LOPPUSANA
Väsyneellä kertojalla on suuri kiusaus lopettaa tarinansa maanjäristykseen, joka nieli Plumfieldin ympäristöineen päivineen niin syvälle maan poveen, ettei kukaan koskaan löytäisi siitä jälkeäkään. Mutta moinen melodramaattinen loppu saattaisi järkyttää ystävällisiä lukijoita, siksi hillitsen itseni ja vastaan todennäköiseen kysymykseen: "Mitä heistä lopulta tuli?" toteamalla lyhyesti, että kaikki avioliitot onnistuivat.
Pojat menestyivät kukin kutsumuksessaan, samoin tytöt, sillä Bess ja Josie saavuttivat kunniaa taiteilijoina ja löysivät aikaa myöten itselleen hyvän elämäntoverin. Nan jäi naimattomaksi, hän oli ahkera, reipas ja itsenäinen nainen ja pyhitti elämänsä kärsiville sisarilleen ja heidän lapsilleen löytäen tässä todella naisellisessa työssä pysyvän onnensa.
Dan ei mennyt koskaan naimisiin, vaan eli valitun kansansa keskuudessa urheata ja hyödyllistä elämää, kunnes hänet ammuttiin puolustustaistelussa ja hän sai vihdoin nukkua rakastamansa vihreän luonnon helmaan, kultainen hiuskiehkura rinnallaan ja kasvoillaan hymy, joka näytti kertovan, että Aslaugan ritari oli suorittanut viimeisen taistelunsa ja oli turvassa.
Pumpusta tuli raatimies ja hän kuoli äkkiä halvaukseen erään julkisen juhla-aterian jälkeen. Doll oli hieno seurapiirileijona, kunnes tuhlasi rahansa loppuun, jolloin hän sai lahjojensa mukaisen toimen räätälinliikkeessä. Demistä tuli kustannusliikkeen osakas ja hän sai eläessään nähdä nimensä liikekilvessä. Ja Rob oli professorina Laurencen jatko-opistossa.
Mutta Ted jätti heidät kaikki varjoon, sillä hänestä tuli lahjakas ja kuuluisa pappi hämmästyneen äitinsä suureksi iloksi. Kun nyt on koetettu tyydyttää kaikkia: on monta avioliittoa, vain muutama kuolemantapaus ja niin runsaasti elämäniloa kuin asioiden luonteva järjestys suinkin sallii, niin vaietkoon soitto, sammukoot valot ja laskeutukoon esirippu Marchin perheen eteen ikuisiksi ajoiksi.