TOINEN NÄYTÖS.
Työväenyhdistyksen talo: perällä näyttämölava, jonka esirippu on vedetty ylös ja jossa istuu soittamassa yhdistyksen soittokunta [soittokunnan puutteessa voipi käyttää yhden tahi parin viulun tahi myöskin hanurin soittajaa]; vasemmalla kolme ikkunaa ja pitkin seinää penkki; oikealla kahden ikkunan keskellä ovi portaikolle ja ikkunain edessä myöskin penkit.
Soittokunta soittaa esim. "jenkkaa", toiset tanssivat täyttä vauhtia, toiset joko istuvat penkeillä tahi seisoskelevat oven suussa iloisesti puhellen ja naureskellen.
Tanssivien joukossa nähdään Manu Lainan ja Vilppu Auran kanssa. Kohta esiripun noustua keskeyttävät Vilppu ja Aura tanssinsa ja käyvät istumaan penkille vasemmalle puolen etualalle. He puhelevat jotakin innokkaasti keskenään ja seuraavat tarkkaan Manun ja Lainan tanssia. Vähitellen soitto taukoaa, tanssijat keskeyttävät tanssinsa ja useimmat lähtevät ulos portaikolle ja pihalle.
AURA: On se jo hävytöntä tuo tuommoinen!
VILPPU: Se teki, Manu, sen vain kiusallaan.
AURA: Kun ihan koko jenkan tanssitti vain Lainaa eikä ketään muuta!
VILPPU: Pistää se tuo vähän jo vihaksi!
AURA: Näetsen, ja vielä tuonne portaikolle vei: limonaatia siellä juottaa.
VILPPU: Älä viitsi, Aura, sinnepäin katsella! Ne vain uhallaan tuolta irvistelevät tännepäin.
AURA: Mutta on se Lainakin! Kun vielä kehtaa ihan julkisesti, kaikkien ihmisten nähden!
VILPPU: Ei se Laina sitä tekisi, ellei Manu…
AURA: Eikös ollut sitte totta, mitä minä siitä täänpäiväisestä kerroin? Jo minä Vilpun sijassa tuommoisen pelin kieltäisin, jos teillä Lainan kanssa on yhteenmeno sovittu, tahi tekisin lopun tyysti.
VILPPU: Sovittu mikä sovittu. Tietäähän Aura, ettei minun niin ensi hätään ole naimaan yrittämistä.
AURA: Mutta onhan Lainalla toimensa.
VILPPU: Häävikös tuokaan.
AURA: Ja ehkä jo vähän säästöjäkin?
VILPPU: Mikä lienee muutama sata. Sillä ei pitkälle pääse.
AURA: Kehottaisin minä vain ajoissa yrittämään. Laina on nuori ja sievä tyttö. Jos sattuu vielä, että toiseen ehtii pikiintyä, niin on tyttö mennyttä.
VILPPU: Sallittu kai sitte niin on. Minkäs minä sille mahdan!
AURA: Ei Vilppu noin saa puhua. Se ei saa tapahtua. Pitää estää Manun tunkeutumasta väliin.
VILPPU: Millä sen estän. Manu näkyy Lainaan mieltyneen ja ehkä Lainakin häneen. Ja Manullahan kuuluu olevan rahojakin.
AURA: Joutavia puheita. Ehkä hänen omaa kerskailuaan vain.
VILPPU: Niinhän tuo kuuluu jo tänne tultuaan sanoneen, palvelenpahan vielä yhden vuoden ja sitte ostan tilan itselleni, vaikkapa pienenkin.
AURA: No, jos niin on, niin sitä enemmän on Vilpun syytä pitää kiirettä Lainan kanssa ja — varsinkin nyt häntä silmällä. Kuka sen Manun tietää, onko sillä oikeat aikeetkaan Lainan suhteen. Vielä ottaa ja viettelee.
VILPPU: Sitäpä minäkin pelkään. Kyllä se semmoiselta kaverilta tuntuu.
AURA: Parasta sitte puhuakin asia sille suoraan, jos Vilppu Lainaa rakastaa.
VILPPU: Eipä taitaisi näin tuo vihakseni pistää ja sydäntäni kaivella, ellei sitä tunnetta Lainaa kohtaan olisi. Mutta jos minä kerran suutun ja sanon, niin sanon sen niin, että kintuissa tuntuu.
