PURJEHTIJAT
Auringon himmeä kehrä aaltoihin heijastui — halkoen keltaista usvaa purjeeni ääneti ui. Harmaanvihreinä, vaahdoten lyö hyrskyt kalliorantaa, keinuen, verkkaan ne purteni mun valkamas äärehen kantaa.
Korkeat marmoriportaat ylhäältä linnasta tuo murattipengertä pitkin laakean laiturin luo. Valkoisen hunnun jo hulmuvan nään, tukkasi kultaisna hohtaa, helmas on tummia ruusuja täys, jalka kuin tanssihin johtaa.
Orvokintuoksuiset kasvos hienot, kalpeat on — ulappa purttamme vartoo paahteinen, tuntematon. Käännänkö keulan ma aavoja päin, tuulta jo purjeemme halaa! Katso, kuin liekkejä lainehet juo, punainen aurinko palaa!