olenko minä niin aaveen näköinen?
IMANDRA
Ei, ei, mutta kun minä luulin Metsä-Matin olevan tuvassa ja äkkiä hän muuttui…
PRINSSI
Prinssiksi!
IMANDRA
Luulin, että tässä oli jotain taikaa.
PRINSSI
Onko sinulla joku taikakalu…?
IMANDRA
Ei, ei minulla ole. Minä en erottanut äänestä.
PRINSSI
Tulehan pois sieltä pimeästä, muuten siellä alkaa kummitella.
IMANDRA
En minä tule. En minä uskalla. (Vetää luukun kiinni.)
PRINSSI
Kuka sinä olet? Nouse nyt sieltä, muuten minä seison luukulla siksi kunnes Metsä-Matti tulee. Avaa heti!
IMANDRA (avaa)
Voi, voi, prinssikulta, ettehän suuttunut.
PRINSSI
Kyllä minä suutun, jollet jo tule.
IMANDRA (nousee kuopasta, niijaa maalaisesti)
Minä häpeän niin, kun minä sanoin prinssiä häijyksi ja…
PRINSSI
Ja laiskaksi. Ah, en ollut sinua tuntea, minähän tapasin sinut metsässä.
IMANDRA
Minä en olisi silloin tuntenut itseäni.
PRINSSI
Sinä olet se sama pesemätön paimentyttö, jota…
IMANDRA
Jota te luulitte noidaksi.
PRINSSI
Taisit hiukan noitua, koska minä unohdin itseni.
IMANDRA
Ei, ei, en minä noitunut. Minähän unohdin itseni, kun annoin…
PRINSSI
Aika korvapuustin, hahhaa! Että korvat vieläkin kuumottavat.
IMANDRA
Minun korvani kuumottavat sitä ajatellessani.
PRINSSI
Sinä olit uskollinen Metsä-Matillesi, et antanut suuta prinssillekään.
IMANDRA
Miksi prinssi piti pilanaan?
PRINSSI
Sinä olit niin Suvikunnan prinsessan näköinen, etten voinut vastustaa haluani.
IMANDRA
Olisikohan Suvikunnan prinsessa tehnyt samoin?
PRINSSI
Ehkä hän olisi hyppinyt harakkaa. Oh, minä en sääli häntä enään.
IMANDRA (pettyneenä)
Te ette siis muistele häntä enään.
PRINSSI
Minä vietän kohta häitä. Minä säälin tulevaa korkeata puolisoani.
IMANDRA
Sanotaan, että hän istuu mykkänä tornikomerossa.
PRINSSI
Kukaan ei saa häntä nähdä ennenkuin hää-iltana, silloin hänen kielensä lumous laukeaa.
IMANDRA
Onko hän kauniimpi kuin — Suvikunnan prinsessa?
PRINSSI
Hän on nyt onneton ja se kaunistaa kaikkia.
IMANDRA
Olenko minä enään kaunis?
PRINSSI
Pikku narri! Sinä et ole onneton.
IMANDRA
Oi, minä olen niin onneton, minä tahtoisin kuolla!
PRINSSI
Olet olevinasi onneton. Kaikki nuoret neitoset haaveksivat häitä ja kuolemaa. Etkö sinäkin ole onnellinen tässä pienessä mökissä?
IMANDRA
Minä en tiedä. Minä tahtoisin olla onnellinen.
PRINSSI
Eikö Metsä-Matti ole hyvä sinulle? Onko hän kovakourainen?
IMANDRA
Hän ei lyö ja toisinaan minä toivoisin, että hän löisi. Minä olen sellainen! Minä tahtoisin, että hän hivelisi minun hiuksiani, koskisi käsiäni niinkuin prinssi silloin metsässä…
PRINSSI
Mitä, mitä sinä makeilet? Minun käteni ovat nyt sidotut, minä en saa muistaa…
IMANDRA
Ettekö muista…? Minä olisin tahtonut, että Metsä-Matti olisi minut oikein ryöstänyt salaa yöllä linnanikkunasta.
PRINSSI
Vieläkö sinä haudot hullutuksiasi?
IMANDRA
Enkö minä sitten enään ole ryöstämisen arvoinen? Katsokaa, käteni ovat nyt karkeat… Ei prinssikään niitä nyt koskisi.