MANU (Tulee samalla ulkoa ja suuntaa askeleensa Auraa ja Vilppua kohti).
AURA: Kas, tuossa Manu tuleekin tänne.
MANU (Reimasti). Mitäs salajuonia tässä nurkassa punotaan?
VILPPU: Ihmisten nähden tässä julkisesti istutaan ja puhellaan. Mutta peittoon, näen mä, itse pakenit pimeyden töitäsi tekemään.
MANU: Pistä syvempään, ei se minun nahkaani tunnu.
AURA: No, no, Manu! Ei ole tuo hyvin tehty, ei missään suhteessa.
MANU: Mitä jaarituksia nuo nyt ovat. Vai ettekö leikkiä ymmärrä? En tullut tänne toruja kuulemaan, vaan kysymään Vilpulta, tuletko mulle kontraksi, kun kohta tässä katrilli alkanee?
VILPPU: No, jos on leikkiä tämä, niin sanon vain, että olkoonkin se viimeinen, sillä muuten tästä tosi tulee. — Kuka on parisi?
MANU: Eikös se sinulle yhdentekevä ole?
VILPPU: Kun siivosti kysyn, näin voinet siivosti vastata.
MANU: No, kah, Laina Telso on hänen nimensä. Eikös se passaa?
AURA: Tuota! — Manu!
VILPPU: Laina on minulle jo ajemmin lupautunut.
AURA: Ja sinä pyysit taannoin minut.
MANU: Ettäkö niin oli? No, eikös sitte vaihettaisi, Vilppu, likkoja jo ennenkuin vikuroimaan ruvetaan? Suostuuhan Aura siihen puolestaan? Vai?
AURA: Ell'et olisi maistellut jo ennenkuin iltamaan tulit, niin luulisin sinun, Manu, limonaatista päihtyneen, kun kehtaat tuolla lailla käyttäytyä.
MANU (Keikaillen Auran edessä). No, so, ei nyt turhista suututa kuitenkaan, ha, ha, ha, ha.
VILPPU (Pisteliäästi). Minä puolestani kuitenkin pysyn sanassani ja toivon, ettei Lainakaan ole sanaansa syönyt, kun häneltä toden kysyn. (Aikoo mennä salin poikki oikealle.)
MANU (Tarttuu häntä käsipuolesta ja pyöräyttää takaisin). Mitä sinä tarkoitit, senkin…? Ettäkö minä olen sanani syöjä ja valehtelija, hä?
AURA: Manu, Manu, mitä sinä nyt?…
MANU: Vastaa, kun minä kysyn!
VILPPU: Sitä tarkoitin, mitä sanoin, en muuta mitään, — en päälle enkä vaille. Päästä irti! (Koettaa irroittautua Manun kädestä.)
AURA (Rukoilevasti.) Manu hyvä, päästä hänet!
MANU: Pääset, kun armosta päästän, vaan et muuten. Menekin sitte, että…! (Päästää irti Vilpun, mutta sysää häntä samalla niin, että hän keikahtaa toiselle kyljelleen lattialle.) Hä, hä!
AURA: Hyvä ihme tuota!…
VILPPU (Kimmahtaa pystyyn ja syöksyy nyrkki ylhäällä Manua kohti). Vai tappelemaan sinä…?
MANU (Uhmaavassa asennossa). Lyö, jos uskallat! (Sivaltaa puukkonsa esille.)
AURA (Heidän välilleen asettuen). Manu! Vilppu! Herranen aika! Ihan joutavasta riitelette. (Ulkoa on alkanut kerääntyä saliin väkeä, joukossa poliisi ja Laina.)
ÄÄNI JOUKOSTA: Tapelkaa pojat, niin saatte tupakkaa!
POLIISI: Minä pyydän: olkaa siivolla! (Koskettaen Manua käsivarteen.)
MANU (Pistää puukon tuppeen). Ei tässä nappiherroja tarvita. — (Vilpulle.) Olisitpa vain pikkusormellasi kajonnut, niin ei sinusta olisi jäänyt kuin märkä paikka tuohon lattialle jälelle.
VILPPU (Tyyntyen, leikillisesti). Etpä ole suotta Tuulensuu nimeltäsi, kun noin tuulta pieksät suurilla sanoilla. (Naurua.)
