KSENIA
Erään haudanvartijan kertomuksen mukaan.
Kaikki varmaan tietävät, että Keisarimme [Tämä kertomus on kirjoitettu Aleksanteri III hallituksen aikaan. Tapahtuma on siltä ajalta, jolloin hän itse vielä oli perintöruhtinas.] ja Suuriruhtinaamme vanhimman tyttären nimi on Ksenia, mutta ani harva tietänee, kuinka hän tuli tämän nimen saaneeksi.
Jos suvaitsette, kerron sen teille. Toivon, ettei sensori löydä mitäkään luvatonta tästä viattomasta tarinasta, ellei se olisikaan aivan niin, kuin olen kuullut sen kerrottavan. Toivon myöskin, että suotte minulle suosiollisesti anteeksi, etten kykene sitä kyllin kauniisti kertomaan.
* * * * *
Suuriruhtinas, nykyinen Perintöruhtinas Nikolai Aleksandrovitsh sairasti kovaa lavantautia. Hovin parhaimmat lääkärit vartioivat vuoron perään sairaan vuoteen ääressä. Anitshkovin palatsissa ei oltu pitkiin aikoihin yöllä valoa sammutettu. Kärsimättöminä odottivat ihmiset joka aamu sanomalehtiä saadaksensa lukea bulletiinejä ja kuullaksensa edes sanankin lohdutusta, toivoa. Mutta vieläkin kärsimättömämpinä rukoilivat sairaan korkeat vanhemmat taivaalta lohdutusta, toivoa…
— Mitä sanoo Botkin? — kysyy Hänen Keisarillinen Korkeutensa Maria
Feodorovna eräänä aamuna korkealta puolisoltansa. — Onko parempi?
Suuriruhtinas, Perintöruhtinas pudistaa vastaukseksi päätään ja pusertaa kyynelkarpalon silmäpieleensä.
— Montako astetta on kuume?
— Kello kahdeksan oli 39,3° ja nyt, parin tunnin kuluttua, jo 40,1°.
Kylmät ammekylvyt vähentävät tuskin ollenkaan kuumetta.
Suuriruhtinatar purskahti jälleen katkeraan, hurjaan itkuun.
— Eikö siis toivoa mitään, ei mitään?!
Perintöruhtinas poistuu synkkänä kuin syystaivas.
Läheiset hovinaiset koettavat lohduttaa Suuriruhtinatarta.
— Jumala on armollinen! Hän kuulee Teidän Korkeutenne rukoukset! Hän auttaa kyllä! — lohduttaa vanha ruhtinatar W—— ja pyyhkii myöskin kyyneleitä itkettyneiltä poskiltansa.
— Lähettäkää käsky Kasanskin katedraalikirkkoon, että lakkaamatta on pidettävä esirukouksia Suuriruhtinaan puolesta!
Käskyä lähdetään viipymättä täyttämään.
— Oi, minä olen rukoillut Neitsyt Mariaa, ihmeitä tekevää Nikolaita ja muita pyhimyksiä, olen luettanut esirukouksia ja lakkaamatta poltattanut kyntteleitä luostareissa ja kirkoissa, vaan kaikki turha! Herra ryöstää minulta viimeisenkin toivon!!… En tiedä enää, mitä koettaakaan!… Ja minä antaisin vaikka mitä, minä tekisin kaikki, jos vain tietäisin jonkin voivan pelastaa rakkaan esikoiseni.
— Teidän korkeutenne, lausui ruhtinatar W——, viimeiset sananne antavat minulle rohkeutta tehdä Teidän Korkeudellenne pienen esityksen, joka minulla jo kauan on sydämelläni ollut. Suvaitsetteko minun lausua se?
— Jospa voisitte, hyvä ruhtinatar, neuvoa apua! Puhukaa!