PRINSSI
Kudo sinä vain kangastasi! Ompele siihen helmiä ja kalliita kiviä, tähtiä ja lähteensilmiä, niin morsiameni ilostuu! — Vieläkö sinä istut lähteellä ja katselet kuvaasi?
IMANDRA
Mitäpä minä katsoisin kun ei kukaan minua katsele!
PRINSSI
Minun täytyy sanoa Metsä-Matille, että hän katselee sinua enemmän.
IMANDRA
Ei, ei, kyllä hän katselee minua usein salaa ja toisinaan nauraa hän itsekseen. Hän on niin kummallinen ja kateenarka.
PRINSSI
Kelle?
IMANDRA
Prinssille.
PRINSSI
Minulle? Miksi niin?
IMANDRA
Kun te silloin metsässä… Oh, minä en uskalla sitä ajatella…
PRINSSI (katsellen kukkia)
Sinulla onkin nyt niin sirkut silmät ja sinä olet armas katsella kuin tämä kodinilon kukka.
IMANDRA
Se on niin vaarallista, Matti on niin kiivas, hän voisi…
PRINSSI
Mitä?
IMANDRA
Unohtaa, että hän on prinssin palvelija.
PRINSSI
Uskaltaisiko hän nousta omaa herraansa ja hallitsijaansa vastaan? Oh, tämä on niin naurettavaa! Minä en pelkää!
IMANDRA (veikeillen)
Ettekö pelkää enään minua, minun silmiäni? Tahdotteko, niin minä tanssin teille?
PRINSSI
Mitä sinä tahdot? Älä vain hypi harakkaa!
IMANDRA
Hahhaa, niinkuin Suvikunnan prinsessa.
PRINSSI
Oh, sinä olet viehkeä kuin hän, vaarallinen kuin hän, sinä olet vieno velho, sinä lumoat silmäni.
IMANDRA (välkyttelee peilin palasella niin, että päivänsäteet valaisevat prinssin kasvoja.)
PRINSSI
Mitä sinä teet, sokaiset silmäni, näen valkoisia hiiriä lattialla!
IMANDRA
Päivän elohiiret tanssivat silmissänne. Kuuletteko? (Kuuluu huilun soittoa.)
PRINSSI
Kuka soittaa?
IMANDRA
Metsä-Matti soittaa halkotarhassa.
PRINSSI
Metsä-Matti?
IMANDRA
Minä pelkään… Hän hioo kirvestään.
PRINSSI
Kirvestään? Mitä varten?
IMANDRA
Armollinen prinssi! Älkää panko Mattia vesitynnyriin!
PRINSSI
Mitä hän aikoo? En ymmärrä… Sinä vedät minua kuin virta. Noita!
IMANDRA
Enkö ole ihana?
PRINSSI
Ah, ihana! Tanssi, tanssi!
IMANDRA
Minä tanssin teidän sydämeenne.
PRINSSI
Sinä olet sydämetön, minulla ei ole enään sydäntä, tyhjä paikka, pimeys!
IMANDRA
Ettekö muista Imandraa!
PRINSSI
Ah, muistan!
IMANDRA
Ja olette unohtanut sen uuden prinsessan? Ah, minä olen kateellinen hänelle.
PRINSSI
En muista, sinun huulesi hurmaavat. Tanssi, tanssi!
IMANDRA
Minä tanssin!
PRINSSI
Sinun kätesi kimmeltää kuin kristalli, mitä sinulla on?
IMANDRA (asettaa peilin prinssin kasvojen eteen)
Taikapeili!
PRINSSI
Oh, kuinka minä olen ruma, minä olen hukassa! Missä minä olen? En tunne itseäni, en sinua. Tule! (Prinssi aikoo syöksyä Imandran syliin, joka väistyy tanssien.)
IMANDRA
Tulen häihin!
PRINSSI
Häihin? Nyt muistan morsiameni. Nyt muistan, mitä minä olen tehnyt.
Pääni on pyörällä, minä tukehdun! Missä on ovi? Ilmaa, ilmaa!
(Juoksee ovesta.)
IMANDRA
Prinssi, tulkaa takaisin! Se oli vain pilaa. (Katsoo ikkunasta.) Hän meni! Hm. (Asettuu kangaspuiden ääreen ja alkaa kutoa, laulaa.)
Nyt tornissa kutoo neitoset hääkultakangastaan,
ja morsiusneidot laulavat nyt armaastansa vaan.
Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu!
Ne punoo pukuun helmiä ja kalliita kiviä,
ne punoo morsiuskruunua ja Indian silkkiä.
Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu!
Ja ken ne helmet, kivet saa ja ken sen kruunun saa,
ei kukaan enään rakasta nyt kurjaa kutojaa!
Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu!
En enään ilonpäiviä mä näe milloinkaan
ja suruhunnun kutoa nyt itselleni saan.
Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu!
En helmiä, en kiviä mä siihen punoa saa,
on kyynelhelmet ainoat, joilla voin sen koristaa.
Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu!
(Kuuluu sateen rapinaa katolla ja ikkunalla.) Uh! Kuka kolkutti?
(Menee avaamaan.)
HOVIHERRA (ja hovirouva)
Tästä, armollinen rouva! Ai! Löin pääni ovenkamanaan. Tänne tullessa täytyy kumartaa.
HOVIROUVA
Niinkuin hovissa. Yh, pääsimmehän sateen suojaan. (Asettaa tirkistyslasin silmilleen.) Mikä muunnos!
HOVIHERRA (rientää esille)
Prinsessa!
IMANDRA
Ah!
HOVIHERRA
Kenelle te kudotte noin kaunista kangasta?
IMANDRA
Kaukovallan prinssin tulevalle puolisolle.
HOVIROUVA
Mikä alennuksen askel!
HOVIHERRA
Niin, meitä on kutsuttu prinssin häihin.
HOVIROUVA
Ja tällaisessa harakanpesässä prinsessa nyt asuu!
IMANDRA
Ei tämä ole mikään harakanpesä!
HOVIROUVA
Siitä saitte, että hypitte harakkaa. Eikö nyt olisi ihanaa astua kuninkaalliseen kultasaliin morsiuskruunu päässä? Eikö prinsessa kadu?
IMANDRA
Mitäpä minä katuisin, en ole mielestäni mitään pahaa tehnyt.
HOVIROUVA (pirskoittaen hajuvettä)
Täällä on niin umpea ilma. Avatkaa ikkuna!
(Hoviherra avaa ikkunan.)
IMANDRA
Kaikkeen sitä tottuu.
HOVIROUVA
Mutta hovitapoihin oli vaikea tottua.
HOVIHERRA
Täällähän on sievää ja siistiä. Palkit ja seinät säihkyvät puhtautta.
Pieni porsliiniparatiisi!
HOVIROUVA
Peseekö prinsessa itse lattian?
IMANDRA
Kukapa sen pesisi!
HOVIROUVA
Prinsessa raataa kuin palkkapiika, mikä häväistys!
IMANDRA
Ei työ ole häpeäksi, sanoo Metsä-Matti.
HOVIHERRA
Ja puutarhassa tuoksuvat omenapuut!
IMANDRA
Mutta hajuvesi sekoittaa niiden tuoksun.
HOVIROUVA
Tiedättekö! Minun ruusuveteni on tuotu Indiasta saakka.
HOVIHERRA
Suurin ilomme olisi nähdä teidät taas keskellämme, kullatussa kammiossanne, jonka olemme kaunistaneet.
IMANDRA
Mutta siellä on niin ikävä.
HOVIROUVA
Minä annan anteeksi prinsessan entiset erehdykset.
HOVIHERRA
Tuotamme hoviin iloisia soittoniekkoja, saatte hyppiä vaikka harakkaa.
HOVIROUVA
Ei, ei, sen minä kiellän.
IMANDRA
Saan minä täälläkin tanssia ja Metsä-Matti soittaa. Äsken tanssin prinssille.
HOVIROUVA
Kävikö hänen korkeutensa täällä, sepä ihme!
IMANDRA
Hän ei tunne minua.
HOVIROUVA
Sepä onni!
IMANDRA
Hän kutsui minua hoviin ompelemaan.
HOVIROUVA
Mutta prinsessa, ettekö nyt ajattele! Prinsessan pitäisi hävetä!
IMANDRA
Jotain täytyy tehdä elääkseen.
HOVIROUVA
Mikä se Metsä-Matti on miehiään? Kiusaa teitä nälälläkin, minäpä sanon prinssille…
IMANDRA
Ei, ei, Metsä-Matti ei ole paha!
HOVIHERRA
Ehkä prinssi vielä muuttaa mieltään, kun hän tuntee teidät.
