NÄYTÖS IV
—Tornihuone. Oikealla ompelupöytä, rukki. Vasemmalla ovi. Perällä linnansaliin johtava, iso kaariovi, sen oikealla puolella tornikomero lyijykehyksisine, pieniruutuisine ikkunoineen.—
PRINSSI (ja Otro tulevat vasemmalta)
Täällä ei ole vielä ketään.
OTRO
Armollinen prinssi, minä ymmärrän, ketä te odotatte.
PRINSSI
Sitä, jota silmäni ja sydämeni halajaa. Tämä on siis odotettu hääpäiväni.
OTRO
Ihmisen iloisin päivä.
PRINSSI (leikillisesti)
Käskittehän metsänvartijan vaimon tulla linnaan?
OTRO
Käskin. Prinssi, te olette mainiosti esittänyt osanne.
PRINSSI
Minun on täytynyt olla kova vasten tahtoani. Pelkäsin jo prinsessan karkaavan, mutta minä sain takaisin levottoman lintuni. Siinä kilpajuoksussa olin taittaa jalkani.
OTRO
Pianhan tämän suloisen selkkauksen langat selviävät.
PRINSSI
Menin ehkä liian pitkälle pilassani. Ensin prinsessa rimpuili ja raivoili, mutta kun kannoin hänet kotiin, tyyntyi hän kuin lapsi. Mökissä hän sitten nukahti.
OTRO
Prinssi, teillä on ihmeellinen taikavoima taltuttaa tätä pientä kuninkaanlintua. Hän on jo häkissänne.
PRINSSI
Tahtoisin, että hän vapaana visertelisi ja söisi kädestäni.
OTRO (nauraen)
Hunajakakkua! Eikö hän jo totu mökkiläisen mustaan leipään?
PRINSSI
Ja mökkiläiseen! Niin, niin, tuntuu toisinaan kuin olisin mustasukkainen eräälle miehelle…
OTRO
Itsellenne? Tarkoitatte, Metsä-Matille.
PRINSSI
Niin. Mutta kohta riisun minä naamarini.
OTRO
Niinkuin kypärinsilmikkonsa riisuu ritari, joka on voittanut keihäskisoissa.
PRINSSI
Joka on voittanut itsensä! Mutta vielä tahdon minä tuntemattomana nauttia salaisesta onnestani. Menkäämme! Kuulen askeleita.
OTRO (ilakoiden)
Menkäämme siis katsomaan olematonta, mykkää prinsessaa tornikomerossa!
PRINSSI
Mykkää salaisuuttamme. Pian sen linnansoittajat toitottavat koko valtakunnalle.
OTRO
Soittajat ja morsiusneidot ovat jo saapuneet.
PRINSSI
Ja hää-ilotulituksena voitte polttaa metsämökin.
OTRO
Ymmärrän, teidän korkeutenne. (Menevät nauraen perä-ovesta.)
INKERI (tulee juosten, jälessään hoviherra likinäköisesti häntä etsien)
Mutta hoviherra! Tehän olette hiprakassa! (Inkeri piiloutuu tornikomeroon ompelupöydän alle.) Hahhaa! Mitäs tästä hovirouva ajattelee!
HOVIHERRA
Minun piti tavata hovirouvaa suihkukaivon luona.
INKERI
Mutta eksyitte viinikellariin.
HOVIHERRA
Hehee, hää-ilon esimakua.
INKERI
Hui, hai, hoviherra!
HOVIHERRA
Missä minun pieni kyyhkyni on, leikkikäämme kyyhkyä ja haukkaa!
(Liikkaa pöydän alitse.) Ah! (Alkavat juosta pöydän ympäri.)
INKERI
Te olette jo siipirikko!
HOVIHERRA
Ki-kirottu kihti! Inkeri, jollet sinä seiso, niin minä ryömin pöydän yli. (Alkaa ryömiä pöydälle, mutta ei pääse lattialle.) Inkeri kulta, auta minua alas!
INKERI
Mutta te ette saa koskea.
HOVIHERRA
Kautta hovikunniani!
INKERI
Ettekä nipistä?
HOVIHERRA
En nipistä, katselen vain! Uh, puh!
INKERI
Hoviherra! Pahinta on syntinen syyhelmä vanhoissa raajoissa.
HOVIHERRA
Vanhassakin on kutkaa. Vanhankin veri uudistuu niinkuin tämä muoti tässä. Täntapaista hametta käytettiin jo hovirouvan isoäidin nuoruuden aikana.
INKERI
Käyttivätkö miehetkin vanhaan aikaan hameita?
HOVIHERRA
Nuorena hovipoikana ollessani, valepukuina, joo, joo. Hyst! Me hiivimme nuorten hovineitien naamiaisiin.
INKERI
Ai, ai! Taisitte olla aika aituri. Mutta ajat muuttuvat, muodit muuttuvat.
HOVIHERRA
Muodit muuttuvat turhamaisuudesta. Tietäkääs! Kuningas Pontus Paksupään aikana käytti muuan prinsessa pystykauluksia peittääkseen syylää kaulassaan.
INKERI
Siksipä hovirouva käyttää korkeita kauluksia.
HOVIHERRA
Eräällä kuningattarella oli hyvin rumat hampaat, sentähden peitti hän niitä pitämällä pitsinenäliinaa suunsa edessä!
INKERI
Hovirouvan pitäisi käyttää isoa pyhinliinaa kasvojensa edessä.
HOVIHERRA
So, so, veitikka! Kuningas Stultus suurella oli iso mukula päässä ja hän määräsi hovin käyttämään tekotukkaa.
INKERI
Siksikö tekin, hoviherra…?
