SERENAADI
Etköhän sinä tahtoisi, sinä vihreäkatseinen, vikkelä kissa tänä ehtoona naukua ravistuvan oveni edessä mahdotonta laulua?
Elämähän on niin ihmeellinen: minun huoneeseeni on asettunut asumaan tyttö,
joka on seitsemän virstan päässä lasivuoressa, luulen, sillä hän on itse asiassa prinsessa, jota peikko vartioi — ja kumminkin hän on täällä, kuten voin todistaa, pääni kammiossa.
Tahtoisin niin mielelläni pitää hänelle serenaadin, ja aivan erikoislaatuisen. Sinä olet kovin sopiva, veljeni laikukas kissa, esittämään mainitun musiikkinumeron: äänessäsi on omituista kärsimystä, hiukan rakkautta ja paljon vihaa.