— Teidän Korkeutenne, suonette anteeksi, että tällaisella hetkellä esitän näin yksinkertaisen koetuskeinon, joka, jos suvaitsette siihen turvautua, ehkä tulee olemaan yhtä epävarma, kuin kaikki muutkin tähän asti käytetyt. Mutta hädässähän usein usko on suurin ja Herran näkymätön käsi myöskin yksinkertaisimmassa keinossa läsnä. — Teidän Korkeutenne! Monta kymmentä vuotta sitte sanotaan täällä Pietarissa olleen erään Ksenia-nimisen ihmeitä tekevän vaimoihmisen. Häntä pidettiin mielipuolena. Missä hän asui, millä eli, sitä ei tietänyt kukaan. Mutta Kasanskin kirkon ovella hänen nähtiin aina Jumalanpalveluksen aikaan seisovan almuja kerjäämässä. Ja siellä ainoastaan tapasi hänen, jos ken tahtoi kysyä häneltä neuvoa tahi pyytää hänen apuansa taudeissa tahi muissa onnettomuuksissa. Sillä yleisesti tunnettu oli, että kun kaikkea muuta apua oli turhaan koetettu, niin saattoi Ksenia melkein aina auttaa. Hänessä sanotaan olleen Herran voiman. Hän rukoili kauan, usein koko yön, yksin sairaan vuoteen ääressä ja sairas parani. Eikä Ksenia koskaan ottanut maksua avustaan, vaikka almua muutoin kerjäelikin. Näin salaperäinen ja hämärä oli koko hänen elämänsä, joka vihdoin loppui, kun hän oli 83 vuoden vanha. Ja kuollessa ei häneltä jäänyt jälkeen mitään, ei ainoatakaan kopeikkaa. Mutta kuitenkin kuuluu hän tehneen kalliin testamentin: "Rukoilkaa minun haudallani", oli hän kuolinvuoteellaan sanonut, "niin rukoilen minä taivaassa Herraa auttamaan teitä teidän vaivoissanne." Ksenia on haudattu Smolenskin hautuumaahan. Hänen haudallansa on vain yksinkertainen puuristi, mutta tämän ristin juurella on moni ylhäinenkin jo käynyt rukoilemassa ja apua anomassa, kun maallinen apu on ollut turha, ja aina ovat he jonkun ajan kuluttua palanneet sinne takaisin kiitosrukousta pitämään sieltä avun löydettyään…
* * * * *
Puoli tuntia tämän jälkeen ajoivat Suuriruhtinattaren vaunut Anitshkovin palatsin portista ulos Nevskille, kulkien Amiraliteetille päin. Satoi kauheata lumiräntää ja ihmisiä oli vähän liikkeellä, niin varhainen kun muutoinkin oli. Mutta ne, joiden täytyi ulkona olla, seisattuivat ja paljastivat päänsä, kun vaunut kiitivät ohi. "Minne ajaa Suuriruhtinatar näin varhain? Varmaan on jotakin tapahtunut", ajattelivat he ihmeissään… Vaunut kääntyivät Suurelle-Morskajalle… kulkivat Nikolain sillan yli… Vasiljevski Ostrovin poikki… ja saapuivat Smolenskin hautuumaalle.
— Ruhtinatar W——, joka seurasi Suuriruhtinattaren mukana, viittasi hautuumaan portilla seisovan vartian luokseen ja sanoi hänelle:
— Juokse hautuumaan batjushkan luo ja pyydä häntä tulemaan sielumessua pitämään eräälle haudalle!
Vartia lähti. Mutta hän ei tietänyt, kuka hänen lähetti, ja saattoiko edes odottaakaan semmoiseen aikaan niin ylhäisiä vieraita.
— Batjushka ei voi tulla… ei ole aikaa… ja sitte on tämmöinen ilmakin, — toi vartia sanan vastaukseksi.
— Vie meidät Ksenian haudalle, sanoi Suuriruhtinatar ja astui ulos vaunuista.
Vartia totteli. Suuriruhtinatar ja ruhtinatar W—— seurasivat.
Kauan, kauan rukoili Suuriruhtinatar hartaasti tuon yksinkertaisen puuristin juurella.
Noustuaan ylös poislähteäksensä sanoi hän vartialle:
— Kas tässä tämä sadanruplan seteli! Vie se batjushkalle ja sano, että Venäjän tuleva keisarinna lähetti sen hautuumaan kirkon hyväksi! Ja tämä on sulle!
Vartia sai kultarahan ja kumarsi syvään. Hänen hämmästyksensä oli ääretön.
— Ruhtinatar, puhui Suuriruhtinatar paluumatkalla, — minä olen sydämessäni luvannut, että jos rakas poikani paranee ja lapsi, joka mulle vasta syntyy, on tyttö, niin annan sille nimeksi Ksenia. Tapahtukoon Herran tahto!
Ja vaunut vierivät nopeasti takaisin.
* * * * *
Muutaman päivän kuluttua oli ylhäisen sairaan tila jo koko joukon parempi ja kuukauden perästä oli hän aivan terve. 6 p. Huhtikuuta (v. 1.) v. 1875 syntyi hänelle sisar, joka sai nimekseen Ksenia.
"Batjushka" siirrettiin jonkun ajan kuluttua pois toiseen paikkaan ja Ksenian haudalle, Smolenskin hautuumaalle, rakennettiin kivestä kaunis rukoushuone, jossa alati palaa Jumalankuvan edessä öljylamppu ja jossa keisarinna joka vuosi tänä samana aamuna rukoilemassa käypi.
Pietarissa v. 1890.