HOVIHERRA
Ei, ei! Nuorena hovimiehenä ollessani oli tapana nyhtää jok'ainoa hiuskarva pois päästä — siisteyden vuoksi. Ettekö te tahtoisi…
INKERI
Nyhtää hiuksianne? Miksei! (Tempaa tekotukan hoviherran päästä.)
Teillähän on vain pari niskakarvaa!
(Hovirouva seisoo ovella.)
HOVIHERRA
Ai, ai, ei saa tukistaa, tehän olette äksy kuin prinsessa Imandra.
Mutta minä kostan. (Nipistää Inkeriä korvasta.)
HOVIROUVA
Vai niin! Hoviherra, joko te taas…?
HOVIHERRA
Joko taas? Minä vain rankaisin kamarineitiä!
HOVIROUVA
Ja nyt minä rankaisen teitä. (Taluttaa hoviherraa korvasta ovelle.)
Te olette uskoton, ulkokultainen, vanha vaivainen ukuli!
HOVIHERRA
Ukuli, ui! Oi, anteeksi, armollinen, en koskaan enään…
HOVIROUVA
Vai vielä tässä nipistämään! Hyi, kuinka teidän henkenne hajuaa! (Pirskoittaa hajuvettä.) Mars suihkukaivolle! Siellä saattekin nyt kylmän kylvyn. (Hovirouva ja hoviherra menevät perälle.)
IMANDRA (tulee vasemmalta hiljaa ja arasti)
Inkeri! Uskallanko minä tulla?
INKERI
Prinsessa!
IMANDRA
Älä mainitse nimeäni!
INKERI
Tulkaa ompelemaan, nyt on kiire!
IMANDRA
Prinssi viettää häitä, niin. — Oh, kuinka minun on nälkä. Kotona hovissa oli minulla ruokaa, mutta ei ollut nälkä.
INKERI
Ja nyt teillä on nälkä, mutta ei ole ruokaa.
IMANDRA
Mitähän nyt prinssi ajattelee minusta? — Ja Metsä-Matti on nyt sairaana kotona.
INKERI
Kuinka te säikäytitte, koko linnan alustalaiset hakivat teitä, mutta
Metsä-Matti löysi teidät viimein.
IMANDRA
Hän taittoi metsässä jalkansa, enkä minä voi häntä nyt hoitaa, sillä prinssi käski minun tulla hoviin. Voi, Matti parka! Kuinka lienee tulenkin laita? Ettei vain tapahtuisi mitään onnettomuutta.
INKERI
Ei saa leikkiä tulen eikä tunteiden kanssa.
IMANDRA
Minä aavistan.
INKERI
Mitä te aavistatte?
IMANDRA
Aavistan, että tästä päivästä riippuu koko kohtaloni. Oh, kun minä ummistan silmäni, niin näen hämärän metsän, sen syvyydestä syöksyy mies, nostaa, kantaa minua, minä en ajattele mitään, en tiedä mitään, mies kantaa minua ja minä tunnen ikäänkuin kasvaisin kiinni häneen ja vereni läikähtää lämpöisesti. Inkeri, tiedätkö, mitä tämä merkitsee?
INKERI
Haaveiletteko taas satujanne? Prinsessa, antakaa viisauden langeta sydämeenne!
IMANDRA
Ja tiedätkö, Inkeri. En vihannut häntä vaikka hän poltti satuni, tuntuu ikäänkuin hän olisi polttanut poroksi jotain pahaa povessani.
INKERI
Rikas, riemullinen elämä on suurempi kuin mailman kaikki pienet satukirjat.
IMANDRA
Kummallista, en vieläkään ymmärrä elämää. Kaksi kuvaa sekoittuu sielussani toisiinsa. Toinen valkoinen ja toinen tumma kuva. Toisinaan sulavat kahden katseet yhdeksi, toisinaan en eroita prinssiä Matista enkä Mattia prinssistä muusta kuin tukasta ja puvusta. Eroittaisikohan prinssi minut, jos minä pukeutuisin näihin häähuntuihin?
INKERI
Prinsessa, pukekaa valkoiset kengät jalkaanne ja koettakaa tätä hääharsoviittaa!
IMANDRA
Tohdinko? Ettei vain prinssi tulisi, oi, kuinka minä häpeisin.
INKERI (veitikkamaisesti)
Prinssi oli hyvin ankaran näköinen.
IMANDRA
Nyt hän ajaa meidät mökistä, jos hän saa tietää, mitä Matti on uhannut tehdä. Minun täytyy pelastaa hänet… Missä on prinssi?
INKERI
Prinssi on sen mykän prinsessan luona.
IMANDRA (pukeutuu)
Voi, prinsessa parka, kun häntä ajattelen, niin melkein mykistyn, ja kun minä ajattelen prinssiä, niin…
INKERI (hymyillen)
Niin te ajattelette Metsä-Mattia.
IMANDRA
Niin. Olisiko tässä jotain noituutta?
INKERI
Ehkä se taikapeili on sekoittanut kuvat. Prinsessa, kuinka kaunis te olisitte morsiamena! — Sitokaa nyt morsiusseppeltä!
IMANDRA
Prinssin morsiamena? Kunhan näkisin itseni!
INKERI
Hovi on huumannut vanhat vaistonne.
IMANDRA
Minullahan on peilinsiru! Sillä minä hämmennän koko hovin, hoviherran, hovirouvan ja prinssin…
INKERI
Prinssin? Heittäkää jo vanhat vallattomuudet! Hämmennätte vain itsenne.
IMANDRA
Peilistähän näkee itsensä sellaisena kuin todella on. Inkeri! Minä neulon tämän sirun seppeleeseen.
INKERI
Mutta prinsessa, se on vaarallista!
