MUURAHAISTEN RIIMIKRONIKASTA.
Miten kauan, on ratkaista vaikeaa, lie muurahaisten ollut maa, siit' tiede on viel' eri mieltä. Ratk' selvää kertovat kieltä kaikk' kaivaukset jo kuitenkin: vie juurem' juur' aikaan loittoon, histoorian aamunkoittoon.
Jo alkuisämme ammoisin alamaiseks muurahaiskultuurin maailman laskea tahdoit ja sen myös tehdä mahdoit; sen mahdoit he järjen neuvoin ja vahvoin muurahaisleuvoin.
Työ heidän on jälkipolvilta yhä tullut täydennetyksi kunis maa niin navalle navalta on valtakunta yksi, kunis kaikk' alamaisiks on langenn' ja kuuliaisiks sangen.
Pahin voittaa yks oli vihamies, jost' aikakirjat kertoa ties, ja yks oli taistelu vaikein ja sen muisto juur' julmin ja haikein.
Tuli kerran — sen vanhat muistaa kai, yli hetken sen jotka elää sai — iso hirviö kaupunkimme luo, kovin peljättävä oli nähdä tuo: suur' ruumis sill' oli, pieni pää — pien'päiset on heikot järjeltään —, kaks silmää päässä sen hiilui ja vimmaa, kiukkua kiilui; vain kaks sillä myös oli jalkaa. Ja ennenkuin kukaan aavistaa se jo pitkillä tuntosarvillaan hävittää, tuhota alkaa.
Se tuntenut ei sotalakeja lain, se surmas ja polki kuin peto ain, ratk' ilkiäst' hyökäten päänäns, kuin kärppä se käänteli häntäns. Se ennätti jo liki palatsin kun reservikin tuli aseihin, kuink' ehdim', purra me koitim', ja kuin urhot me sodim' ja voitim.
Pois läks kovan tappelun jälkehen se haavoin kuolettavaisin; sitä nähty ei sitten laisin. Koko lajikin pian sukupuuttohon sen kanssa kai kohta jo kuollut on. Se lajins' oli laitimmaisin.
On tiedemiehemme tutkineet sen, oli alkueläin se ihminen.
Jos voitim', myös sotahautausmaa kuin neulasta täynn' oli vainajaa, sukupolvien työ, kuin laastu kans, rakettava kaikk' oli kohdastans.
Ja hiell' ja väell' myös rakettihin ylös taas se aikain mennen, kunis mahti muurahaiskultuurin oli korkiamp' kuin ennen. Sen hetken jälkeen alkaa juur' kukoistusaikam' ylväs, suur.
Nyt muurahaisten kauppatie maan äärestä niin ääreen vie, karavaanimme kultaa kuljettaa Ja taide ja tiede myös kukoistaa. On tutkittu muinaistavat, maan kuoret ja vuoret ja navat, kivikirjoitukset ja leukaluut ja alkueläinten seikat muut. On tungettu syvälle alle maan, on kiivetty honkaan korkeimpaan, yhä eemmäs pyrkiä koitam', kaikk' tiedäm' ja tunnem' ja voitam'. Maanpiirin ratki me hallitsem' ja kaikk' juur' viisaast' vallitsem'.
Me mahdit ja vallat ja valtiaat, me luonnon kruunut ja kuninkaat.