IX
Jefim pani myös pitkäkseen. Mutta syntiset ajatukset alkoivat kiusata häntä. Hän ajatteli itsekseen, ettei hänen toveriltaan pyhiinvaeltajalta ole tainnut kukaan ryöstää rahoja ja ettei hänellä ole niitä ollutkaan. Sillä hän ei ollut missään maksanut mitään. Hän on antanut minun maksaa joka paikassa, itse ei ole penniäkään hellittänyt, onpa vielä lainannutkin minulta ruplan.
Ja tätä miettiessään hän alkaa soimata itseään: — Minkätähden minä rupean toista ihmistä epäilemään? Se on suuri synti. Minun täytyy olla ajattelematta koko asiaa.
Mutta sittenkin tulee taas mieleen, miten pyhiinvaeltaja pälyili hänen rahojaan ja miten uskomattomalta tuntui koko juttu, että häneltä, oli kukkaro varastettu. Ja Jefim ajattelee jälleen: — Hänellä ei ole varmaankaan rahaa ollutkaan. Se on petkutusta.
Seuraavana päivänä mentiin isoon Ylösnousemuksen kirkkoon Pyhälle
Haudalle. Pyhiinvaeltaja pysyy koko ajan Jefimin seurassa.
Tultiin temppeliin. Suuri joukko pyhiinvaeltajia seisoi ulkopuolella: venäläisiä ja kaikenlaisia muita kansallisuuksia, kreikkalaisia, armenialaisia, turkkilaisia ja syyrialaisia. Heitä oli tavattoman paljon. Jefim kulki väkijoukossa Pyhästä portista. Munkki opasti heitä. Hän vei heidät turkkilaisen vahdin ohi paikkaan, missä Vapahtaja oli otettu ristiltä ja hänen ruumiinsa voideltu. Siinä kohdassa oli yhdeksän suurta haarakynttiläjalkaa palavin kynttilöin. Opas näytteli ja selitteli kaikki. Jefim lahjoitti tännekin kynttilän. Matkatoveri vei hänet sitten oikealle portaita ylös siihen kohtaan Golgataa, missä risti oli seisonut. Jefim vaipui täällä rukoukseen. Sitten näytettiin hänelle halkeama, joka oli syntynyt, kun maa oli auennut manalaan saakka, ja kohta, missä Vapahtaja oli ristiinnaulittu. Hänelle näytettiin Aatamin hauta, missä Kristuksen veri vuoti Aatamin luille. He tulivat sitten kivelle, missä Kristus oli istunut, kun hänen päähänsä pantiin orjantappurakruunu; sitten paalun luo, mihin hänet oli sidottu, kun häntä piestiin. Jefim näki myös kiven, missä oli kaksi syvennystä, Vapahtajan jalkain jäljet. Hänelle olisi tahdottu vielä jotakin näyttää, mutta muut kiiruhtivat Kristuksen haudan kappeliin, missä vierasuskoisten jumalanpalvelus juuri oli päättynyt ja oikeauskoisten alkoi. Jefim tuli muun väen mukana tänne.
Hän olisi tahtonut päästä pyhiinvaeltajasta eroon, syntiset ajatukset kun yhä vielä häntä ahdistivat, mutta matkatoveri oli joka askeleella hänen kintereillään ja seisoi nytkin hänen vieressään päiväjumalanpalveluksessa hautakappelissa. He olisivat halunneet tunkeutua lähemmäksi eteenpäin, mutta eivät enää päässeet; tungos oli niin suuri, ettei voinut liikkua eteen- eikä taaksepäin. Ja kun Jefim siinä seisoo, katsoo eteenpäin ja rukoilee, haparoi hän samalla koko ajan rahakukkaroaan. Hän ajattelee kahta asiaa: ensiksikin, että matkatoveri pettää häntä; toiseksi, että ellei tämä ole valehdellut, vaan rahakukkarojuttu onkin tosi, niin kuka takaa, ettei hänelle itselleen käy samoin.