(Linnanpihalta kuuluu huutoja.)
IMANDRA
Inkeri, kuulitko, mitä ne huutavat?
INKERI (nousee, menee ikkunan luo)
Linnanpihalla on kansaa, se tahtoo nähdä prinsessan.
IMANDRA
Minutko? (Aikoo ikkunan luo, mutta Inkeri estää.)
INKERI
Ei, ei! Prinssin morsiamen!
KANSA (huutaa)
Morsian ulos!
IMANDRA
Minä unohdin, enhän minä ole prinssin morsian! (Heittää seppeleen pöydälle.)
INKERI (huutaa ikkunasta)
Tyyntykää, hänen kuninkaallinen korkeutensa on vielä tornissa!
(Kuuluu mutinaa.)
IMANDRA
Minä olen vain metsänvartijan vaimo enkä vielä edes sitäkään, (Istuutuu ompelemaan, hyräilee: soi viimeisen kerran mun lempeni laulu.)
INKERI
Laulakaa, laulu lohduttaa! Minä menen hakemaan lisää lankoja.
(Menee.)
(Vasemmalta tulee kaksi morsiuspiikaista.)
MORSIUSPIIKAINEN
Katsos, hän on pukeutunut morsiuspukuun.
TOINEN MORSIUSPIIKAINEN
Kujeilkaamme hiukan hänen kustannuksellaan.
MORSIUSPIIKAINEN
Oi, terve maan mainio morsian!
IMANDRA
Morsian, minä, mitä te teette?
TOINEN MORSIUSPIIKAINEN
Tulimme koristamaan häätupaa huikaisevilla hursteillä, päilyvillä peileillä ja häähimmeleillä.
IMANDRA
Erehdytte, tytöt, en ole morsian. Minä koettelin vain prinsessan pukua.
MORSIUSPIIKAINEN
Nyt tunnen, sinähän olet se uusi kummallinen kutoja, josta niin paljon puhutaan.
IMANDRA
Olen minä nähnyt parempiakin päiviä!
TOINEN MORSIUSPIIKAINEN
Parempia päiviä? Ja tahtoo koreilla kuninkaallisilla häävaatteilla!
IMANDRA (kiivastuen)
Miksen koreilisi! Minulla olisi siihen oikeuskin.
MORSIUSPIIKAINEN
Mikä oikeus, sinulla halvalla paimentytöllä?
IMANDRA
Te härnäätte minua!
TOINEN MORSIUSPIIKAINEN
Katsos, katsos, kuinka kiukuttelee! Metsäkissa!
IMANDRA
Varokaa, etten kynsi!
MORSIUSPIIKAINEN
Kyllä on sisua!
TOINEN MORSIUSPIIKAINEN
On vielä ylpeäkin.
IMANDRA
Ylväs ylpeitä vastaan, nöyrä nöyrien kanssa!
MORSIUSPIIKAINEN
Luulee olevansa mikäkin prinsessa!
IMANDRA
Prinsessa, niin minä olenkin!
MORSIUSPIIKAISET
Prinsessa, hahhahaa!
TOINEN MORSIUSPIIKAINEN
Kerjäläisprinsessa!
MORSIUSPIIKAINEN
Minkä maan prinsessa?
IMANDRA
Suvikunnan maan! Tässä seisoo Suvikunnan valtijatar. Ettekö häpeä!
TOINEN MORSIUSPIIKAINEN
Häpeä itse! Suvikunnan valtijatar, vielä mun mitä! Ethän osaa hyppiä harakkaa niinkuin Suvikunnan prinsessa.
IMANDRA
Ettekö usko, kyllä minä osaan!
MORSIUSPIIKAINEN
Emme usko, jollet hypi harakkaa!
TOINEN MORSIUSPIIKAINEN Harakkaprinsessa! Emme usko, emme usko!
IMANDRA
Ettekö usko! Kyllä minä näytän… Katsokaa! (Alkaa hyppiä harakkaa.)
MORSIUSPIIKAISET
Hahhahaa!
IMANDRA
Uskotteko nyt? Huitukat!
MORSIUSPIIKAINEN
Hyppii kuin sammakko!
TOINEN MORSIUSPIIKAINEN
Hän on hullu, hän on hullu!
(Morsiuspiikaiset juoksevat nauraen vasemmasta ovesta. Imandra ei sitä huomaa vaan jatkaa hyppimistään.)
PRINSSI (tulee perältä, seisoo kynnyksellä)
Jatka, jatka!
IMANDRA (peittää käsillä kasvonsa ja hypähtää pystyyn)
Oi, prinssi!
PRINSSI
Mikä sinua vaivaa! Miksi et hypi, sehän oli niin kaunista katsella!
IMANDRA (koettaa riisua hääviittaa)
Se oli niin rumaa, en tiedä, mikä minuun tuli.
PRINSSI
Ei, ei, anna olla, hääpuku koristaa sinua.
IMANDRA
Oi, antakaa anteeksi, ei se sovi minulle eikä minun sovi… minä vain koettelin…
PRINSSI
Sinä olisit suloinen morsian!
IMANDRA (laskee harsoviitan pöydälle)
Mitä prinssi nyt!
PRINSSI
Älä kainostele! Tanssithan sinä minulle mökissä.
IMANDRA
Niin, mökissä, mutta en hovissa.
PRINSSI
Ja taisit hiukan koetella luontoani, villi veitikka!
IMANDRA
Minä tahdoin vain saada Metsä-Matin mustasukkaiseksi.
PRINSSI
Kas, kas vaan! Kylläpä sinulla on juonia pienessä päässäsi. No niin!
Pitäisihän minunkin pyytää sinulta anteeksi sitä menettelyäni metsässä.