LAINA: Älä viitsi, Vilppu, älä!
MANU: Mokomakin — vätys!
AURA: Tule, Manu, tule vähän tänne! Minulla on sinulle jotakin sanottavaa! (Vie Manun perälle, jossa istuutuvat puhelemaan tuoleille näyttämölavan eteen. Poliisi poistuu ulos. Muukin yleisö hajaantuu, puhellen ja nauraen, sinne tänne. Etualalle jäävät Laina ja Vilppu.)
LAINA: Mitäs riitaa tuo nyt oli? Mistä syystä?
VILPPU: Vielähäntä kysyt, sinä? Sanoppas ensin: onko totta, että lupauduit Manulle ensi katrilliin, vaikka jo minulle olit sanasi antanut.
LAINA: Kyllä. Sillä ehdolla kuitenkin, että sinä suostuisit Auran kanssa tanssimaan.
VILPPU: No, olisi minulla tuon johdosta sinulta sitte paljon muutakin kyseltävää, Laina.
LAINA: Mitä nyt sitte? Kysy pian, jos kysyäksesi!
VILPPU: Istutaanhan tähän nurkkaan! Onhan tässä puuta ja tilaa.
LAINA: Mutta ei siltä tilaisuus joutaviin juttuihin, jos voit siitä toistekin puhua.
VILPPU: Vai joutaviin?! Istu nyt kuitenkin kotvanen. (Vetää Lainaa kädestä penkille, etualalle oikealle, istumaan ja käy itse hänen viereensä.)
LAINA: No, puhu nyt sitte ja joutuun!
VILPPU: Tänään olen jo sekä kuullut että nähnyt, mitä sinun ja
Tuulensuun Manun välillä on tekeillä.
LAINA: Mitäpä? Ei mitään erikoisempaa.
VILPPU: Vai ei? Ethän ennen näin minua kohtaan käyttäytynyt. Miksi kieltelet?
LAINA: Milläs minä sinussa sitte niin kiinni olen, etten enää toisten kanssa puhua enkä seurustella saisi?
VILPPU: Etpä et!
LAINA: No, mitä sitte minusta tahdot?
VILPPU: Tahdon suoraan tietää, mikä sinun on tarkoituksesi?
LAINA: Ei mikään, josta minun tarvitsisi sinulle nyt tiliä tehdä?
VILPPU: Vai ei meidän kesken sitte sen lujempaa välipuhetta olekaan? Luulin minä kuitenkin, että syvemmälle näkisit toisen tunteet ja itse syvemmin tuntisit käymättäsi tällä lailla ilvehtimään minun kanssani.
LAINA: Tokkopahan sinäkään niin tosissasi toimit välipuhettasi täyttääksesi, ettei siitä lopulta sinun puoleltasi minulle ilvettä ja ikävämpääkin syntyisi.
VILPPU: Millä sinulle, Laina, semmoisen syyn epäilykseen olen antanut?
LAINA: Siitähän tuo vain näyttää.
VILPPU: Olenhan sanonut, että vuoden perästä toivon…
LAINA (Naurahtaen). Toivot. Toivossa ikä kuluu…
VILPPU: Niinköpäin nyt sitte asiat ovat kääntyneetkin?
LAINA: Eivät ole mitenkään — vielä.
VILPPU: Vielä?!
LAINA: Kuule! Mennään pois täältä! Näetsen, kuinka Aura ja Manu tuolta meihin kiikaroivat.
VILPPU: Ei, puhutaan nyt loppuun, kun kerran alettiin.
LAINA: Voi, voi, nyt tokisen!
VILPPU: Kuule, Laina! Et tiedä, kuinka sanasi minuun kipeästi koskevat. Mutta ettet enää epäilisi minua, niin vannon sinulle, että hankin vaikka lainaksi rahat, että saamme mennä yhteen niin pian kuin suinkin.
LAINA: Velaksiko? Mikä elämä siitä sitte syntyisi? Kurjuutta vain.
VILPPU: Näin et puhunut ennen, Laina.
LAINA: Olenpahan aina sanonut sitä pelkääväni.
VILPPU: Ei, toinen on ääni kellossa nyt!
