HAUDOILTA.
1
Valkeat ristit.
Valkeat ristit vihreillä kummuilla,
kasteessa terät nuorilla ummuilla.
Täällä arkiset aatokset hukkuvat.
Täällä isien henget nukkuvat,
jotka on meille elämän antaneet,
ennen meitä murheita kantaneet,
jotka nyt kauan on rauhassa maannehet,
joitten on taistelut voittohon laannehet.
Hautoja siunaten tuuli haviskoon.
Pyhää hartautta sieluni vaviskoon.
2
Laulaja taivaan portilla.
Olen kuolleen laulajan sielu —
tulen kaukaa päältä maan,
ei mulla onnea ollut,
oli ihana kaipaus vaan.
Olen katsonut silmäni sokeiks
unelmaini kirkkauteen,
en onnea pyydä, mut unet
suo nähdä mun uudelleen.
3
Käy kirkkomaata illoin vanhat mummot.
Käy kirkkomaata illoin vanhat mummot
ja myssyin alta välkkyy valkohapset —
he tulee toivottamaan hyvää yötä:
kas täällä nukkuu lapset, lastenlapset.
He kaikista on yksin eloon jääneet,
he itkeneet on paljon kyyneleitä,
nyt surunsa jo ovat ammoin laanneet,
nyt pyhä, kirkas rauha varjoo heitä.
He tulee mustissansa joka ilta
ja vapisevin käsin portin avaa
ja käyvät hiljaksensa hautain keskeen
ja muistokirjoitukset lasten tavaa.
Ja uudestaan ja yhä uudestansa
he muistelevat läpi elämänsä.
He niitä, jotka nyt jo ovat täällä,
on kerran sylkytelleet sylissänsä.
On kaikki hyvin, hekin kohta lähtee,
jo nukkuu lapset sekä lastenlapset.
Käy hiljaa päätä nyökkäin vanhat mummot
ja myssyin alta välkkyy valkohapset.
4
Päivännousu kultaa kirkkomaan.
Päivännousu kultaa kirkkomaan,
linnut havahtuvat unestaan,
katso, aamukaste haudoilla jo kiiltää.
Päivän hymyyn ummut aukeaa,
niinkuin vasta olis luotu maa,
katso, aamukaste haudoilla jo kiiltää,
niinkuin kuolo olis uni vaan,
elämä ei päättyis milloinkaan.
Katso, aamukaste haudoilla jo kiiltää.
Riemulla käy kohti kuolemaas,
kuolemasta nousee elo taas.
Katso, aamukaste haudoilla jo kiiltää.