Olkaamme siis ystäviä, olen sinuun tyytyväinen. Olet kutonut kaunista
hääkangasta.
IMANDRA
Olen iloinen, jos se mielyttää prinssiä.
PRINSSI
Mutta en voi kuitenkaan olla iloinen, sillä minun korkea morsiameni on yhä mykkänä. Viidestä valtakunnasta olen kutsuttanut tietoniekkoja, mutta he eivät voi mitään tälle oudolle taudille.
IMANDRA (ilostuen)
Eikö siis häitä vietetäkään!
PRINSSI
Ei tänään. Mutta miksi sinä hymyilit, ilahuttaako tämä sinua?
IMANDRA
Minä olen niin iloinen, mutta en ymmärrä, miksi.
PRINSSI
En ymmärrä sinua. — Niin, mutta Metsä-Mattiin en ole tyytyväinen, miksei hän tule tänne, vaikka olen käskenyt?
IMANDRA
Hän on sairaana, hän nyrjäytti jalkansa.
PRINSSI
Miksi!
IMANDRA
Hän haki minua metsästä, kun olin karannut.
PRINSSI
Niinkö? Te taidatte elää kuin koira ja kissa. Sairas? Ehkä hän on vain tekosairas, laiska, leväperäinen. Kyllä minä tiedän…
IMANDRA
Prinssi kulta, kyllä hän on oikein sairas, minä hieroin hänen jalkaansa, jonka hän nyrjäytti minun tähteni.
PRINSSI
Minä en usko. Hän on huono vartija, on päästänyt tulen niinkuin varkaan metsään. Hänhän voi vielä polttaa koko huvilinnani! Minä panen hänet viralta, minä häädän hänet mökistäni.
IMANDRA
Älkää tehkö niin, hyvä prinssi! Kyllä hän palkitsee kaikki parannuttuaan, hän on niin heikko, hänellä ei ole ruokaa.
PRINSSI
Eikö hän hanki sinulle ruokaa?
IMANDRA
Mistä hän hankkisi, kun ei ole. Ja sitten…?
PRINSSI
Ja sitten?
IMANDRA
Sitten pyysi hän, että minä pyytäisin… "Ei siihen köyhän auta", sanoi Metsä-Matti. Niin, niin, minä vaikka kerjään, antakaa meille hiukan jauhoja, että minä voisin keittää hänelle puuroa ja hautoa häntä hauteilla.
PRINSSI
Hän käskee sinun kerjätäkin! Mokoma mies! Kuolkoon nälkään!
IMANDRA
Prinssi, prinssi, hän ei saa kuolla nälkään! Jos hän kuolisi, niin minä menehtyisin omantunnon tuskista.
PRINSSI
Turhia tuskia! Mutta tyttö parka, ehkä sinun on nälkä.
IMANDRA
Mitä minusta.
PRINSSI
Oletko syönyt tänään mitään?
IMANDRA
Enhän minä… mutta kyllä minä kestän, kunhan Matti saisi jotain hengen pidoksi.
PRINSSI
Mattia on syytetty raskaista rikoksista. No niin! Olen antanut asian neuvoskunnan ratkaistavaksi. Siihen asti saa hän olla vapaana. Ja minä toimitan sinulle, ymmärrä, en hänelle, kaksi tynnyriä rukiita.
IMANDRA
Oi, kiitos, armollinen prinssi. Uskokaa minua, Matti ei ole tehnyt mitään pahaa, pahat parjaajat ovat tämän tehneet.
PRINSSI
Minä teen tämän siksi, että olet tehnyt niin kauniin morsiuskruunun. (Ottaa morsiuskruunun ja katselee sitä.) Etkö sinä panisi tätäkin päähäsi?
IMANDRA
En ole tämän kruunun kelvollinen. Ei, ei, en minä, minä olen vain halpa rahvaan nainen!
PRINSSI
Mutta mitä tässä kruunussa on, mitä sinä olet siihen ommellut?
IMANDRA
Peilinpalasen.
PRINSSI
Noidan peilinpalasen, jota sinä välkyttelit minulle mökissä? Kerro mitä tiedät!
IMANDRA
Mökkiin tuli kerran vanha tietäjä ja hän sanoi, että tässä peilinpalasessa on ihmeellinen voima.
PRINSSI
Tuntuu niinkuin minä tuntisin sen.
IMANDRA
Siinä näkee itsensä sellaisena kuin todella on.
PRINSSI
Sehän on merkillistä! Sehän on mainiota! Tämän peilinpalasen avulla minä saan tietää, millainen minun hoviväkeni on, hoviherra, hovirouva ja monet muut.
IMANDRA
Ja taikasanan avulla voi tulla mielensä mukaiseksi.
PRINSSI (katsoo peiliin)
Sano se sana!
IMANDRA
Katso itseesi!
PRINSSI
Katso itseesi? Merkillistä! En tunne itseäni. Minä toivon, toivon, toivon, että olisin metsänvartija ja sinä prinsessa. Mitä tämä on? Olenko tajuissani? Silmäni aukenevat. Minä olen nähnyt sinut, minä näen sinut sellaisena kuin todella olet. Katso itseesi! Sinä olet…?
IMANDRA
Ei, ei, se peili valehtelee, älkää katsoko siihen! Minä en ole…
PRINSSI
Sinä olet…
IMANDRA
Ei paimenelämä ole sellaista kuin mitä kirjoista luin eikä hovielämä niin loistavaa kuin mitä lapsena luulin.
PRINSSI
Nyt minä tunnen. Sinä olet… te olette prinsessa Imandra.
IMANDRA
Oh, prinssi, te tunsitte minut, nyt minä olen hukassa.
