ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
Simo Kämäräisen mökki. Liedellä iso vesikattila.
RONKAINEN (Tupakoiden). Ei… ei sitä olisi uskonut, että Joroisten pitäjästä ei saa sinunlaiselle miehelle muijaa!… Kuutta eri eläjää kosittiin, mutta eipähän vaan lähtenyt toispuoleista.
KÄMÄRÄINEN (Synkkänä, murahtaen). Ka oma syynsäpähän on (Sylkäsee). akkojen… Kun eivät älynneet etuaan, niin joutavat katua!
RONKAINEN. Joutavat… Joutavat katua akat…
KÄMÄRÄINEN (Synketen). Hylkykö hänet lie tappanut senkin Kaisan kesken ikäänsä… terveen ihmisen!… niin jotta saa tässä nyt tehdä molempien työt!
RONKAINEN. Ka paljonkos sitä tarvitsee kun se jo tämä köyhä kuolee, kun se on ylhäältä kerran niin sallittu. (Kääntäen puheen). Vaikka ei se nyt ihme ollut, jos tää Pirhosen tyttö kieltäytyikin… Sillä tottapa se kahdeksantoistavuotias tyttö katsoi sinut ikämieheksi. Mutta kun nyt nää vanhat leski-ihmisetkään eivät etuaan älynneet.
KÄMÄRÄINEN (Loukkaantuneena puolustautuen). Olisipa tuota minussa ollut miestä Pirhosenkin tytölle… Vähä-veroinen mökki on ja kaksi lehmää… eikä ikääkään ihan täyttä kuuttakymmentä.
RONKAINEN (Myönnytellen). Hy-yvä… hyvä-mainen mökkihän tämä on.
KÄMÄRÄINEN (Kuin itsekseen jatkaen). Pahahenkikö heidät sitte tuhmentanee nämä Joroiselaiset naiseläjät. (Miettivät).
RONKAINEN (Rutosti). No mitäpäs siinä sitte on muuta kuin että pistetään ruuna aisoihin ja pyöräytetään siellä Kaavilla sitä entisen Turus-vainaajan leskeä tiedustamassa.
KÄMÄRÄINEN (Myöntyen). Ka eipähän sen ihmisen ole hyvä yksinäänkään olla… Tässä kohta lehmätkin poikii… Ja eikä tää niin järin pitkä matka Kaavillekaan ole.
RONKAINEN. Eihän tämä ruunan juostessa ole matka eikä mikään… Niin jotta mitäpäs siinä muuta kun tien päästä vain kiinni!
KÄMÄRÄINEN. Ka mitäpäs siinä!… Ja jos ei se Turusen leski suostu, niin onhan siellä muita… niin isossa pitäjässä.
RONKAINEN. Onhan siellä… tätä vaimoa.
KÄMÄRÄINEN (Jatkaa omaansa). Mene tiedä vaikka olisi jo sekin Pekka
Jyrkinen kuollut, niin vaikka ottaa sen nuoren lesken… jos ei tälle
Turusen leskelle sovellu…
RONKAINEN (Alkaen varustella lähtöä). Ka sittepä tässä ei ole enää muuta kun pannaan eväs konttiin ja ruuna aisoihin.
KÄMÄRÄINEN (Varustellen). Ka mitäpäs siinä on… Pistän tässä vain tupakkaa kukkaroon… Tottapahan sitte Joroisenkin akat näkevät, jotta on sitä muuallakin miehelle tulijoita.
KUTVONEN (Saapuu, viskaa lestisäkkinsä penkille ja tervehtii reilusti). Yhä se vain on tässä tämä Kämäräisen mökki… Kulin tästä ohi niin arvelin, jotta jos häntä pistäytyisi mökissä vaikka juomassa!
RONKAINEN. Tässähän tää Simon mökki on… Mistä se tää suutari
Kutvonen nyt on tulossa?
KUTVONEN. Juvalta.
RONKAINEN. Vai Juvalta!
KUTVONEN. Juvalta tulee Kutvonen, Juvalta… (Koputtaa piippuansa pieksunsa kantaan). Ei se tainnut tämän Kämäräisen eilinen naima-asia lykästääkään… kun ne tuossa Pirhosen mökillä tiesivät siitä semmoista jo jututa.
RONKAINEN (Puolustellen). Ka eipä tää Simo niistä kaikista tulijoista välitä… Kuuluuko sitä tälle Kutvoselle muuten mitä?
