25. HULLUT HETKET.
Hän tahtoi antaa minulle nuoren lempensä — ja vakuutti sen kestävän ikuisesti.
Pudistin päätäni ja hymähdin: Lempi on olematon, — olevainen vain lauluissa, joita hulluina hetkinä luodaan. Saippuakupla, jolla lapset leikkivät. Ja elämä on päästänyt minut jo lapsuudesta ja säästänyt hulluudesta.
Hän sanoi: Etkö tiedä, että lapsen huulilla on elämän totuus, hulluissa hetkissä sen ikuisuus.
Vastasin: Nehän ovat vain pettävää silmänräpäystä. Sano, missä on niiden ijätikestävyys?
Hän virkkoi: Siinä, että ne ikuisesti — uudistuvat. Tarttui käteeni ja katsoi minua nauraen silmiin: Tule, ystäväni, ja tulkaamme lapsiksi ja hulluiksi, että tietäisimme uskoa lemmen olevaisuuteen, emmekä työntäisi sitä valheena pois. Sillä lapsen huulilla on elämän totuus. Hulluissa hetkissä sen ikuisuus.