SONETTI SUVESTA
On suvi tullut vainioille jälleen. On kupu taivaan laannut kuultamasta eik' enää sadekuuroin maata kasta, vaan hymyy tyynesti kuin ystävälleen.
Ja ruis ehtinyt on täysimmälleen voikukkain, kuminoiden kesken vasta. Nyt punertavan viljan huojunnasta sa näät sen lupauksen isännälleen.
On tuulen huoku lämmin, täyteläinen ja siitepölyn savua se kantaa tuoll' yllä mataroiden kellerväin.
Vain ruislinnun ääni kehrääväinen — vain valkee kirkko vasten taivaanrantaa ja kumpuin aaltoviiva edessäin.