II.
Olen suudellut monta naista, sua kerran ainoan, — sun suutelos maljassa juoda sain elämän, kuoleman.
Siin' yhtyi haavehet hullut ja toivoni toivoton, eron villi, viiltävä tuska ja kaipaus sammumaton.
Tulenliekkinä polttaa, tuhoo joka hetki se sieluain, ma voihkin ja riehun ja raivoon, revin maata tuskassain.
Ei mahdit maan, ei taivaan voi liekkiä sammuttaa, yhä huudan ma pimeydestä: mulle Batseba antakaa!
Hänen tauttaan surmata voisin tuhat kertaa Uurian. Ma vaihdan kruununi, maani sylinantiin Batseban!