KUTVONEN. Eipä tässä erikoisia… (Kehuen). Mutta siellä Juvan puolella sitä olisi oikealle miehelle tulijaa minkä vain ottaa ilkeää. (Innostuen). Sitä on, kuule Kämäräinen, siinä pitäjässä vaimoa jotta sitä on kuin Abrahaamin siementä.
RONKAINEN. Kylläpä on sitte… Ja se on tää Kutvonenkin yhäti vaan poikamiehenä?
KUTVONEN. Poikamiehenä on Kutvonen (Tarjoten tupakkakukkaroaan).
Siin' on kukkaro, Ronkainen… pane niitä juvalaisia siitä palamaan!
RONKAINEN. Vai poikamies on… Ei tainnut siellä Juvallakaan sattua… niin kuin sopivaa, tarkotan!
KUTVONEN (Ylvästyen). E-hoh!… Elä sinä Antti Ronkainen sano että ei olisi sattunut… Kun on tarjokkaita, että sen kun valitse vaan, niin on siinä jo luonnolle käypääkin. Mutta Joroisten Kutvonen ei ole noin vaan otettava.
RONKAINEN. Eipä tietenkään.
KUTVONEN (Jatkaen kehumistaan). Yhdessä ainoassa kylässäkin kun oli tarjolla kaksi rikasta mökkiläisen leskeä niin jotta sen kun ota vaan, mutta Kutvonen vaan sanoi että elä sinä, ämmä, kuuseen kurota!… Ja niin lähti poika painamaan piippukauppoja tekemään Kajaanin markkinoille, että kurki vain suolla vihelsi!
RONKAINEN. Mhyy!… Vai vihelsi kurki!
KÄMÄRÄINEN. Ja taisivat olla vielä laatuun käypiä leskiä… ne kaksi?
KUTVONEN. No vaikka Joroisten papille kelpaisi!… Se toinen, sen Illikaisen leski on hiton pahasisuinen, mutta se Tahvo Iipposen Suso on… (innostuu) se Suso on niin lauhkealuontoinen leski, jotta sen luonnon pitää olla lempeä kun vasta lypsetty lämmin lillimaito.
RONKAINEN. Kylläpä on hellä sydämeltään… Iipposen leski.
KÄMÄRÄINEN (Tiedustaa). Eikä taida olla pilalla ijältäänkään… ja muultakaan varallisuudeltaan?
KUTVONEN (Kehuen). Ihan Illikaisen lesken ikäinen!… Ja hyvälypsyinen lehmä on eukolla ja siihen vielä puolen tynnörin rukiin kylvö, niin jotta jos Kämäräinenkin siitä eukon saisit, niin sitä tuota köyhyyttäkään et saisi enää ostamallakaan!
KÄMÄRÄINEN. Ka mistäpä sitä sitte enää saisi!
RONKAINEN. Eihän sitä mistä!
KÄMÄRÄINEN. Ei…
KUTVONEN. Mutta siihen Illikaisen leskeen elä anna luoja kietoutua, sillä siinä on eukko… (Korottaa ääntään). Siin' on semmoinen eukko, kuule Simo, että itsensä pahanhengenkin se muija panisi niin tiukalle, että se ukko ei uskaltaisi tupakkatultakaan pitää siellä pimeyden valtakunnassaan, jos eukon verkkoon milloin joutuisi!
RONKAINEN. Kylläpä on tiukka muija!
KÄMÄRÄINEN. On… Hyvä että mies pääsi ijäiseen rauhaan!
KUTVONEN (Varustellen poislähtöä). Onni… onni oli ukolle että kuolema vapautti Illikais-vainaajan. Se mies sai eläessään rakkaudesta niin kyllänsä, jotta ei olisi enää silmilläänkään vaimoväkeä katsellut.
RONKAINEN. Eipä tietenkään… Ja tää Kutvonen nyt painaa Kajaaniin päin?
KUTVONEN (Lähtöä tehden). Kajaanin markkinoille painaa Kutvonen, Kajaanin… Jos siellä sattuisi hyviä piipun vaihtajia sieltä Paltamon puolelta, niin tämä poika ei yhtä piippua surisi, vaikka huikkokaupoiksikin tulisi.
RONKAINEN. Eihän se Kutvonen yhtä piippua itkisi.
KÄMÄRÄINEN (Udellen). Ja taisi jo sekin Iipposen Suso osottaa taipuvaista mieltä… vaikka niin kuin Joroisilaisellekin tulemaan?… (kierrellen) tahi niin kuin Kutvoselle, tarkotan?