IMANDRA
Ehkä hän kerran tuntee. Pitäköön prinsessansa!
HOVIHERRA
Ehkä hän ihastuu ikihyväksi nähdessään tämän ihmeellisen muutoksenne.
IMANDRA
Minä voin kerjätä leipääni, mutta minä en kerjää onneani.
HOVIHERRA
Onni tulee, onni menee. Ehkä se Metsä-Matti on loitsija.
HOVIROUVA
Se Metsä-Matti on veijari, se on pantava jalkapuuhun!
IMANDRA
Sitä minä en salli. Ja miksi te, hovirouva, moititte miestä, jota ette tunne? Metsä-Matti on kantanut minua purojen ja kivien yli, hän on puolustanut minua petoja ja ihmisiä vastaan.
HOVIROUVA
Prinsessa, te olette auttamaton! Elätte riidassa ja…
HOVIHERRA
Rakkaudessa. Pieni riita rakentaa rauhan.
HOVIROUVA
Hoviherra, te pärpätätte kuin vanha pärekori, te ette tiedä mitään rakkaudesta.
HOVIHERRA
Olen oppinut sen teiltä, armollinen rouva. Ehkä se, se Metsä-Matti sillä pillillään on pannut pienen prinsessan pään pyörälle.
IMANDRA
Saa hän jänistenkin päät pyörälle.
HOVIHERRA
Oo, ehkä prinsessa vielä muistaa jäniksen, jonka minä ammuin.
IMANDRA
Hahhaa, se jänishän oli jo kuollut kaatuessaan. Sen vatsa oli kiinni ommeltu!
HOVIROUVA
Mitä minä kuulen! Ritari pelvoton ja vakaa! Sanoinhan, että te ammutte aina ohi.
HOVIHERRA
Kautta metsästäjän kunniani! Ikävä juttu! Miksei prinssi puhunut tästä mitään, minä olen häväisty!
HOVIROUVA
Entä minä! Olen kerskaillut tästä sankarityöstä koko hoville.
Hoviherra, te olette nahjus, jänishousu! Oo, oo!
HOVIHERRA
Tämä on liikaa! Hovirouva, te unohdatte hovitavat, hovikielen… minä olen hovimies, minä…
HOVIROUVA
Minä annan nyt palttua hovitavoille! Te olette nauta, vanha viheliäinen, syntinen sarvipää, pässinpää!
HOVIHERRA
Ja te olette vanha huhuharakka!
HOVIROUVA
Harakka? Minä pakahdun, minä pyörryn! (Pirskoittaa hajuvettä kasvoilleen, kaatuu rahille.)
HOVIHERRA
Tyyntykää! (Huuhtoo hovirouvan kasvoja.) Me unohdimme itsemme. Me emme ole muuta kuin ihmisiä me hovi-ihmisetkään.
HOVIROUVA (herää)
Oh, nainen on heikko, oo, kuinka te olette hyvä… oo, anteeksi.
Pois, pois! Minä läkähdyn!
HOVIHERRA (taluttaen hovirouvaa ovesta)
Nöyrin palvelijanne! Ai! (tarttuu sääreensä.) Kirottu kihti! Se johtuu metsästyksestä. Juutaksen jänis! (Ovesta tulee vastaan prinssi metsänvartijana.)
HOVIROUVA (tirkistellen lasilla)
Yy! Pri… pippuriprinssi! (Varoittaen salaa sormellaan, prinssi nostaa sormen huulilleen.)
PRINSSI (hiljaa)
Vaiti!
HOVIHERRA
Oo, anteeksi!
PRINSSI (äänekkäämmin)
Luulin lampaaksi!
(Hoviherra ja hovirouva menevät.)
Pane pötyä pöydälle! Mitä, eihän puukupissa ole mitään!
IMANDRA
Ei ole muuta kuin mustaa leipää ja kaljaa!
PRINSSI (ottaa pyssyn seinältä, alkaa valaa kuulia.)
Huonostipa hoidat tulta!
IMANDRA
Lähdetkö sinä taas metsään? Minun tulee niin ikävä.
PRINSSI
Kudo kangasta, jonka prinssi on tilannut! Sinun on ikävä siksi, ettet pane tikkua ristiin.
IMANDRA
Minähän hyörin ja häärin aamusta iltaan, mutta sinä et huomaa mitään.
