KOLMAS NÄYTÖS.
Ensimäinen kohtaus.
JEPPE. KAMARIPALVELIJA. SIHTEERI. (Jeppe tulee puutarhasta seurueineen. Pieni pöytä on katettu.)
JEPPE. Ahhah! Johan pöytä on katettu.
KAMARIPALVELIJA. Kaikki on valmiina, kun vaan herra parooni suvaitsee ruveta ruualle.
(Jeppe istuu. Toiset seisovat tuolin takana ja nauravat hänen tottumattomuudelleen, kun hän sormin harostelee vatia, röyhtelee syödessään, niistää sormillaan nenäänsä ja pyyhkii vaatteisiinsa.)
KAMARIPALVELIJA. Mitä viiniä haluatte käskeä, teidän armonne?
JEPPE. Kyllä te itse tiedätte, mitä viiniä minulla on tapana juoda aamulla.
KAMARIPALVELIJA. Reiniläistähän herra parooni enimmiten on juonut.
Mutta ellei se teistä maista, niin heti saatte toista.
(Jeppe juo ja irvistelee.)
JEPPE. Se on vähän hapanta. Pankaa siihen hiukan mettä sekaan, niin sitä tulee hyvää, sillä minä pidän paljon makeasta.
KAMARIPALVELIJA. Tässä on kanaria-sektiä, jos suvaitsette maistaa.
JEPPE (Juo.) Kas se kelpaa. Antakaa soida, pojat! (Joka kerta kun hän ryyppää, toitotetaan torviin.) Hei pojat! Kaatakaa vielä lasillinen siitä kanaljan säkistä, kuuletteko? (Juo.) Mistä sinä olet saanut tuon sormuksen sormeesi?
SIHTEERI. Sen on herra parooni itse minulle lahjoittanut.
JEPPE. Sitä en muista. Anna se minulle takaisin, luultavasti lahjoitin sen sinulle juovuspäissäni. (Katselee sitä.) Eihän tällaisia sormuksia noin tuostaan ilmaiseksi anneta. Tahdonpa nähdä, mitä muuta te sitte olette saaneet. Palvelijalle riittää, kun hän vaan saa ruuan ja palkan. (Nousee.) Voin vannoa, etten muista antaneeni teille mitään erikoisia lahjoja ja miksipä niin olisin tehnyt? Maksaahan tämä sormus toistakymmentä riksiä. Ei niin, te vekkulit! Ei niin! Te käytätte väärin herranne heikkouksia ja humalahetkiä. Juovuspäissäni olen valmis antamaan vaikka ainoat housuni. Mutta kun olen selvinnyt pohmelosta, vaadin lahjani takaisin. Muuten saisin tulisen saunan Nillani kourasta. Mutta mitä minä lörpöttelen. Nyt johtuivat taas mieleeni entiset hullut mietteet ja unohdinpa, kuka minä olen. Kaada minulle vielä lasillinen kanaljan säkistä. Antakaa paukkaa, pojat! (Torvet soivat taas.) Pankaa nyt mieleenne, miehet, mitä minä sanon, ja seuratkaa sitä tarkoin tästälähtien. Jos minä joskus iltasilla humalapäissäni lahjoitan teille jotakin, niin tuokaa se heti aamulla takaisin. Sillä kun palvelijat saavat enemmän kuin he syömällä kuluttavat, pöyhistyvät he liiaksi ja alkavat niskoitella isäntäväelleen. Paljonko sinulla on palkkaa?
SIHTEERI. Te olette aina antanut minulle 200 riksiä vuodessa.
JEPPE. Piru sulle vast'edes antakoon 200 riksiä, vaan en minä. Mitä hiton hyötyä sinusta on 200 riksin edestä? Minun täytyy itseni tehdä työtä kuin härkä ja puida riihtä aamusta iltaan, ja tuskin ansaitsen — — Nyt tulevat taas nuo kirotut talonpojan-houreet päähäni. Anna minulle vielä viiniä. (Hän juo taas ja torvet soivat.) Kaksisataa riksiä! Sehän on suorastaan isännän nylkemistä. Kuulkaa, veitikat! Tietkää, että kun olen syönyt, aion vetää teistä joka toisen miehen hirteen tuossa pihalla. Minä näytän teille, ettei minun kanssani ole hyvä kujeilla raha-asioissa.
KAMARIPALVELIJA. Me annamme teille takaisin kaikki, mitä olemme teidän armoltanne saaneet.
