1:NEN KOHTAUS.
*Juhana, Matti, Liisa, sitten Wasjka.*
Juhana. (Avaa aitan oven auki). Matti, laskeu alas siellä hetkiseksi!
Matti. (Aitasta). Enhän pääse! Työnnä se kaappi syrjään ensin.
Juhana. Se on totta, se. (Menee aittaan, tulee heti takaisin).
Liisa. (Hyökkää vasemmalta). Voi, Juhana!
Juhana. Mitä nyt? Liisako täällä?
Liisa. Juhana kulta! Pelasta minut. Minä olen hukassa.
Juhana. Mitä on tapahtunut?
Liisa. Kun minä yöllä menin avainta takaisin paikalleen viemään, tapasi minut siellä vouti!
Juhana. Vouti!
Liisa. Herra arvasi tietysti, että minä olin osallisena Mattia pelastamassa, ja määräsi minut palvelijaksi voudille, jolle hän antoi luvan kohdella minua aivan, kuinka hän vaan tahtoo.
Juhana. Onko se mahdollista?
Liisa. Minä olen aivan epätoivoissani,——vouti, hän riemuitsee. Äsken juuri otti hän minua kädestä kiini ja talutti kotiinsa, uhkasipa panna kellariinkin lukon taakse.
Matti. Mitä puhutkaan?
Juhana. Mitä sitten?
Liisa. (Pyrskähtää itkuun). Arvaatte, mitenkä minun olisi käynyt, joll'en olisi päässyt karkuun.
Juhana. Jumalan kiitos!
Liisa. Mikä minut perii nyt? Miten voin välttää hänen kostoaan? En sitä mitenkään välttää voi. Ja tiedätte, kuinka minun silloin käy… Minulla ei ole muuta jälellä kuin hukuttaa itseni!
Matti. Muista, että kun hätä on suurin, on apu lähinnä. Kanna kohtalosi yhtä kärsivällisesti kuin minä.
Juhana. Me pelastamme sinut!
Liisa. Jos voitte!
Matti. Sinun pitää piiloutua jonnekin, samoin kuin minunkin.
Liisa. Piiloutua?
Juhana. Todellakin! Käy sinä piiloon myöskin! Ei sinun kauan tarvitse siellä olla.
Liisa. Mutta mihinkä?
Juhana. Voithan piiloutua sinäkin tuohon meidän aittaan.
Liisa. Kuinka se kävisi laatuun?
Juhana. Ainakin ensi aluksi voit tänne piiloutua, sitten etsimme sopivamman paikan.
Liisa. Niin! Ei taida olla parempaa keinoa.
Juhana. Mene vaan sinne!
Matti. Ei ole hyvä tässä ulkona ollakaan. Tule tänne heti paikalla. (Menee aittaan).
Juhana. Elä pelkää, kultaseni! Voudin kynsiin et joudu!
Liisa. Jospa sen voisit estää, millä voisin sinua sitten palkita!
Juhana. Ei nyt ole aikaa palkkaa ajatella. Mene nyt vaan piiloon!
Liisa. Niin, niin!
Wasjka. (Tulee vasemmalta). Aha, täällä te olette kaikki kolme!
Juhana. No, perhana!
Matti. Kuinka varomattomia olimme!
Wasjka. Jopa tapasin teidät———Sinä, tyttö typykkä, peijasit minut eilen… Olisin saanut, Jumala ties', kuinka kauan arestissa istua, joll'ei vouti olisi minua sieltä omin luvin pois laskenut.—Nyt saatte te mennä kaikki kolme sinne istumaan.
Liisa. (Rukoillen). Mutta Wasilij! Enhän minä sitä tehnyt sinua vahingoittaakseni.
Juhana. Täytyihän meidän pelastaa Matti.
Matti. Joll'et puhu kellekään, että olemme täällä piilossa, saat hyvän palkkion, sittenkun vapaaksi pääsen.
Wasjka. Koska sinä vapaaksi pääset?
Matti. Muutaman päivän päästä, viimeistään vapautus-manifestin julistettua.
Wasjka. Onko sellainen tulossa?
Juhana. Se on jo päätetty!
Wasjka. Todellako? Sepä olisi onni!
Matti. Etkö puhu kellekään?
Wasjka. En, en! Minä vain tahdoin peloittaa teitä. Jos olisitte minulle aikomuksenne ilmoittaneet, olisin ollut valmis teitä auttamaan ———Olkaa huoletta! Kyllä minä laitan niin, että saatte olla rauhassa.
Liisa. Minä olen myöskin jo pakolainen!
Wasjka. Onko tullut ilmi jo, kuka hänet sieltä päästi?———No, olkaa rauhassa!
Juhana. (Tarjoo rahaa). Tuossa on juomarahaa.
Wasjka. Vaikk'en rahan edestä sitä tee, ei sekään haitaksi meikäläisille liene. Hyvästi nyt taas! (Menee).
Juhana. No, nyt piiloon vaan, ettei kukaan vaarallisempi satu näkemään. Tännehän alkaa kohta nuorisoakin kokoontua leikkimään, niinkuin tapana on pyhinä.
Liisa. Niin! Ja minä saan täällä lukon takana piilossa olla! (Menevät).
Juhana. (Lukitsee oven). Tyttö parka! (Menee).