PRINSSI
Armollinen prinsessa, minä tunsin teidät jo äsken, kun hypitte harakkaa.
IMANDRA
Minä en kehtaa katsoa kasvoihinne, tahtoisin vaipua maan alle.
PRINSSI
Mikä omituinen sattuma — niinkuin sadussa.
IMANDRA
Oi, miksi, miksi minä särin peilin, tämä tuli minulle vitsaukseksi.
Minä olen ansainnut alennukseni.
PRINSSI
Prinsessa, älkää sanoko niin! Te olette vain kohonnut katseissani. Unohtakaa monet sopimattomat sanani, minä en voinut ajatella, minä en aavistanut.
IMANDRA
Oh, olisinpa tämän aavistanut. Nyt minun kai täytyy mennä.
PRINSSI
Ei, ei, viipykää ja viihtykää täällä! Uskokaa, että minä tunnen samalla lailla kuin silloin Suvikunnan hovissa.
IMANDRA
Se on mahdotonta, sen jälkeen mitä on tapahtunut, mitä minä onneton olen rikkonut teitä vastaan.
PRINSSI
Minä polvistun teidän edessänne, minä rukoilen teiltä rakkauttanne.
IMANDRA
Prinssi, nouskaa, minä en voi. Voi, minua, voi, meitä! Tämä peili on lumonnut minut, se on lumonnut teidät. Te ette tiedä, mitä te sanotte, te puhutte vastoin tahtoanne. Kun lumous laukeaa, niin ette muista enään sanojanne.
PRINSSI
Minä vannon, valitkaa!
IMANDRA
Minä en voi!
PRINSSI
Antakaa arvan ratkaista! Katsokaa, tämän liinan alla on valkoinen ja musta leipä, valitkaa minun ja Metsä-Matin välillä.
IMANDRA (syöksyy liinan luo)
Oi, leipää!
PRINSSI
Ei, ei! Arvatkaa, kumpiko leipä on valkoinen.
IMANDRA
Mi-minä en uskalla. Minä en kestä kauempaa. Minulla on nälkä kuin sudella! (Riuhtaisee liinan ja tarttuu toisella kädellä valkoiseen, toisella mustaan leipään.)
PRINSSI
Mutta prinsessa! Te koskitte molempiin leipiin yht'aikaa!
IMANDRA (syö vuorotellen kumpaakin leipää)
Hahhaa, minä unohdin aivan koko arvoituksen! Kylläpä tämä on hyvää!
Prinssi, teillä on erinomainen hovileipuri! Hahhaa, muistatteko,
kuinka minä tukistin teitä. Hahhaa! Ei, minä olen nälästä hullu.
Hahhaa! Minä kuolen naurusta. Minä en voi muuta kuin nauraa, haahhaa!
(Kuuluu melua pihalta.)
PRINSSI
Mikä siellä on!
IMANDRA
On niin valkeata. Pihalla kantavat jo hääsoihtuja.
PRINSSI
Tämä on omituista! Ei tämä tunnu hää-ilolta. Prinsessa, kuulkaa!
INKERI (syöksyy huoneeseen)
Tuli on irti! Metsämökki palaa!
IMANDRA (vaipuu lattialle)
Metsämökki? Ja Metsä-Matti! Voi, minua onnetonta! Minun sairas ylkäni palaa! (Syöksyy ovelle.)
PRINSSI
Tyyntykää, prinsessa! Ei hän pala. (Prinssi ja Inkeri pidättävät prinsessaa.)
IMANDRA
Prinssi, päästäkää minut, minä en voi jäädä tänne, kuuletteko, hän palaa, palaa! Oh, auttakaa häntä, hän ei saa kuolla, hän ei saa kuolla!
INKERI
Prinsessa, rauhoittukaa, ei hän kuole!
IMANDRA
Inkeri, Inkeri, älä estä, minä tahdon hänen luoksensa. Voi, voi, hän on sairas ja hän palaa ilmielävänä näkemättä minua! Oi! Miksi minä jätin hänet yksin! Minä olin mieletön. Päästäkää, päästäkää, päästäkää, minä tahdon pelastaa tai palaa hänen kanssaan! Voi, minua! (Syöksyy ovesta, Inkeri ja prinssi rientävät jälessä. Kujeilijat tulevat naurellen. Hepuli pitää selkänsä takana nahkaista viinipulloa.)
HEPULI
Näitkö sinä! Hahhaa!
KEPULI
Hahhaa! Näinhän minä, kuinka hovirouva pisti hoviherran pään suihkun alle.
HEPULI
Niinkuin jäniksen pään pensaaseen. Tämä on sitä hovimetsästystä!
KEPULI
Kas näin! (Painaa Hepulin päätä.)
HEPULI
Älä, älä! En minä ole mikään jänis enkä hoviherra.
KEPULI
Olet aika hepuli!
HEPULI
Sen varsin valehtelit, senkin kepuli!
KEPULI
Sytytetään vahakynttilät, niin näemme paremmin valehdella…
HEPULI
Ja näemme, kuinka korvat liikkuvat. Hovissa ei koskaan puhuta totta.
KEPULI
Mutta nyt täytyy hoviherran ja hovirouvan puhua totta.
HEPULI
Koska taikapeili puhuu totta.
KEPULI
Mutta nämä hovin hupsut eivät vielä tiedä taikapeilistä muuta kuin että saavat toivoa kolme toivomusta.
HEPULI
Älä sinä mene puun ja kuoren väliin!
KEPULI
Tiedätkö, mitä siellä on?
HEPULI
En.
KEPULI
Siellä on toukka.
HEPULI
Luulet olevasi rikkiviisas.
