HELLUNTAILAULU
Nuku armahin, aamussa helluntain, jo vaahterapuistossa peipot laulaa. Kun heräät, poiss' olen, matkallain, vedet kaukana vihreitä vaaroja kaulaa. Nuku, armahin, aamussa helluntain elon huumaava autuus unessa nähden! Olen kulkeva siunaus huulillain sun suuren ja ihanan hellyytes tähden.
Sinä teit minut köyhän armaakses, minut saatoit nuoruudenuntesi linnaan missä ensimmäiset haavehes hämyn verhossa tuoksuvat tuorehinnaan. Suru tumman, tiheän köynnöksen yli kaipuun punaisten ruusujen kutoo, kukat hiljaiset sydämes hellyyden yli linnan muurien valkeina putoo.
Päin kirkasta päivää ma onnemme vien, yön himmeä huuru jo haihtuu ja raukee, maa kasteessa kiiltää ja vartehen tien lumivalkeat mättäät vuokkoja aukee! Kevätraikkahan kimpun kuin mieleni mun viel' lähteä tahtoisin luoksesi tuomaan, ah, vuokoilla peittäisin vuoteesi sun sinut siunaten lempeän Jumalan huomaan.