V.
Caleb ajoi Ensi Aronsonin pihalle. Hänen kasvoillaan karehteli iloinen ilme. Hän oli tullut aivan erikoisessa asiassa. Kookas islantilainen astui häntä vastaan ja tervehti häntä jäykästi.
»Minä kuulin, että Björn on ostanut lehmiä Klovaczilta», Caleb sanoi ystävällisesti laskeutuessaan maahan rattailtaan. »Hän on varmaankin tänä keväänä hyvissä varoissa.»
»Klovacz oli hänelle velkaa», vastasi Fusi lyhyesti.
Caleb naurahti. »Eipä niinkään, Fusi. Björn maksoi rahassa niistä täyden maksun.»
Fusi hätkähti. »Mitä te tarkoitatte, mr. Gare?»
»Tietysti hän panee rahat takaisin jykevään arkkuun, Fusi. Kirkko tarvitsee rahansa, senhän te tiedätte», hän sanoi ystävällisesti laskien kätensä kookkaan miehen rinnalle. Hän kääntyi mennäksensä.
»Tietysti», hän lisäsi, »ei teidän tarvitse pelätä, että minä antaisin hänet ilmi.»
Fusi katsoi epäröiden Calebiin ymmärtämättä oikein, mistä oli kysymys. Sitten puna kohosi hänen kasvoilleen. Hän puristi suuren kätensä nyrkkiin ja hyökkäsi Calebia kohti.
»Malttakaa mielenne, Fusi, malttakaa mielenne», Caleb pilkkasi. »Kurkistakaa ensin suureen arkkuun. Ja asiasta toiseen, kun olette halukas sopimaan kanssani tuon metsäpalstan hinnasta, joka pistäiksen heinäniittyjeni väliin, niin ilmoittakaa minulle. Mitä pikemmin, sitä parempi.»
Hän nousi rattaille ja ajoi tiehensä.