LAINA: Puhutaan nyt, Vilppu, tästä toiste. Ei nyt.
VILPPU: Taitaapa sitte ollakin jo loppuun puhuttu, näen mä.
LAINA (Nousee ylös). Kuinka vain!
VILPPU (Nousten myös närkästyneesti). Saanko luvan kysyä: — minkä verran on sitte Manu Tuulensuulla ollut teille tarjottavana, koska näin…?
LAINA: Pahastipa Vilppu minun suhteeni nyt onkin erehtynyt. Sillä en ole rahalla saatavissa hänen enkä Vilpunkaan. (Poistuu nopeasti ulos.)
VILPPU (Jää yksin alla päin paikoilleen. Sillä välin ovat soittajat valmistautuneet soittamaan).
MANU (Soittajiin päin). Antaa tulla jo vaikka mitä! (Ottaa Auran käsivartensa varaan.) Täällä ollaan jo valmiit lähtemään. (Soitto alkaa: esim. polkka. Manu lähtee rajusti viemään Auraa. Muita pareja ilmestyy myöskin tanssimaan, niiden joukossa Lainakin. Tanssiessaan ja Vilpun kohdalle tultuaan huutaa)
MANU (Pilkallisesti). Joko rukkaset tulikin, koska noin yksin jätettiin
Vilppu? Ha-ha-ha-ha!
VILPPU (Nousee äkkiä ylös ja aikoo mennä ulos, mutta oven suussa pysähtyy ja pyytää erään tytön tanssiin).
MANU (Tuo kotvan kuluttua Auran vasemmalle puolelle etualalle, missä Aura ja Vilppu näytöksen alussa istuivat, ja lopettaa kierroksen, kohottamalla Auran korkealle ilmaan ja laskien hänet sitte penkille istumaan). Noin minä heilaani heilautan!
AURA: Sinä lupaat siis, Manu, että jätät Lainan rauhaan?
MANU: Lupaan ja pyhästi vannon, kun sinä vaan sanasi pidät.
AURA: Minkä kerran olen sinulle luvannut, sen täytänkin, siitä saat olla vissi.
MANU (Tarttuu intohimoisesti molemmin käsin Auran toiseen käteen).
Vaikka tänä yönä vielä? Eikö niin?
AURA: Vaikka! — Mutta anna olla nyt: ihmiset näkevät!
MANU: Tekisipä mieleni kaikkien nähden kopata sinut syliini, ja kantaa sinut kotiini heti paikalla, niin sinusta, Aura, nyt tykkään.
AURA: Herranen aika! Hiljaa! Kas tuossa tulee Vilppukin!
VILPPU (Tulee samassa Auraa kohti ja kumartaa, pyytäen häntä tanssiin).
Saanko luvan?
AURA (Aikoo nousta). Kiitos!
MANU (Pidättää Auraa penkillä. Kovaäänisesti). Ei tule mitään! Minulta sen nyt on lupa saatava, joka Auran kanssa tanssia tahtoo.
VILPPU: Oho! Mitäs Aura itse siihen sanoo?
AURA: Annetaan olla, Vilppu! Hyvän sovun vuoksi!
MANU: Siinä sen kuulit nyt!
VILPPU: Vai ovat asiat sillä kannalla? Toivotan onnea! Joka nurkkaanpa
Manu jo ehtiikin!
MANU (Ponnahtaa pystyyn). Ainakin tästä nurkasta saat laittaa luusi pois ja pian!
(Tämän äänekkään puhelun johdosta on tanssi alkanut tauota, soittokin päättyy ja uteliaita on ryhmittynyt riitelevien ympärille, joukossa jälleen poliisi ja Laina.)
VILPPU (Lainalle). Parhaaksi tulit, Laina, kuulemaan: tuossa Manu jo Auraakin niin oman pillinsä mukaan tanssittaa, etteivät muut enää lähellekään tulla saa.
LAINA (Luo Manuun kysyvän katseen). Vai niin! (Sitte pilkallisesti
Auraan päin naurahtaen.) Ha-ha-ha!
MANU: Pysy loitolla, Vilppu!
POLIISI: (Rauhoittavasti.) Joko taaskin — hyvät miehet?!