KUTVONEN. Susoko?… Monet lirutukset jo luritti leski Kutvoselle, että päästäpä Joroisiin suutarin matamiksi, mutta Kutvonen sanoi vain että elä lipaise, ennen kun läpäsee. (Viskaten lestisäkin olalleen). Onkohan tästä suoraan Koposen suon kautta mennessä hyvin kuraista?
RONKAINEN (Piippu ikenissä). Eipä se erikoisen… Lentäväthän siitä linnutkin yli… kuivana aikana!
KUTVONEN (Mennessään). No tottapa hänestä sitte rivakka mieskin yli pääsee! (Juo vettä, ovessa). Hyvää vettä siinä Kämäräisen kaivossa on.
KÄMÄRÄINEN (Asiaa miettien). Mhyy!
RONKAINEN (Oivaten asian). Kovastihan se kehuu sitä Iipposen Susoa!
KÄMÄRÄINEN. Kehuuhan tuo Susoa! (Äänettömyys).
RONKAINEN. Ja eikä tää Kutvonenkaan toista ihmistä ihan turhasta syystä kehu… vaikka se sitä omaa itseään vähä aiheettakin ylistää!
KÄMÄRÄINEN. Eihän se toki toista syyttä kehu… (Miettivät).
RONKAINEN (Kehittäen asiaa, piippuaan täyttäen). Se tässä avioelämässä on tuokin vaimon helläluontoisuuskin yhtä talon rikkautta…
KÄMÄRÄINEN. Ka mitäpäs se muuta on…
RONKAINEN. On… on se… Eikä tämän Kaavin Turusen leskestä, siksi toisekseen, ole sen parempaa varmuutta luonteensa, eikä muunkaan taipumuksensa puolesta… paitsi minkä tää Malisen eukko siitä juttusi.
KÄMÄRÄINEN (Mietittyään). Kukapa niiden eukkojen puheisiin sitte osaa uskoa… niin kuin senkin Malisen eukon.
RONKAINEN. Eihän niihin kuka osaa.
KÄMÄRÄINEN. Ei. (Miettivät).
RONKAINEN (Tehden päätöksen). Niin… jotta mitähän jos pyörähdettäisikin tästä Juvalle… eikä Kaaville? (Hetken päästä). Vai mitä sinä arvelet?
KÄMÄRÄINEN (Myöntyen). Ka yhtä hyvinhän se ruuna juosta lököttelee
Juvalle kuin Kaaviinkin päin.
RONKAINEN. Y-yhtä… Eikä matkakaan ole sen pitempi toiseen kuin toiseenkaan.
KÄMÄRÄINEN (Omaa puhettaan jatkaa muristen). Ja tiekään ei ole Juvalle mennessä niin mäkistä kuin tänne Kaaville päin… niin jotta ruunankin vaivoja säästää.
RONKAINEN (Innostuu). Hyvätkin ruunan vaivat säästää… Ja siksi toisekseen eivät ne Suson ruiskylvötkään ole järin ylenkatsottavaa tavaraa näin mökkiläisen edesottamisessa… Jos niin kuin sitäkin puolta ajattelisit.
KÄMÄRÄINEN. Ka eipähän se ikämies paljaalla rakkaudellakaan elä. (Lähtöä tehden). Eikä tää enää pitkittämiselläkään ja punnitsemisella parane… Niin jotta pane sinä niitä eväitä konttiin niin minä mätän tään lehmän veden korvoon ja nostetaan korvo mennessä punikille. (Mättää vettä liedellä olevasta kattilasta korvoon). Ja sieltä Juvaltahan ne nämä Kaisa-vainaankin esivanhemmat kuuluvat tänne Joroisiin muuttaneen… Niin että siinäkin suhteessa oli tää Kutvosen käynti onni.
RONKAINEN (Evästä pannen). Oli… Oli se onni, jotta se osui pistäytymään, niin että ei tullut tietymättömän päälle Kaaville lähdetyksi… Joko se vesi on mätetty!
KÄMÄRÄINEN. Jo… (Ottaa valjaat naulasta). Ja hyväksi onneksi vielä tuli maininneeksi siitä Illikaisen lesken pahuudesta… Kukapa sitä vanhalla ijällään äksyä eukkoa riesakseen huolisi!
RONKAINEN. Eihän se äkäinen eukko ole ilo miehen majassa…
KÄMÄRÄINEN. Ei… Tule nyt niin nostetaan tää korvo mennessä.
(Lähtevät).