Et edes katsokaan!
PRINSSI
Ethän sinä katsomisesta kaunistu.
IMANDRA
Minä luulin päinvastoin.
PRINSSI
Sinä sanot aina päinvastoin. — Täällä kävi prinssi, mitä hän teki?
IMANDRA
Merkillistä, etten nähnyt prinssin tänne tuloa.
PRINSSI
Katselit kai kuvaasi kaivossa.
IMANDRA
Tiedätkös, prinssi oli minulle hieno ja höyli ikäänkuin olisin ollut prinsessa.
PRINSSI
Vai prinsessa!
IMANDRA
Mutta minä olen prinsessa!
PRINSSI
Et minun etkä maailman silmissä. Jos sinä tuollaisia toistat, niin kaikki nauravat sinulle.
IMANDRA
Ja Suvikunnan hovissa minulle naurettiin, kun tahdoin olla paimentyttö. — Kuules, sinä soitit äsken niin kauniisti!
PRINSSI
Minäkö? Sehän oli vain vanha, vieras tietäjä.
IMANDRA
Tietäjä? Sehän on kummallista!
PRINSSI
Ja sinä tanssit! Kyllä minä kuulin!
IMANDRA
Hyi, sinä olet ilkeä, enkö minä saa tanssiakaan!
PRINSSI
Et prinssille.
IMANDRA
Sinä olet mustasukkainen.
PRINSSI
Miksen olisi? Sinä aiot pettää minut, mutta silloin minä…
IMANDRA
Silloin sinä
PRINSSI (poispäin hymyillen)
Lyön sinua!
IMANDRA
Oi, lyö, lyö minua, se olisi niin ihanaa!
PRINSSI
Minäpä en lyö!
IMANDRA
Sinä kiusaat minua. Et lyö, et hyväile. Et hyvää sanaa sano, vaikka raastan ja raadan.
PRINSSI
En osaa hovin hienoa kieltä, me maalaiset emme sano, mitä tunnemme.
IMANDRA
Mutta tunnette sen, mitä sanotte. Sano, sano, että sinä olet tyytyväinen, niin minäkin olen tyytyväinen!
PRINSSI
Tyytyväinen? Kun ei ole rauhaa, rahaa, ruokaa!
IMANDRA
Täällä saan istua kuin Tuhkimus tuhassa. Jos olisin tämän tiennyt, en olisi kanssasi lähtenytkään.
PRINSSI
Mitä läksit, oma syy! Satuja, satuja!
IMANDRA
Ja aina sinä hoidat ja voidat pyssyäsi niinkuin minua ei olisikaan.
PRINSSI
Joka ei pidä pyssyään puhtaana, se ei vaali vaimoankaan.
IMANDRA
Ampuisit edes jäniksen, osaathan sinä loihtia.
PRINSSI
Paljasta pilaa!
IMANDRA
Pilanako minua pidätkin? Minäpä sanon prinssille.
PRINSSI
Sano, sano, ei sinua uskota!
IMANDRA (polkee jalkaansa)
Sinä olet kavala kuin käärme. Sinä kiedot sanoillasi niinkuin lukki verkkoonsa.
PRINSSI
Ja kerjää prinssiltä samalla mesikakkuja!
IMANDRA
Minäkö kerjäisin?
PRINSSI
Niin sanoit prinssille, kyllä minä kuulin. Mutta sinä et uskalla kerjätä, tarvitaan siihenkin rohkeutta.
IMANDRA
Kyllä minä uskallan, menen vaikka heti, kerjään polvillani, matelen.
PRINSSI
Kun käsken, niin et kerjää.
IMANDRA
Mutta minäpä kerjään!
PRINSSI
Kerjää, kerjää! Nälkä ei lue lakia.
IMANDRA
Miksi olet niin kova, minun pitäisi sinua vihata, mutta minä en voi!
PRINSSI
Vihaa vaan! Mikset voi?
IMANDRA
Siksi, että sinun katseesi kurittaa, mutta äänesi hyväilee.
PRINSSI
Sinä olet leikkinyt lemmellä.
IMANDRA
Sinun kylmyytesi kiihoittaa, sinun kuumuutesi jäähdyttää. Mikset anna minulle suuta niinkuin hovissa!
PRINSSI
Vasta häiden jälkeen!
