MYLLYN LAKASSA
Mä punaisen myllyn lakassa ehtoolla istuen kuulen: kaikkialla hiljainen soitto soi.
Näes: kirkon katolla täplä. Se on kuu, sappinen, kuollut kuu. Ja naakkoja mustankarvaisia selässä torninkukon. Näes: ainoa tornipöllö on noussut huhuamaan.
Mä istun myllyn lakassa ja pelkään niin. Täys pieniä jalkoja mäki, lipojalkoja, käärmejalkoja. Käy tanssiin hautojen väki vitiviitoissa, härmäkaavuissa. Ja kuolema kivisellä aidalla tanssipilliä puhaltaa.
Ja punainen mylly kuin sääriluita jauhattaa.
Ja mä punaisen myllyn lakassa mun vanhan viuluni viritän sen kuoleman pillin sointiin ja soittelen rytkypolkkaa: puukoista, helapääpuukoista, kolmesta sällistä soitan.