SULAMIT SALOMOLLE.
Ma olin lapsi köyhän korven vaan,
mut löysin armon sinun edessäsi,
sa kaunistit mun kultakäädyilläsi
ja puetit mun silkkiin, purppuraan,
häävuoteesees veit myrrhan-tuoksuvaan,
ah, raukeana vasten sydäntäsi
kuin ruoko värisin sun sylissäsi
ma ihanuutta lemmen autuaan.
Oi suo mun, orjas, mennä jälleen pois!
Kas äiti synnytti mun kärsimyksin
ja surun maitoa ma juoda sain.
Tää onni mulle liian suuri ois.
Ma tahdon korvess' ikävöidä yksin
ja hiljaa itkeä vain onneain.