4. KANSSAIHMISENI.
Peitän ikkunani, suljen oven ja istun äänettömänä huoneessani, ettei kukaan tietäisi tulla luokseni. Säälistä heihin en soisi heidän kuulevan sanojani: »Turhaan tulitte, ei minulla ole mitään teille antaa.» Kenties joku pyytäisi: »Anna itseäsi.» Ja minun täytyisi vastata: »Kaikki minussa on vain rihkamaa, joka ei kelpaa muille.»
He jättäisivät minut yhtä köyhinä kuin tullessansa ja minun sydämeni olisi kipeä siitä, ettei minulla ollut mitään, jota olisin voinut tarjota heille.