AURA (Joka Lainan naurusta on vihasta punaiseksi sävähtänyt, karkaa ylös). Mitäs Lainalla siinä asiassa on tekemistä? Minua tanssittaa vain se, jonka kanssa itse tanssia tahdon.
LAINA: Siinä sen selityksen kuulimme: Manu se Auran pillin mukaan tanssiikin!
(Yleinen naurunrähäkkä.)
MANU: Älä viitsi, Laina, pitoja pilata, kun ei sulla ole syytä vähääkään.
LAINA: Pitäisin minä toki mieheni kunniasta paremman huolen, jos kerran naimisissa olisin.
AURA: Jos en minä taas paremmalla tavalla itselleni miestä saisi, niin ennemmin jo vanhaksi piiaksi jäisin.
ÄÄNI JOUKOSTA: Noin sitä akat kieltä soittavat!
LAINA: Hyvälläpä tavalla sinä toisen vielä koetat itsellesi saada, kun ei yksi riitä.
AURA: Pysyisitpä itse ennen valitsemassasi kiinni etkä tielle heittäisi!
ÄÄNI: Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin!
MANU (Auralle). Jopas te nyt möläkän nostitte. Turhasta ihan.
ÄÄNI: Manu siinä kuin mustalaisen hevonen kahden palavan heinäsuovan välissä. (Naurua.)
MANU (Lainalle). Puhutaan toiste! Jätä jo!
LAINA: Taitaa jäädä nyt puhumatta. Pidä ottamasi toisen akka, joka
(Auraan päin) näin kaulaasi heittäytyy ja toisten tielle tuppaa!
AURA: Itse sinä tuppaat, senkin narttu.
MANU: Älkää, helkkarissa, hyvät ihmiset.
LAINA (Auralle). Sinä se vasta villikissa oletkin.
AURA (Hyökkää kynsin Lainan hiuksiin). Silmät minä päästäsi revin, senkin…!
VILPPU (On tunkeutunut väliin ja sysää Auran pois). Pois siitä jo! Ja jättäkää Laina rauhaan — te molemmat!
MANU: Kas, kas!
LAINA (Sylkäisee Auraan). Tpfyi!! Tuossa sen näette — kutaleen!
(Purskahtaa itkuun.)
VILPPU: Tule, Laina hyvä, pois, tule jo! (Vie Lainan syrjään oikealle ikkunan luo.)
AURA (Lainan jälkeen). Tpfyi itsellesi! (Uhmaavasti nauraen ja osoittaen sormellaan Lainaan.) Tuossa sen vasta oikean heiskaleen näette! Täällä muka ei kukaan muu tanssiakaan saisi, kun hän yksin, mokomakin rusinatötterö! (Naurua.)
MANU (Ottaa Auraa kädestä). Ole jo! Lähde pois, Aura!
POLIISI (Eräälle nuorukaiselle, jolla on rusetti napinlävessä ja joka nähtävästi on iltaman järjestysmies). Eiköhän olisi parasta riidan lopettamiseksi soitattaa tanssia?
JÄRJESTYSMIES (Soittajille). Niin! Antaas tulla sitte vaikka valssia. (Aletaan soittaa valssia ja yleisö hajaantuu mikä minne. Poliisi poistuu ulos.)
MANU: Tulekin sitte, Aura, jos tullaksesi, niinkuin lupasit, taikka…
AURA: Lähdetään! Nyt en välitä enää kestään!
MANU (Puoleksi käsi Auran vyötäisissä, niinkuin lähtien tanssiin, kuljettaa Auran salin poikki ulos). Ei tässä pidot parane, ellei vieraat vähene!
LAINA (Heidän jälkeensä käsiään taputtaen). Tuota! Katsokaa! Enkös ollut oikeassa? (Itku kurkussa, katkerasti nauraen.) Ha-ha-ha-ha-ha! (Tanssi alkaa. Useampia paria ilmestyy lattialle.)
VILPPU (Hellästi). Laina hyvä, jätä, unhoita kaikki! Ja tule kanssani tanssimaan! Tuletko?
LAINA (Pyyhkäisee käden selällä pois hiukset silmiltään ja laskee sitte käsivartensa Vilpun olkapäälle). Tulen…
VILPPU: Kiitos! (Koppaa Lainan lujasti vyötäisistä ja kiidättää häntä tanssiin.)
Esirippu.