VIIMEINEN NAURU
Me päätimme tänä aamuna nauraa viimeisen kerran. Sillä on kuin sykähdyttävä onni jo olisi valjastanut hiirakon, pannut hopeasilaisen sitolkan sen selkään ja jättäisi nyt hyvästiä yhdessä nuoruuden kanssa.
Me nauramme sinun lapsenkengillesi, joista muisto on jäljellä, ja sinun pienille ajatuksillesi merkillisestä onnen maasta. Me nauramme poppelikujalle, joka näki sinun valkoisen tanssipukusi paperilyhtyjen paholaisenkuvien varjossa, ja vihreälle penkille, jolle usein istuimme hiljaisuuden akkunain ääressä.
Ajattele: nyt me lakkasimme nauramasta. Sinäkin astut onnen rekeen ja yhdessä nuoruuden kanssa te ajatte iankaikkista tietä…