JEPPE. Niin, niin! Teidän armonne ja teidän armonne! Pokkuroiminen ja hännän heiluttaminen ei tähän aikaan paljon maksa. Te tahdotte syyhyttää minun suutani noilla alituisilla "teidän armoillanne", kunnes saatte kynityksi viimeisenkin äyrin kukkarostani, silloin kyllä jäykistyy niskanivelenne. Kieli kyllä laulaa "teidän armonne", mutta sydän nauraa "teidän narrinne." Teillä on toista kielessä ja toista mielessä. Te palvelijat teette niinkuin Abner, joka tuli ja tervehti Rolandia, sanoen: "Terve sinulle, veljeni!" ja samassa iski tikarin hänen rintaansa. Uskokaa minua, Jeppe ei ole mikään narri.
(Kaikki lankeevat polvilleen armoa anoen.)
JEPPE. Nouskaa ylös, miehet! Kun saan syöneeksi, tahdon tutkia asiaa ja määrätä, kuka on hirtettävä ja kuka armahdettava. Nyt tahdon pitää lystiä.
Toinen kohtaus.
JEPPE. KAMARIPALVELIJA. VOUTI. SIHTEERI.
JEPPE. Missä on voutini?
KAMARIPALVELIJA. Viereisessä huoneessa, herra parooni.
JEPPE. Käske hänet heti sisään.
VOUTI (Tulee sisään miekka vyöllä, hopeanappinen takki päällä.) Mitä käskette, teidän armonne?
JEPPE. En mitään muuta kuin että sinut on hirtettävä.
VOUTI. Enhän minä ole mitään pahaa tehnyt, teidän armonne! Miksi minut hirtettäisiin?
JEPPE. Etkö sinä sitten ole vouti?
VOUTI. Olen kyllä, teidän armonne.
JEPPE. Ja vielä sinä kyselet, miksi sinut hirtetään.
VOUTI. Olenhan minä palvellut teidän armoanne niin uskollisesti ja rehellisesti ja ollut niin ahkera ammatissani, että teidän armonne on aina kehunut minua parhaaksi palvelijakseen.
JEPPE. Kyllä olet ollutkin ahkera ammatissasi, näkeehän sen jo hopeisista napeistasi. Paljonko sinulla on palkkaa?
VOUTI. Viisikymmentä riksiä vuodessa.
JEPPE (Kävelee edestakaisin.) Viisikymmentä riksiä vuodessa! Heti paikalla hirteen!
VOUTI. Armollinen herra! Eihän vähempää voi maksaa koko vuoden raskaasta työstä.
JEPPE. Senpä vuoksi sinut hirtetäänkin, kun et saa enempää kuin 50 riksiä. (Seisahtuu voudin eteen.) Sinulta riittää rahaa takin hopeanappeihin, hienoihin hihansuuröyhelöihin, silkkisiin peruukinnauhoihin ja sinulla on ainoastaan 50 riksiä vuodessa. Täytyyhän sinun silloin varastaa minulta miesparalta, sillä mistä muualta se kaikki sitten tulisi?
VOUTI (Polvillaan.) Anteeksi, armollinen herra! Säästäkää minua toki vaimoparkani ja alaikäisten lasteni turvaksi!
JEPPE. Montako lasta sinulla on?
VOUTI. Seitsemän niitä on elossa, teidän armonne.
JEPPE. Ha-ha-ha! Seitsemän lasta elossa? Sihteeri, vedä hänet paikalla hirteen!
SIHTEERI. Voi armollinen herra! Enhän minä ole mikään pyöveli.
JEPPE. Jos et vielä ole, niin sinusta kyllä saattaa tulla. Sinä olet sen näköinen, että kelpaisit vaikka mihin. Kun olet hänet hirttänyt, niin sitten hirtän minä sinut itse.
VOUTI. Voi armollinen herra! Armahtakaa toki!
JEPPE (Kävelee edestakaisin, istahtaa ja juo ja nousee taas seisomaan.) Viisikymmentä riksiä, eukko ja seitsemän lasta! Ellei muut sinua hirtä, niin kyllä minä teen sen itse. Ja kyllä minä tiedän, mitä te olette miehiänne, te voudit! Kyllä minä tiedän, miten te menettelette meidän talonpoika-raukkojen kanssa — — No, nythän ne kirotut talonpojanhoureet tulivat taas mieleeni. Sen minä vaan sanon, että minä tunnen teidän luonteenne ja metkunne niin juurta jaksaen, että voisin ruveta voudiksi vaikka tänäpäivänä, jos niin tarvitaan. Te kuoritte kerman maidosta ja isäntäväki saa — — no, en viitsi sanoa, minkä. Luulen, että ennen maailmanloppua ovat voudit vapaasukuisia herroja ja vapaasukuiset herrat ovat alentuneet voudeiksi. Kun talonpoika pistää teille tai teidän vaimollenne jotakin kouraan, niin kohta saa isäntäväki kuulla teiltä, että se ja se miesparka on kyllä siivo ja ahkera, mutta monenmoiset onnettomuudet ovat hänen niin köyhdyttäneet, ettei hän jaksa maksaa veroansa, että hänellä on huono tilus, että hänen karjaansa on tullut syyhytauti, tai muuta sen sellaista lorua, millä herrasväen korvia lumotaan. Usko minua, miekkonen! Minua ei sillä tavoin nenästä vedetä; sillä minä olen itse talonpoika ja talonpojan poika — — No no, jo taas tulevat nuo hullutukset mieleeni. Minä sanon vaan, että minä olen talonpojan poika; sillä Abraham ja Eeva, meidän esivanhempamme, olivat talonpoikia.