KEPULI
Ja sinä nenäviisas. Unohdat, että nenä on yläpuolella suuta.
HEPULI
Mutta silmät ovat yläpuolella nenää. Minä näen, ettet näe mitään.
KEPULI
Hovissa on vaarallista nähdä liian paljon.
HEPULI
Ja vaarallista ajatella liian paljon, kun on liikaa täällä yliskamarissa. (Kopauttaa otsaansa.) Katsos, otsa on silmiä ylempänä. Hei, Kepuli, otetaan pieni partakyynärä!
KEPULI
Hei, sinä löysit hoviherran kätköpaikan.
HEPULI
Hys, löysin tämän puutarhasta.
KEPULI
Sinun päävärkkisi on jo tyhjä kuin ullakko.
HEPULI
Ja sinun järkesi putoaa vatsaan, toisin sanoen viinikellariin. Ota vielä kulaus hoviherran nahkanassakasta.
KEPULI
Sinä unohdit jalat, jolleivät ne kannata!
HEPULI
Kyllä kannattaa, tänään kannattaa juoda, sillä tänäänhän on häät.
KEPULI
Mutta on pitkä loikkaus ullakolta maahan.
HEPULI
Mutta lyhempi huippaus neitsytkammiosta morsiusvuoteeseen.
KEPULI
Prinsessa Imandran malja!
HEPULI
Hän on väärentämätön, väkevä viini.
KEPULI
Mutta hovirouva on pippurivedellä sekoitettu hapan viini. Katsos, tuolta tulee jo pöyhkeänä riikin riikinkana! Ja jälessä jumppii tietysti riikin riikinkukko.
HEPULI
Jolla on kanan höyhenet.
KEPULI
Ja riikinkanalla kukon kannukset.
HEPULI
Voi, kanan villat! Sammuta tulet, niin että he kerran saavat puhua totta.
KEPULI
Tai puhuvat itsensä pussiin.
HEPULI
Ja piru sitoo pussin suut. Siinä paha missä mainitaan. (Kuuluu kolinaa)
KEPULI
En pelkää pirua, mutta pirukin pelkäisi tätä akkaa! Hepuli, hei, paetkaamme!
HEPULI
Hyvässä järjestyksessä! Hip ja heijaa! (Hepuli ja Kepuli kulkevat takaperin sivuovesta sammutettuaan tulet.)
HOVIROUVA (tulee perältä sarvilyhty kädessä.) Hys, mitä kuulin! Vai kuulinko vain omat askeleeni! (Katselee varovasti ympärilleen, tutkii tornikomeroa ja pöytälokeroita.)
HOVIHERRA (tulee varpaillaan perältä, sarvilyhty kädessä)
Hys, mitä! Oh, hovirouva!
HOVIROUVA (ottaa pöydältä morsiusseppeleen, keimailee ja asettaa sen päähänsä.)
Oo, oo!
HOVIHERRA
Hän puhuu itsekseen. Voi vietävä!
HOVIROUVA
Uh! Mitä se oli? Hoviherra, te täällä? (Pudottaa lyhdyn, joka —sammuu.)
HOVIHERRA
Armollinen rouva, enhän minä mitään… (Pudottaa lyhdyn, joka sammuu.)
HOVIROUVA
Uh, nyt me olemme pimeässä! Sytyttäkää lyhtynne! (Hoviherra sytyttää.)
HOVIHERRA
Minun kuningattareni, kruunu päässä!
HOVIROUVA
Sopiiko se? Näkisinpä nyt kuvani peilissä!
HOVIHERRA
Mutta mikä teidän päässänne kiiltää? Mutta siinähän se on!
HOVIROUVA
Mikä, mikä!
HOVIHERRA
Taikapeili, jota minä…
HOVIROUVA
Tekin! Haitteko tekin sitä? Siis tässä se nyt on! Nyt minä siis saan toivoa. Niin, minä toivon…
HOVIHERRA
Ei, ei, antakaa minun…
HOVIROUVA
Minä toivon, että te toivoisitte myöhemmin.
HOVIHERRA
Ei, ei!
HOVIROUVA
Seis! Minä ensin…
HOVIHERRA
Mutta minähän ilmoitin ensin…
HOVIROUVA
Minä toivoisin teidät niin kauas kuin pippuri kasvaa.
HOVIHERRA
Nyt meni teiltä jo kaksi toivomusta hukkaan. (Ivaillen.) Minä toivon taas palaavani pippurimaasta.
HOVIROUVA (kiivastuen)
Ja minä toivon, että te ette toivoisi enään mitään.
HOVIHERRA
Nyt toivoitte viimeisen kerran!
HOVIROUVA (raivostuen)
Te, te, te, olette pilannut koko asian. Kas, kas, te ette saa enään toivoa kuin kerran.
HOVIHERRA
Mutta minä olenkin nyt varovaisempi, minä mietin.
HOVIROUVA
Ettehän te mieti koskaan mitään.
HOVIHERRA
Minä mietin, että mitähän te nyt mietitte.
HOVIROUVA
Teillä on puuroaivot, te ette pääse minun ajatuksieni perille.
HOVIHERRA
Hovijuonissa te olette olevinanne ovela, mutta sekaannutte omiin sanoihinne. Minullako puuroaivot? Hovirouva, te loukkaatte. Ettekö tiedä, että minun kantaisäni oli naimisissa Pontus Paksupään enon serkun kanssa. Minä olen kuninkaallista sukua.
HOVIROUVA
Kantaisänne oli vain alhainen suosikki. Mutta ettekö te tiedä, että minun kanta-äitini oli Stultus suuren veljenpojan puoliso. Siis minä olen kuninkaallisempaa sukua kuin te.