IMANDRA
Prinssin häiden?
PRINSSI
Niin — prinssin.
IMANDRA (polkee jalkaansa.)
Mutta minä tahdon! Suuteletko?
PRINSSI
En!
IMANDRA
Tapa minut, tapatko?
PRINSSI
En! Taruissa vain tapetaan.
IMANDRA
Sitten minä…
PRINSSI
Sinä, sinä…?
IMANDRA
Minä, minä, minä — vaikenen koko viikon. (Menee nurkkaan turjottamaan.)
PRINSSI
Ja minä puhun koko viikon. Sinä tapat aikaasi ja nyt minä tapan — kukon!
IMANDRA
Kukon! Mutta kuinka minä sitten herään?
PRINSSI
Kun heräät, niin vaikenet. Et voinut vaijeta! Siinä näit!
IMANDRA
Minä puhunkin koko viikon.
PRINSSI
Minä vaikenen. (Menee.)
IMANDRA (pistää sormet korviinsa)
INKERI (tulee)
Oi, täällä te olette, prinsessa, mitä te niin turjotatte?
IMANDRA
Muuten vaan.
INKERI
Istutte mykkänä kuin murheellinen lintu.
IMANDRA
Tai niinkuin se prinsessa tornikomerossa. Voi, Inkeri, lue minulle taas satuja niinkuin ennen Suvikunnassa takkavalkean ääressä.
INKERI
Hyvä prinsessa! Ne ajat palaavat taas niinkuin päivä seuraa yötä. Tulkaa tänne, katsokaa! (Istuvat takkavalkean ä äreen, Inkeri näyttää kauniita silkkinauhoja, myrtinoksia, helmiä y.m.) Nyt minä opetan prinsessaa sitomaan morsiusseppeltä.
IMANDRA
Oh, kerran toivoin kantavani morsiuskruunua. Sui taas suortuviani niinkuin ennen.
INKERI (hajoittaa Imandran hiukset)
En kysele mitään, muistelkaamme vain Suvikunnan armaita aikoja.
IMANDRA (ilostuen)
Inkeri, muistatko kuinka minä kohtelin korkeita kosijoitani, nipistin niitä nenästä ja hypin harakkaa.
INKERI
Muistan, muistan!
IMANDRA (heiluttaen käsiään)
Hypinkö harakkaa? Näin minä räpytin.
INKERI
Ei, ei, eihän se sovi, eihän prinsessa enään ole lapsi.
IMANDRA
Ehkä olet oikeassa. Ehkä olin häijy. Mutta kuule! Ai! (Tukkii korvansa.) Kukko! Se kiekui kolme kertaa. Kuule, nyt se lakkasi kiekumasta! Kuuletko? Nyt iski Metsä-Matti kirveellä pään poikki!
(Ovella kuuluu kolme koputusta.)
Häh, mitä! Ovella kuului kolme koputusta. Minä en uskalla, Inkeri, mene sinä avaamaan! (Inkeri menee avaamaan, tupaan astuu Hepuli puettuna Lapin tietäjäksi.)
TIETÄJÄ
Rauha matalaan majaan!
IMANDRA
Kuka olet, mieron mies?
TIETÄJÄ
Tietäjä yöpuolen maasta, olen kasvoista katsoja, aatoksista arvaaja.
INKERI (osoittaen prinsessaa)
Arvaa, kuka tässä katsoo kasvojasi.
TIETÄJÄ (kuljettaen käsiään prinsessan kasvojen yli)
Kehtosi kiikkui korkealla, kuninkaisessa kammiossa.
IMANDRA
Mistä sen tiesit? Sanoit salaisuuteni, kätke se pyhään partaasi.
TIETÄJÄ
En puhu partaani.
IMANDRA
Tässä, taita leipäsi! (Antaa mustan leivän.) — Mitä muuta etsit?
TIETÄJÄ
Kasvakoon leipä lemmeksesi! — Etsin taikapeiliäni, jonka joku on minulta varastanut. Tiedätkö siitä?
IMANDRA
Minäkö, mitä? Olisiko…?
TIETÄJÄ
Minä tiedän, että sinä tiedät.
IMANDRA
Millainen on peilisi?
TIETÄJÄ
Se kuvastaa ensin kunkin ihmisen semmoiseksi kuin hän on, mutta loihdun avulla voi katsoja tulla senlaiseksi kuin hän tahtoisi olla. Joku on särkenyt sen peilin. —
IMANDRA
Loihtija, mistä sen tiedät?
