KEVÄTTALVI
Mua kimaltavan vuoren kukkulalle tie halki maaliskuisen metsän toi, miss' aamu hankeen oksaholvin alle niin syvän siintäväisen varjon loi. Kuin merivesi vehryt, suolainen maan sammalpälvet siellä täällä loisti, ja kirkas linnunlaulu helmeillen se läheltä ja kaukaa metsän riemun toisti.
Mun kasvojani raikas tuuli kohtaa! Ja tuolta, missä puoleks peittyen taa tuoreen havumetsän talo hohtaa, nyt kiirii kukonlaulu myöhäinen. Ja kaupungissa, jota aaltoillen kuin huntu verhoo kellahtava sauhu, jo kasvaa häly, kohu kuumeinen, ja tasangolla paisuu aamun raikas pauhu.
Ah tuolla, missä usvan siniharmaan taa häipyy metsänharja kaukaisin, myös katsoo silmät samettiset armaan nyt aamun kimaltaviin ilmoihin! Ah sinfonia suuri, sininen! Pois yli vuorten, taakse taivaanrantain sa hänen korvahansa humisten soi sydämeni onnen, kaipuun äänet kantain!