TOINEN NÄYTÖS.
Samanlainen Variksen mökki. Varis itse vuoleksii hankoa, vaimo,
Maija panee leipiä uuniin.
MAIJA (Itsekseen, uunia tarkastellen). Paistunevatko he hänessä vai mitä he tehnevät… Kun ei ollut kunnollisia puitakaan, millä lämmittää.
ILLIKAISEN SUSO (Saapuu, helmojaan alas laskien). On sitä tuota likaa ja rapaa kaikki paikat täynnä! Kun saa milloinkin Hakulisen kujasilla kaalaa kurkkuaan myöten ravassa, niin ei siinä enää köyhän mieli tee kuivuutta itkemään…
MAIJA. Vai niin äijä sitä on sitäkin rapaa!
ILLIKAISEN SUSO. Ei tuota muuta enää taida ollakaan koko Juvalla kun paljasta rapaa ja kurjuutta. (Istahtaa.). Mistä häntä sitte riittäneekin. (Kääntäen äkkiä puheen). Sian hankoako se tää ukko Varis vuolee?
MAIJA (Vastaa miehensä puolesta). Sitähän se siinä tuhertaa… Mitä hänestä sitte tuleekin!
VARIS (Kuin itsekseen, toistellen katse työssä). Sian… sian hankoa tuhertaa… Kas kun se rikas Hakulinenkaan ei niitä kujasiaan hiekoita.
ILLIKAISEN SUSO. Oikeinhan se nyt siihen rikkautensa kaataisi… joka ennen möisi suolensa, ennen kuin pennistä luopuisi… Ja tään köyhän kansan sitä vaan täytyy kaikki rikkaiden ravat uida ja kahlata, vaikka heihin jo elävältä hukkuisi.
MAIJA. Kaikkihan sitä pitää köyhän kestää… Entäs minnekkäs se tämä
Illikaisen Suso on menossa?
ILLIKAISEN SUSO. Eipä tässä ole menemisestä eikä tulemisesta sen parempaa tolkkua… Se Iipposen leski lupasi tulla pellavasaunaan auttelemaan, niin pitäisi sille saada sana, jotta ei menisi enää sinne entiselle mökille. Se isäntä ruoja, en paremmin sano, rupesi siinä rettelöimään ja riitelemään niin minä sanoin, jotta pidä mökkisi… on niitä mökin maita muuallakin maailmassa ja niin muutin tähän entisen Roivaan mökkiin, jotta siinä ei lähtiessä surtu eikä siekailtu.
MAIJA. Ähää!… Vai Roivaan entiseen mökkiin muutti Suso!… Menisi tuo siinä oma mieskin sinulla jo apuna!
ILLIKAISEN SUSO. No ikäänkuin niitä nyt sitte ei saisi ristikseen, näitä Juvan miehen kutaleita… joilla ei enää ole muuta mieheksi sanottavaa, koko Juvan nykyajan miehillä kuin jotta seisovathan sen vihkimisajan siinä miehen paikalla ja sanovat, mitä pappi kysyy… Mutta sitte saa vaan eukko alkaa pitää huolta ja perässään vetää.
MAIJA. Eihän näistä ole Juvan pitäjän miehistä… Vaikka lykästihän tuo ennen toisia saamaan hyviäkin miehiä toki näistä muista pitäjistä. Sekin entinen Kuparisen tyttö, se Kaisa, sai sinne Joroisiin muutettuaan yhden Kämäräisen miehekseen, ja hyvästi vaan kuuluvat eläneen ihan Kaisan kuolemaan asti. Ja nyt tässä vasta kirkolla kerrottiin, jotta Kaisa on kuollut ja Kämäräinen siellä mökillään leskenä elää myllistää… Ja sitä ne hyvin hyväksi työmieheksi kehuivat.
ILLIKAISEN SUSO. Kyllähän sitä niin monta syrjäiset kehuvat, vaan kunhan itse joutuisivat niistä huolta pitämään ja niiden kanssa ikänsä näissä köyhissä oloissa elämään niin eiköhän kehujien suu vaan kuivuisi.
VARIS (Itsekseen toistellen). Hyvä… hyvä mieshän se Kämäräinen kuuluu olevan… kuka hänen sitte tunteneekin!… Kuka hänet tuntenee sitte.