TIETÄJÄ
Löysin tämän sirun Suvikunnan linnan rikkaläjästä. Nyt etsin minä kaikkia siruja, voidakseni saada kokonaisen kuvan itsestäni.
IMANDRA
Olen tuntevinani sinut äänestäsi.
TIETÄJÄ
Minä olin ennen suuri narri ja minä pilkkasin vielä suurempia narreja.
IMANDRA
Ja menetit vallattoman virkasi?
TIETÄJÄ
Narrille nauretaan, mutta narria ei rakasteta.
IMANDRA
Entä loihtusana?
TIETÄJÄ
"Katso itseesi!" Peilin voi särkeä maanjäristys tai varomaton lapsi.
IMANDRA
Voi, kuinka minä olin tyhmä!
TIETÄJÄ
Prinsessa, sinä olet särkenyt peilini!
IMANDRA
Niin, minä sen tein.
TIETÄJÄ
Silloin näytit oikean kuvan itsestäsi. Mutta, prinsessa, muista, voi tapahtua, ettei aina tiedä, mitä tahtoo.
IMANDRA
Nyt tunnen sinut, sinä olit prinssin narri. Sinä annoit minulle metsässä ainoan leipäsi!
TIETÄJÄ
Niinkuin sinä äsken. Emme ole mitään velkaa toisillemme. Olin narri, olen sitä ehkä vieläkin. Mutta nyt minun täytyy mennä etsimään kaikkia peilinpaloja.
IMANDRA
Ja kun ne on löydetty?
TIETÄJÄ
Löydän itseni.
IMANDRA
Ja minä?
TIETÄJÄ
Silloin suomut putoavat silmiltäsi. Prinsessa, olkoon sielusi aina peilinpuhdas! Rauha sinulle! (Menee.)
INKERI
Ehkä hän kujeili itsensä kanssa.
IMANDRA
Tuntui kuin olisin nähnyt edessäni itse sadun. Inkeri, ota kirjani ja lue jotakin!
INKERI (alkaa lukea)
Oli kerran…
PRINSSI (metsänvartijana, seisoo kynnyksellä, hiipii Imandran taakse ja sieppaa kirjan)
… hyvin häijy prinsessa.
IMANDRA (pelästyen)
Metsä-Matti, uh, kätesi ovat veressä! Sinä tahraat verellä minun kirjani. Anna pois paikalla!
PRINSSI (nostaen kirjan korkealle)
En anna.
IMANDRA
Minä huudan!
PRINSSI
Sinähän lupasit vaijeta.
IMANDRA
Minä karkaan!
PRINSSI
Karkaa vaan!
IMANDRA
Katsos, nyt sinä revit kirjani. Minä karkaan prinssin kanssa,
(Kamppailevat.)
PRINSSI
Prinssi parka! Onnea matkalle!
IMANDRA
Uh, käteni on veressä! Sinä olet julma! Sinä tapoit kukon, sinä voit tappaa prinssin.
PRINSSI
Prinssi ei ole mikään kukko enkä minä mikään prinssi!
IMANDRA
Sinä tapat minutkin!
PRINSSI
Minä tapan sinun tautisi. Katsos! (Heittää kirjan liekkeihin.)
IMANDRA
Raakalainen! Mitä sinä teit? (Juoksee pesälle.) Voi, nyt se palaa!
Kaikki paloi poroksi! Kaikki, kaikki on lopussa!
INKERI
Prinsessa, prinsessa!
IMANDRA (juoksee ovelle, mutta prinssi asettuu oven eteen)
Pois, minä en tahdo nähdä sinua! Minä en näe sinua enään koskaan.
Jää hyvästi! (Hyppää ulos ikkunasta.)
INKERI (juoksee ikkunan ääreen)
Prinsessa!
PRINSSI
Oliko tämä nyt täyttä totta!
INKERI
Hän juoksee metsään.
PRINSSI
Mitä! Hän kääntyy järvelle! Hoi, Imandra, tule takaisin! Imandra!
INKERI
Hän ei tule takaisin, juoksee, juoksee!
PRINSSI
Ei tule. Imandra, minä tulen! (Hyppää ikkunasta.)
INKERI
Se oli sen sadun loppu!