IX.
Vanhat ovat kadonneet — katso, kaikki ovat uudeksi tulleet.
Ojamyllärin kuolinvuoteen ääressä löydämme kaikki ystävämme liikutetuin sydämin koossa olemasta, sillä hauta sovittaa kaikki rikokset ja kuolema antaa anteeksi.
Antin henki on eroamassa, mutta haudan partaalla on Jumala avannut hänen silmänsä, että hän saisi nähdä kaiken sen onnen, jonka hän niin kauan oli hyljännyt. Kädet ristiin laskettuna, hänen omaisensa seisoivat sairasvuoteen ympärillä ja joka silmänräpäys pelkäsivät he itkien saavansa kuulla sairaan viimeisen hengähdyksen.
Mutta vielä kerran avaa kuoleva suurella vaivalla silmänsä. Siunaten hän ne luopi Annaan ja Jaakkoon: "Jumala siunatkoon teitä ja sinua kallis Liisa, —"; ne sanat kuuluivat vielä hänen kelmeiltä huuliltaan, — silloin kantaa kuoleman-enkeli hänen sielunsa kohden ikuisia asunnoita! Yksi harras "Isä meidän" vaimon ja lasten suusta lähtee häntä saattelemaan autuaalle tielle.
* * * * *
Vuosi tämän tapauksen perästä oli Ojamyllyllä iloiset, mutta pienet häät. Kun nuori-pari tuli kirkosta, lausui Jaakko Annallensa, kättä tarjoten ja lempeästi katsoen häntä silmiin: "Eikö niin, kallis Anna, ne jotka kyyneleillä kylvävät ne ilolla niittävät?" — Mutta Anna pannen kätensä ristiin vastasi liikutetulla sydämellä:
"Jumalass' on turvan' aina,
Joka laupeudessaan
Holhoo mua ainiaan,
Kaikki hyvät mulle lainaa,
Niinkuin isä lapselleen,
Rakkahalle omalleen".
"Amen!" lausui Liisa ja laski siunaten kätensä lasten pään päälle.
Vielä kauan elivät Jaakko ja Anna Ojamyllyllä, äitiänsä kunnioittaen ja lapsiansa Jumalanpelvossa kasvattaen sekä raamatun sanaa: tehkäät hyvää niille, jotka teitä vihaavat — Sutlepan Rietua ja Kirja-Tiitsua kohtaan noudattaen. — "Niin tosiaankin, kuinkas heidän kävi?" — "Eikö työtä myöten palkka?" — Erään riihen luona, jossa punapää vanhan tapansa mukaan ärsytti kahta veljestä toistansa vastaan, olivat molemmat niin ymmärtäväiset, että leppyivät, mutta saivat sitten ilkiön käsiinsä ja kerrassaan löylyttivät hänet niin, että hänen luunsa ja jäsenensä eivät enää ikäpäivänä tulleet terveeksi. — Hän ja Rietu, jonka mökki myös pian huutokaupalla myytiin, elivät nyt armolahjoilla, jotka kyllä salaa annettiin, mutta joista koko kylä Annan kunniaksi ja kiitokseksi puhui. — Jos kaikki Annat ja heidän sisarensa niin tekisivät, niin olisivatpa asiat hyvät. Ja sillä loppuu kertomuksemme tällä kertaa.
End of Project Gutenberg's Ojamylläri ja hänen miniänsä, by Lydia Jannsen