MAIJA (Hyväntahtoisesti). No kaikkiko ne sitte pitäisi sinunkin tuntea… On siinä jo kyllä kun jo toiset tuntevat… Kämäräiset ja muut Hämäräiset. (Katsoo uuniin).
ILLIKAISEN SUSO. Eikö sitä Iipposen Susoa ole täällä näkynyt?
MAIJA. Iipposenko?… Eihän tuota ole tässä näkynyt?
ILLIKAISEN SUSO (Kuin itsekseen.). Missähän sekin harakka juoksennellee, kun ei omalla mökilläkään kestä enää… Koko päivän on saanut sitä etsiä ja juoksennella.
VARIS (Työssään ahertaen). Olisipa tässä Joroisten Kämäräiselle kaksikin Susoa… tämä Illikaisen ja se Iipposen… (Hankoaan tarkastellen). Olisi… olisi tässä Susoja…
MAIJA (Hyvän sävyisesti). No tokihan ne nyt on muut Kämäräiset sinun laisia… jotta eivät malttaisi lesken sänkyä toisetta Susotta maata.
ILLIKAISEN SUSO. Ja mihinhän tuo nyt Iipposenkaan leski sitte miehen ottaisi. Hapannut mökki siinä vain on ja pahanpäiväinen lehmän kanttura, niin että siihen nyt vielä miehet ja muut hyvät pitäisi olla… Hyvä kun jaksaa mokomissa oloissa itsensä hengissä pitää, niin jotta ei ennen omia hautajaisiaan kuole.
MAIJA. Ja mikäpäs hänellä silläkään Susolla on siinä yksinäänkin eläessä, kun vaan herra terveenä pitää ja tätä syömisen puolta on, jotta päivästä toiseen pääsee.
VARIS. Olikohan tuo se Kuparisen entisen tytön mies oikein talollisia, vai näitä paljaita mökkiläisiä?… Se Kämäräinen?
MAIJA. Eivätpä nuo tuosta tienneet muuta kun jotta Kämäräinen se on nimeltään ja muuten siivo ja hyvä työmies… Mikä hovilainen hän sitte lieneekin.
VARIS (Kuin itsekseen, työhönsä katsoen). Olisi… olisi tässä
Kämäräiselle Susoa… Kun vain älyäisi ottamaan tulla…
MAIJA. Ja sinun vain pitää siinä höpistä… Ikäänkuin mitä ymmärtäisit koko asioista… Vaikka eivät ne sanoneet senkään Kämäräisen olevan iällä pilatun… Siinä viiden kuuden kymmenen korvilla kuuluu olevan vasta koko ikää.
ILLIKAISEN SUSO. Mitäpä heidän joroiselaisten iästä ja muusta ajasta on juvalaisille hyötyä, kun siellä asti elävät… Olipa nää sitte vaikka miten nuoria ja rikkaita. (Huokaillen). Kotiin kun tästä olisi lähdettävä mennä rehmämään.
MAIJA. Ähää!… Vai jo kotiin!… Istuisit tuossa nyt vielä… Ei tää köyhäkään kylässä happane.
VARIS (Itsekseen). Sopiikohan tuo hanko kaulaan. (Lähtee ulos). Pitääpä käydä aivan koettamassa.
ILLIKAISEN SUSO. Kun se nyt Iipposen leski sattuisi tänne tulemaan niin sanoisit, jotta ei mene enää sinne vanhalle mökkirähjälle, vaan tulee sinne Roivaan entiselle mökille… (Lähtien). Saisi nuo pellavat vielä loukutetuksi niin pääsisihän siitäkin rististä vähäksi aikaa rauhaan, eikä tarvitseisi tällä tavalla juoksennella.
MAIJA (Menijän jälestä). Ka joko sinä nyt menet, jotta ei tässä ennätä kahviakaan vieraalle valmistaa…
ILLIKAISEN SUSO (Ulkona). Onpa tuota sen verran vielä itselläkin, jotta ei tarvitse koko päivää istua sitä muilta vuottamassa ja vornottamassa.
MAIJA. Suuttuikohan tuo nyt vielä, kun ei saanut! (Pannuaan haistellen ja vieden liedelle). Hyvä toki, että meni niine suineen… Jäi toki tuo pannun pohja tässä omaan aamutuimaan. (Varikselle, joka palaa). Sopiko se kaulaan?