SIHTEERI (Lankeaa myös polvilleen.) Voi armollinen herra! Armahtakaa häntä toki hänen vaimonsa vuoksi, sillä milläpä eukkoparka sitten elää ja lapsiaan ruokkii, jos mies hirtetään.
JEPPE. Kuka on sanonut, että niiden pitäisi elää? Voidaanhan ne hirttää myös.
SIHTEERI. Voi hyvä herra! Se on niin lempeä ja kaunis vaimo!
JEPPE. Vai niin! Kenties olet rakastunut häneen, kun niin kovasti pidät hänen puoltansa. Kutsu hänet tänne luokseni.
Kolmas kohtaus.
VOUDIN VAIMO. JEPPE. MUUT. (Voudin vaimo astuu sisään ja suutelee Jepen kättä.)
JEPPE. Oletko sinä voudin vaimo?
VOUDIN VAIMO. Olen, teidän armonne.
JEPPE (Taputtelee hänen rintojansa.) Sinä olet muhkea muori. Tahdotko tulla viereeni ensi yöksi?
VAIMO. Teidän on valta käskeä mitä haluatte; minä olen palvelijanne.
JEPPE (Voudille.) Onko sinulla mitä sitä vastaan, että minä makaan vaimosi kanssa ensi yön?
VOUTI. En voi muuta kuin kiittää, että herra parooni tekee minun matalalle majalleni semmoisen kunnian.
JEPPE. Hei nyt! Tuoli tänne! Vaimo istukoon viereeni syömään. (Vaimo istuu pöytään, syö ja juo Jepen kanssa; Jeppe katsoo mustasukkaisena karsaasti sihteeriä ja sanoo:) Paha sinut perii, lurjus! Mitä tirkistelet häneen?
(Aina kun Jeppe vilkaisee sihteeriin, kääntää tämä katseensa heti pois voudin vaimosta ja luo silmäyksen maahan. Jeppe laulaa vanhanaikaisen rakkaudenlaulun istuessaan pöydässä voudin vaimon vieressä. Sitten hän komentaa:)
Soittakaa polskaa, että saan pikkuisen tanssia.
(Musiikkia. Jeppe tanssii pehtorin vaimon kanssa, mutta kaatuu viinapäissään kolme kertaa. Vihdoin hän neljännen kerran kaaduttuaan jää makaamaan lattialle ja vaipuu uneen. Soitto taukoo.)
Neljäs kohtaus.
PAROONI. MUUT.
PAROONI (Parooni, joka on esiintynyt sihteerinä.) Nyt hän taas nukkuu kuin pölkky. Leikki on lopussa. Mutta vähältä olimme itse joutua näyttelemään päänarrien osaa, sillä hän alkoi komentaa meitä kuin tyranni, niin että meidän olisi pitänyt keskeyttää leikkimme tahi antaa tuon raa'an talonpojan pidellä meitä pahasti. Hänen käytöksestään nyt näemme, kuinka tyrannimaisiksi ja röyhkeiksi semmoiset ihmiset muuttuvat, jotka liejusta äkkiä kohoavat suureen kunniaan ja arvoon. Olinpa melkein onnettomalla hetkellä ottanut esittääkseni sihteerin osaa, sillä jos hän olisi käskenyt pieksämään minua, niin olisi siitä syntynyt paha pila, joka olisi tehnyt minut ihmisten silmissä naurettavammaksi kuin itse Jepen. Parasta on, että annamme hänen vielä vähän nukkua ja sitten puemme hänen päällensä jälleen likaiset talonpoikaisvaatteet.
EERIKKI. Katsokaa, herra! Hän makaa jo kuin hiiri. Nähkääs, häntä saa vaikka lyödä, hän ei sitä tunne.
(Lyö Jeppeä.)
PAROONI. Viekää hänet sitten ulos, ja suorittakaa ilveily loppuun.