SÉRÉNADE EXOTIOUE
Kuin alta aaltojen, korallikalliosta meriheinä kuultaa kostea, pehmoinen, niin välkkyvät hiuksesi hartioitasi vasten. Imi kultahohdetta himmeää auringosta väri helteenhehkuva, kiiltävä, tumma sen ja suolaista tuoksua hyökyjen voimakasten.
Sun silmäs on suljettu järvi korallisaaren, jota valtameren pauhina rannaton ylt'ympäri painaa kuoleman syleilyllä. Mut keskellä hauraan, valkean kalliokaaren vesi vihreä päilyy ja kuvaimessa on hymy polttava taivaan, pilvet palmujen yllä.
Sun poskipääs niin lämpimän ruskeina hohtaa, kuin kaksi hietakinosta pehmeää meren mittaamattoman rannalla aukealla. Jalan jälkeä ainuttakaan siellä ei kohtaa, vain ulapan tuuli ylläsi hengittää ja koskettaa sua lauhalla suudelmalla.