VARIS. Sopi… Tuo palikka pitää vain vuolla, niin heittää sitä pahan teon, hylky. (Ryhtyy työhön. Iipposen Suso saapuu.).
MAIJA. Ka tässähän tää Iipposen Suso on!… Kun jo luultiin, jotta minnekkähän Suso joutui. Vieläkö sinulle mitä kuuluu?
IIPPOSEN SUSO (Hartaasti). Siinähän tuo Herra vaan auttaa päivästä toiseen. Kun vaan ihminen sitte jaksaisi häntä kiittää ja olla otollinen, eikä eksyisi näihin maallisiin viettelyksiin ja villityksiin.
MAIJA. Ka eihän niistä villityksistä leipää, eikä muuta autuutta lähde!… Mitä varten heidät sitte nekin lie luotukin tänne maailmaan!
IIPPOSEN SUSO (Kujerrellen). Tottapa se on niin ylhäällä säädetty, jotta kaikki pitää olla mitä vain sanassa ilmotettu on. Nuhteeksi ja opetukseksihan ne kaikki vaan on meille annettu ja jotta itse kukin ottaisi itsestänsä vaarin.
VARIS (Itsekseen). Nuhteeksi… nuhteeksi on annettu… (Työlleen).
Tuokin palikka kun tuossa reistailee!
IIPPOSEN SUSO. Kunpa vaan me ymmärtäisimme hetkemme oikein käyttää, emmekä erehtyisi poluiltamme. Mutta miten moni meistäkin horjahtaa ja eksyy viettelyksen ja synnin paulaan.
MAIJA (Lattiaa lakaisten). Ka kukas ne kaikki paulat ja ansat täällä ennättää nähdä ja kiertää, kun on työtä jo tässä tosissakin, jotta ei enää hengähtämään jouda.
IIPPOSEN SUSO. Hoh-hoi… hoh-hoi!… Niinhän se on tämä meidän elämämme… Emme me silmin näe, emmekä korvin kuule…
MAIJA. Entäs näkikö se tää Illikaisen Suso sinua?… Se tästä ihan vasta-ikään ennätti lähteä. Ja sinua sanoi vielä etsivänsä pellavasaunaan.
IIPPOSEN SUSO. Vai kävi se Suso toki tässä.
MAIJA. Kävi… Mistäs sitä sinä tulet?
IIPPOSEN SUSO. Tuollahan minä heränneiden seuroissa pistäännyn, niin arvelin poiketa tässä vaikka noita jalkoja lepuuttamassa.
MAIJA. Vai niitä sinä!… Se asuukin Illikaisen Suso nyt jo siinä Roivaan entisessä mökissä ja käski sanoa sinullekin, jotta menisit sinne pellavasaunaan… Eikö tuolla lieneekin jo kahvi siellä valmiina vuottamassa.
IIPPOSEN SUSO. Vai jo se Illikaisen Suso muutti. Kunpa herra antaisi hänelle nyt uudessa asunnossa enemmän nöyryyttä ja pehmittäisi hänenkin kovan sydämensä käsittämään ja ymmärtämään!
VARIS. Kunpa… kunpa pehmittäisi… Sen mies olikin niin kivuloinen ja huono, jotta eihän siinä ollut pahankurisen akan pehmittäjää… Ei ollut siinä pehmittäjää…
MAIJA. Niin… Ikäänkuin sitä nyt sitte sinussa olisi pehmittäjää!…
Vielä siinä kehuu!
IIPPOSEN SUSO. Ja eipä se tämä syntinen ihminen taivukaan, eikä pehmene, jos sitä ei Herra pehmitä ja taivuta ja anna valistusta ja ymmärrystä että itse itsemme taivuttaisimme ja nöyrtyisimme.
MAIJA. Ka sepä tääkin Varis vain luottaa siihen ajalliseen ja maalliseen pehmittämiseen, niin kuin nää muutkin Juvan miehet. (Kääntää puheen). Vaikka menisipä tuo sinullakin vielä siinä ajallinenkin mies apuna… Niin että olisihan toki talossa sen verran sitäkin tavaraa, jotta tuppi toki oman miehen vyöllä heiluisi.
