EPÄONNISTUNUT KYSYMYS
Metsä tuli äkkiä eläväksi: sadat keijukaiset, jotka entisaikoina lumosivat niin monta ritaria rakastumaan kauniisiin hiuksiinsa ja vihreään pukuunsa, ovat heränneet suureen kokoukseen.
Ne seisovat kahden puun välissä. Ja karvainen hiisi saarnaa niille elämänkatsomusta.
Ne kuuntelevat aivan hiljaa kuin vanhukset — ajat ovat kuluneet —. Niissä ei ole yhtään eloa. Niitten perhossiivillä on hiukan kullankeltaista hometta.
Metsä on ympärillä täynnä kuiskailevia lehtiä, myöhäissyksyn lehtiä, jotka valittavat.
Hiiden kielessä on outo kysymys: Kuka herätti meidät tyhjyydestämme? Miksi hän herätti meidät tyhjyyteemme?
Ja sadat keijukaiset
ovat kuin puusta pudonneita.
Ja karvainen hiisi nauraa kylmin silmin
eikä vastaa.
Oi nuori tyttö, joka seisot kanssani lämpöisessä metsässä hyvin onnellisena: miten tyhmän sadun kerroin sinulle.