PRINSSI (tulee perältä metsänvartijaksi puettuna, kädessään käärö. Asettuu pilarin taakse seisomaan.)
HOVIHERRA
Te liioittelette kuten aina. Vanhat asiakirjat kertovat, että kanta-äitinne oli vain kuninkaanveljen jalkavaimo. Toivon, ettette enään vääristele vanhoja perimätietoja!
HOVIROUVA
Hyi, te herjaatte! Hahhaa, minä olin teitä viisaampi. Nyt te toivoitte viimeisen kerran. Kyllä minä tiedän, mitä te toivoisitte. Te toivoisitte, ettei prinsessa koskaan menisi naimisiin niin, että te saisitte mielin määrin hallita ja vallita. Te, te juuri olette tahallanne kasvattanut prinsessan sellaiseksi, että hän karkoittaa kaikki kosijat luotaan.
HOVIHERRA
Te häväisette minun hovikunniani! Juuri te olette kasvattanut prinsessan niin ankaran nurinkurisesti, että hän pitää parempana vaeltaa valtakuntia vaikka maantien mierolaisen kanssa. Ja sillä aikaa te odotatte saavanne kaikki käskettäviksenne, kurkottelette jo kruunun kalleuksiakin ja…
HOVIROUVA (pirskoittaen hajuvettä kasvoilleen)
Ei, ei, mutta tämä menee jo liian pitkälle! Minä olen hylätty, häväisty, oo, oo, tätä en koskaan anna anteeksi! Oo, minä kuolen!
HOVIHERRA
Te olette kuollut jo niin monta kertaa, etten enään usko näihin pyörtymispurkauksiin. (Prinssi astuu esille.) Oh, prinssi!
HOVIROUVA (riisuu morsiusseppeleen)
Oo, prinssi, kuulitteko, minä…
PRINSSI
Olen kuullut keskustelunne ja siitä huomaan, että olette osaksi molemmat syypäitä prinsessan kieroon kasvatukseen.
HOVIHERRA
Ei syy ole minussa.
HOVIROUVA
Eikä minussa.
PRINSSI
Te makeilette, matelette ja imartelette imelyyttänne. Teillä on hunajaa huulilla mutta myrkkyä mielessä!
HOVIHERRA
Oi, nöyrimmästi nöyrin palvelijanne!
HOVIROUVA
Teidän korkeutenne alamaisin palvelija!
PRINSSI
Te olette nöyriä isoisille, pöyhkeitä pienemmillenne. Te halveksitte halpaa työtä ja kutkutatte kutistunutta laiskuuttanne. Mutta minä olen oppinut rakastamaan työtä kuten minun tuleva korkea kuningattareni. Minä vapautan teidät nyt velvollisuuksistanne.
HOVIHERRA ja HOVIROUVA
Me, me kii-kiitämme.
PRINSSI
Ja rangaistukseksi saa hovirouva nyt viimeisen kerran luvan käskeä prinsessan tänne. Ja te, hoviherra, saatte viittauksestani lukea tämän käärön sisällyksen. (Antaa käärön hoviherralle.)
HOVIROUVA
Minä menen heti. Varmaankin prinsessa ikävöi. (Aikoo mennä.)
PRINSSI
Älkää vielä menkö! Rohkenitte panna päähänne morsiuskruunun ja luulitte taikapeilillä saavuttavanne pienet pyyteenne. Katsokaa vielä kerran peiliin, niin näette siinä oman sisäisen irvikuvanne!
HOVIROUVA
Pitääkö minun katsoa? Minä pelkään tätä peiliä. Ei, ei, ei, minä en katso, en katso! (Kääntää päänsä poispäin.) — Minä en tahdo nähdä! Viekää se pois, se on paholaisen keksintö! (Purskahtaa ynisevään itkuun ja rientää tiehensä.)
PRINSSI
Ja nyt on teidän vuoronne, hoviherra!
HOVIHERRA
Säästäkää minua prinssi! Ei, ei, minä en voi katsoa, minä en tahdo, minä en näe, olen likinäköinen, minä olen heikko, vanha mies, heikko, heikko.
PRINSSI
Minä arvasin tämän. Te pelkäätte itseänne.
(Kaksi keihäsmiestä tulee vasemmalta, he sytyttävät kynttilät ja asettuvat oven kummallekin puolelle.)
HOVIHERRA
Prinssi, mitä te aiotte? Enhän minä…
PRINSSI
Sen saatte pian nähdä.
IMANDRA (tulee vasemmalta katse lattiaan luotuna)
Prinssi, te käskitte!
PRINSSI
Imandra!
IMANDRA (yhä tuijottaen lattiaan)
Tässä minä seison kuin turvaton leski.
PRINSSI
Morsioksi puettuna!
IMANDRA (katsellen pukuaan)
Minäkö morsian? Kuolema on nyt ylkäni!
PRINSSI
Kuule!
(Kuuluu morsiuspiikaisten laulua.)
Nyt morsiuspiiat laulaa käy kisaan ylkämies, ei puutu meiltä pitoja, nyt ruusut täyttää ties!
PRINSSI
Imandra, eivät ne laula minulle! Sinä olet pettänyt minut, minun olisi pitänyt ymmärtää, että prinsessat ovat prinssejä varten!
IMANDRA (kohottaen katseensa)
Mitä! Metsä-Matti? Luulin sinua prinssiksi. (Rientää prinssin luo.) Sinä elät, sinä elät, et sortunut palavaan mökkiin, sinä olet pelastunut, olet noussut tuhasta, seisot elävänä edessäni! Mikä rajaton riemu ja onni on osakseni hullut! Mutta miksi sinä vaikenet, miksi kaikki vaikenevat? Hoviherra, mitä tämä merkitsee? Keihäsmiehet? Mitä on tapahtunut, puhukaa! (Prinssi antaa salaa merkin hoviherralle, tämä astuu esille, avaa käärön ja lukee.)