VARIS. Menisihän siinä Susolla oma tupen heiluttaja… menisi siinä.
IIPPOSEN SUSO. Ka tottapa se ei ole sallittu silloin, jos ei ole.
MAIJA. No vielä näitä kaikkia sallimisia ajattelet!… Ottaisit vain miehen itsellesi, niin sillä se on sallittu… koko asia.
VARIS. Ka mitäpäs siinä muuta sallimista… Ja tuolla Joroisissa kuuluisi olevan rikas ukko… Kämäräinen, vai mikä hän jo nimeltäänkin… Äsken kuuluu ukko-pahalta eukko kuolleen.
IIPPOSEN SUSO. Niinhän meidät kutsutaan täältä kun aika joutuu. (Huokaillen). Pitää tästä sitte lähteä sinne Roivaan mökille ristisisarta auttamaan hänen töissään ja menoissaan. (Nyyttiään solmielIen). Hakulisen emäntä pani naurishautojaan tuohon nyyttiin… Herra häntä siunatkoon ja palkitkoon lahjastaan ja hyvyydestään. (Mennessään). Hyvästi nyt vaan sitte!… Ja kävisitte nyt siellä mökilläkin istumassa!
MAIJA. Ka saapiihan tuota käydä… Ja vie nyt terveisiä Illikaisen Susolle. Ei tässä joutanut kahviakaan vieraalle keittämään! (Istahtaa kehräämään.).
VARIS (Kuin itsekseen). Siitä se vaan taivaan ilostaan höpöttää, ämmä!… Vieläkö hänet kuka senkin lesken vaivakseen huolinee!
MAIJA (Valittelee itsekseen rukkiaan laitellessa). Onhan tässä sitä jos jonkinlaista kävijää ja kulkijaa kuin paraassa kestikievarissa!… Yksi kun lähtee niin toinen jo vetäytyy siihen istumaan ja vahtimaan… (Kuuluu tulijoiden kolinaa.). Kuka häneen nytkin taas työntäytynee!
(Kämäräinen ja Ronkainen saapuvat. Kämäräinen juo vettä.
Ronkainen pyyhkii kenkänsä luudalla.).
RONKAINEN (Istuttuaan, ryhtyen tupakoimaan). Kenenkäs mökki se tämä on?
MAIJA. Tämän Variksen mökki-röttelöhän tämä on.
RONKAINEN. Vai tämän tää on.
VARIS (Itsekseen). Tämän… tämän on mökki… Onhan siinä puuta istua!
KÄMÄRÄINEN. Onhan tässä tätä… puuta!
MAIJA. Mistäs ne nämä vieraat vielä ovat?
KÄMÄRÄINEN. Joroisistapa sitä ainoastaan ollaan.
MAIJA. Mhyy!… Vai ainoastaan sieltä!
KÄMÄRÄINEN (Murahtaen). Sieltä.
RONKAINEN (Lisäten.). Eihän sen tään köyhän kannata Joroista kauempaa olla.
VARIS (Toistellen). Ei se kannata… ei kannata.
KÄMÄRÄINEN. Ei. (Äänettömyys.).
VARIS. Onko siellä Joroisissa siat niin pillimuksia, että täytyy pitää hanko kaulassa, niin kuin näillä Juvan sioilla?
RONKAINEN. Eipä niillä kaikilla… varsinkin jos on hyvät aidat talossa.
MAIJA. On se sitte hyvä pitäjäs, se Joroinen… kun siatkin ovat niin kunnollisia.
KÄMÄRÄINEN. On se… Joroinen.
VARIS. Täällä Juvalla on niin pahoja akkojakin, jotta hanko pitäisi kaulaan panna… niin kuin tämä Illikaisenkin leski.
RONKAINEN. Vai on leski niin äksy luonnoltaan!
VARIS. Äksy… äksy on hyväkäs… Illikais-vainajankin piti semmoisessa kurissa, jotta miesparka ei uskaltanut hengittääkään muuta kuin korvillaan.
KÄMÄRÄINEN. Kylläpä on sitte lujakätinen eukko.
