RAUHATON RITARI
Minä harjaa linnan muurin kävin Naurun kiltaa päin. Ja rauhaton ritari laukkas, ja rauhaton ritari laukkas ja sen haamuratsun näin.
Minä kuulin: aarrekoira juoks tietä haukkuen, ja kirkon kukko huusi yli märkäin katujen.
Ja kuolleet munkit astui ja veisas kulkeissaan, pyhä risti kunkin käässä ja murhe kulmillaan.
Näin viimein oudon miehen: se synkkä ja kamala on. Se on kuin pitkäisen jymy, se on kuin pitkäisen jymy: se on ritari rauhaton.
* * *
Oli pertuskan nenässä lyhty. Ja kannukset kimmeltäin sen Vivikan ikkunan alle minä ratsastavan näin.
Se kerjäs: yhden katseen
kun neito hälle sois
jo hautaan rauhassa laukkais
ja rauhassa maata vois.
Oi pieni Margareta:
yks katse mulle suo!
Ei heitetty sun ruumistas
linnan portin luo.
Ei piikkineito saanut
sua syliinsä kamalaan.
— Mutta kaunis Vivika Trotte:
hänet syöstiin kuolemaan.
Ja sydän ripustettiin
yli portin rautaisen —
Oi neiti Margareta,
minä tiedän kyllä sen,
minä tiedän, Margareta: et voi mua rakastaa. Minä ikinä en tulla sun ikkunas alle saa.