HOVIHERRA
"Kuninkaallinen korkea neuvosto on tarkoin tutkittuaan tuominnut metsänvartija Metsä-Matin teilattavaksi ja henkensä menettäneeksi, koska hän on uskaltanut uhata hänen korkeutensa, Kaukovallan hallitsevan prinssin korkeata ja kallista henkeä ja on siten raskaaseen kuolemanrikokseen vikapääksi havaittu. Tämä varoitukseksi kaikelle kansalle kuulutettakoon!"
(Keihäsmiehet sitovat prinssin kädet.)
IMANDRA
Mitä, näenkö unta, ei, tämä ei ole mahdollista!
PRINSSI
Imandra, kuulithan!
IMANDRA
Ei, ei, tämä ei saa tapahtua, te ette saa tappaa Metsä-Mattia, hän on viaton… on tapahtunut hirveä erehdys! Hän ei saa, hän ei saa kuolla! Kuulitteko! Hoviherra! Puhukaa hänen puolestaan prinssille! (Heittäytyy hoviherran eteen ja syleilee hänen polviaan.) Te ette vastaa! Minä rukoilen, minä matelen polvillani prinssin edessä, säästäkää hänen nuori henkensä!
PRINSSI
Imandra! Säästä sanojasi! Kaikki on turhaa!
IMANDRA
Ei, ei, ei ole vielä myöhäistä! Te olette tuominnut väärin, teillä ei ole todistuksia, te olette kuunnelleet valheellisia valoja. Voi, kavalaa maailmaa! Peruuttakaa tuomio ja tutkikaa uudestaan! Hän on syytön, hän on syytön! Oi, antakaa armon käydä oikeuden edellä! Voi, voi, pitikö kaiken käydä näin! (Purskahtaa hillittömään itkuun.)
HOVIHERRA
Prinssi on omakätisesti vahvistanut tuomion.
IMANDRA (ponnahtaa pystyyn, sieppaa käärön ja repii sen kappakiksi)
Kas, näin teen minä tyhjäksi teidän tuomionne!
HOVIHERRA
Prinsessa, mitä te teitte!
(Keihäsmiehet astuvat prinssin luokse, pihalta kuuluu torven ääni.)
IMANDRA
Ei, te ette saa viedä häntä, kuunnelkaa sisäistä luontonne lakia! Minä suojelen häntä. Tässä seison minä, Suvikunnan ruhtinatar, rohkenetteko astua ruumiini ylitse? Pois! Minä tahdon kuolla hänen kanssansa! (Syleillen prinssiä.) Voi, kuinka minä nyt sinua rakastan niinkuin voi syntyä vain kerran, elää vain kerran, kuolla vain kerran.
(Hoviherra päästää salaa prinssin siteistä.)
PRINSSI
Niin, nyt minä näen, että sinä rakastat minua! (Syleilee Imandraa, joka luisuu hänen jalkojensa juureen.) Nouse, ihana Imandra. (Riisuu tekotukan päästään ja näyttää peilinsiruja.)
IMANDRA
Mitä, taikapeilin sirut! Nyt suomut putoavat silmiltäni. Minä näen.
Oi, jos sinä olet kuninkaanpoika, niin älä enään koettele minua!
PRINSSI
Sinä olet koetuksen kestänyt. Tunnetko nyt minut?
IMANDRA
Tunnen, tunnen! Oi, tämä onni tuli kuin taivaasta, oi, tätä riemun runsautta ja loppumatonta lepoa!
(Hoviväkeä, hovipoikia ja hovineitejä tulee vasemmalta, jälessä hovirouva, joka yhtyy hoviherran seuraan, mukana myös Otro ja Inkeri. Kaikki asettuvat kujaksi pää-oven kummallekin puolelle.)
PRINSSI
Pannaan nyt prinsessan pieneen päähän valkea harsohuntu ja helykruunu! (Tekee niin.) Kuuletko? (Morsiuspiikaiset tulevat kantaen häähimmeleitä, heitellen runsaudensarvista ruusuja, tanssien tai laulellen.)
MORSIUSPIIKAISET
Nyt morsian anna kättä ja sormet sormiin lyö, ja helykruunus kullassa nyt tanssi koko yö!
PRINSSI (asettaen kätensä Imandran käteen)
Tule, Imandra!
IMANDRA (nipistäen prinssiä korvasta)
Mutta kuules sinä, Metsä-Matti! Entä taikapeili?
PRINSSI
Se oli vain naurupeili, minkä minä kerran ostin markkinoilta matkoillani kaukaisilla mailla.
IMANDRA
Sinä silmänkääntäjä, uuspeili!
PRINSSI
Jokaisella on taikapeilin siru silmässään. Kuule hääsoitto kutsuu!
(Perä-ovet avautuvat selkosen selälleen, näkyy valaistu valta-istuinsali, jonne prinssi, Imandra ja koko hääsaattue kulkee.)
HOVIROUVA (jättäytyen jälkeen)
Hoviherra, te olette vain narrinpeili!
HOVIHERRA
Ja te juorupeili!
HOVIROUVA
Ja minä kuvastun teissä.
HOVIHERRA
Ja te minussa.
(Hoviherra ja hovirouva tekevät hullunkurisia liikkeitä.)
HOVIROUVA
Oo, oo!
HOVIHERRA
Oo, oo!
(Salista kuuluu hääsoittoa, kansa huutaa linnanpihalla: eläköön!)
Esirippu.