MAIJA (Puolustaen). No ikäänkuin ei Illikaisessa itsessään sitte olisi syytä ollut!… Yritti juoda ja laiskotella, niin jotta sai kiittää luojaansa kun eukko toki ojenti hänetkin oikeille poluille, niin jotta ei leipä kesken syönnin loppunut ja itse joutunut tuonne maailman kujille!
VARIS. Osaavathan ne nämä Juvan akat toisiaan puolustaa!… osaavat ne ämmät sen oman itsensä värjätä!
KÄMÄRÄINEN (Murahtaen). Osaavat!
MAIJA (Puolustautuen). Niin kun ne miehet eivät sitte osaisi sitä omaa tyhjäänsä kehua… Vaikka ei koko nykyajan miehistä ole muuta kuin sian hankoa vuolemaan!
RONKAINEN. Mutta se Iipposen leski se ei taida olla järin kovasisuisinta sorttia… Suso?
VARIS. Sen luonto taas on pehmyt kuin naurispaistikas… Tokko hän riidellä osannee senkään vertaa, mikä talossa tarvitaan pahan ilman ennustukseksi!
KÄMÄRÄINEN. Vai niin on hän toki pehmyt siinä vaimollisessa olennossaan!
VARIS. Pehmyt on eukko, pehmyt. Ja jumalinen. Niin on jumalinen eukko, että koko sen elämä on yhtä virren luritusta.
RONKAINEN. Kylläpä on sitte hyvä eukko.
KÄMÄRÄINEN (Murahtaa). Hyvä.
VARIS (Itsekseen piippuaan selvitellen). Piippukin tässä on tukossa…
Hikeäkö lie tuo reikä täynnä!
MAIJA. Milläs asioilla ne nämä vieraat ovat täällä Juvalla?
RONKAINEN. Eipä sitä juuri erikoista asiaa ole.
MAIJA. Vai ei.
KÄMÄRÄINEN. Ei.
RONKAINEN. Arveltiin vain käydä ostamassa vaikka aikaiseen poikiva lehmä… jos sattuisi saamaan hyvälypsyisen täältä Juvalta.
VARIS (Pannen tupakkaa). Onhan sitä lehmää täällä Juvalla… Ei täällä muuta paljo olekaan kuin lehmää ja tätä köyhää kansaa… ja tuota rapaa, jumalan viljaa, on teillä näin lika-aikana tuhottomasti.
RONKAINEN. Mhyy… Minkähänlainen tuo on sen Iipposen Suson lehmä…
Kun ne siitä täällä kylällä juttusivat?
MAIJA. Se on hyvin hyvälypsyinen lehmä… Ja hakematta tulee joka ilta kotiinkin!
VARIS (Lisäten). Se eukko kun sitä syöttääkin nyt leskenä ollessaan kuin omaa miestään, niin pitäähän sen pakostakin lypsää…
KÄMÄRÄINEN. Pitää.
VARIS. Pitää… pitää sen lypsää… Vai sitä ne jo neuvoivatkin teille siellä kylällä!
RONKAINEN. Sitähän ne.
MAIJA. Myöpikös se Suso nyt sitte ainoan lehmänsä?
VARIS. Ka sittepähän tietää kun käy kysymässä?… Eihän tästä pitkä matka enää ole.
RONKAINEN. Vai ei tästä enää pitkä… Mistähän tuonne tie menee… sinne Suson mökille?
VARIS. Tästähän se meidän saunan nurkan vieritse menee ja sitte niitä Matikaisen kujosia myöten… Mutta tässähän se itse eukko on tässä entisen Roivaan mökillä pellavasaunassa.
KÄMÄRÄINEN. Vai siellä se on Suso!
VARIS. Siellähän se lipsuta lytystelee eukko-paha pellavia.
MAIJA (Korvoon suurusta ripotellen). Tulisit siitä, Varis, nostamaan apuna tämän vesikorvon lehmille, niin ei tarvitse yksinään sitä kantaa!
VARIS. Jokos siinä on suurusjauhot?
MAIJA. Ripottelinhan minä niitä siihen hyppysellisen…
VARIS (Lähtee, ottaa hangon). Samalla tiellä pistetään tuo hanko sian kaulaan niin kestää aisoissaan, ruoja!
MAIJA (Korvoa ulosviedessä valitellen). Ovatkin jo jauhotkin lopussa… mistä heitä uusia taas saanee.
RONKAINEN (Kämäräisen kanssa jäätyä). Nytpä tää asia jo selkiääkin ihan itsekseen… Mitäpä sillä on väliä vaikka tään asian toimittaa sielläkin Roivaan mökillä, kun ei ole kotosalla Suso.
KÄMÄRÄINEN. Mitäpäs sillä on väliä missä sitä kosii… Tääkin Varis sitä kehuu kovasti… Susoa!
RONKAINEN. Kovasti kehuu!… Ei siinä silloin vikoja ole.
KÄMÄRÄINEN. Ja jumalinenkin on vielä luonnoltaan… niin jotta sekin vielä lisää sitä vaimollista puolta.
RONKAINEN. Lisäähän se… jumaluuskin!
KÄMÄRÄINEN (Mietiksien). Vaikka ei tullut siltä suutari Kutvoselta tiedustetuksi onko sillä perikuntaa siitä entisestä eläjästä… Niin jos vaikka tältä Varikselta kysyisit. (Ulkoa alkaa kuulua sian vinkumista.).
VARIS (Ulkona, sian vinkuessa). Pidä kiinni… pidä kiinni ruoja, jotta saan hangon kaulaan… Ä-häh!… Vieläkö nyt tunkeennut naurismaahan… Vieläkö telläännyt, juutas!
KÄMÄRÄINEN (Äskeistä asiaansa jatkaen). Niin jotta jos peräisit tältä Varikselta sitä lapsiasiaa… niin sittepähän ei tule jälestäpäin katumista.
VARIS (Palaa). Vai niin ovat Joroisten siat siivoja, jotta ei tarvitse hankoa kaulassa pitää.
RONKAINEN. Siivoa sikarotuahan se Joroinen on. (Käy pankon luona sylkäsemässä.).
VARIS (Kuin itsekseen). Tää meidän sika on hyvin pillimusta lajia!… Mistä hän lie oppinutkin ne pahat ilveet vaikka se on Iipposen jumalisen lesken sianporsaita.
RONKAINEN. Vai niitä se on. (Imasee savut). Ei taida sillä Iipposen
Susolla olla siitä entisestä miehestään?
VARIS. Eihän sillä niitä kakaroita ole.
MAIJA (Saapuu). Mitä kakaroita… se tää Varis puhuu?
KÄMÄRÄINEN. Lapsia tää Ronkainen vaan kyselee, jotta onko sillä
Susolla?
MAIJA. No mitähän tuo hänkin niillä tekisi siinä syömässä ja huutamassa!… köyhä leski… Hyvä kun jaksaa itse ruuassa ja särpimessä pysyä… kun ei ole kun yksi lehmä koko mökissä.
VARIS. Eihän niistä lapsista tälle köyhälle iloa ole.
RONKAINEN. Eihän niistä ole… iloa.
KÄMÄRÄINEN. Ka eipä niistä!
RONKAINEN (Varustellen lähtöä). Jo tästä taitaa saunan nurkan taitse mennä tie sinnekin Roivaan mökille?
VARIS. Ka siitähän sitä pääsee vaikka minne. (Tarkastellen kirveen terää)… Pääsee siitä, pääsee… muuanne paitsi taivaan iloon siitä pääsee saunan nurkan taitse. (Alkaa hioa kirvestään.). Kirveskin tässä on tylsynyt… jos häntä tuolla sieralla vähä lykkisi.
RONKAINEN (Lähtöpuuhissa). Mhyy!… tylsynnäpähän on… kirves!
VARIS (Kuin itsekseen). Tylsyyhän nuo näkyy kaikki ja kuluu… vanhenee ja kuluu vaan tää köyhän tavara!
KÄMÄRÄINEN. Ka vaikkapa sitte lähdettäisi… sitä Suson lypsikkiä katsomaan. Jos hänen hinnoilla sitte sopisi!
RONKAINEN (Lähtee). Ka mitäpäs tässä viivyttelee! (Sytyttää mennessään lieden luona piippunsa hiilellä.). Vaikka tuossa talon hiilellä piippunsa sytyttää.
VARIS (Kahden jäätyä). Jokos ne vellijauhotkin ovat lopussa?
MAIJA. Johan nuo ovat… Tulleeko heistä enää yksi velli, kun keittää vetelän.