3:S KOHTAUS.
*Andrei, Juhana.*
Andrei. Niin, nyt isännän puheille. (Aikoo mennä; Juhana tulee vastaan). Ehkäpä puhun hänelle ensin asiasta. (Ääneen). Kuule, Juhana!
Juhana. No?
Andrei. Minä tahdon puhua sinulle painavasta asiasta.
Juhana. Puhu vaan! Ei minun hartiani niin heikot ole, kuin luulet.
Andrei. Älähän heti rupea ilvehtimään.
Juhana. No, anna kuulua!
Andrei. Sinä olet kyllä huomannut, että minun käytökseni Annia kohtaan on aivan erilainen, kuin muita tyttöjä kohtaan.
Juhana. Niin onkin. Olenhan aina sinua siitä…
Andrei. … pilkannut. Niin oletkin. Mutta minä tiedän, ett'et sitä tee pahassa tarkoituksessa, enkä suutu, vaikka se välistä menee yli rajojenkin. Vaan vähät siitä. Annistahan minun piti puhuman.— Luuletko, että minä muuten vaan suosin sisartasi, ajattelematta sen enempää?
Juhana. No, mitä?
Andrei. Minä aion häntä julkisesti kosia.
Juhana. Oho, poika!
Andrei. Mitä?
Juhana. Luuletko sinä, että se niin vaan on tehty?
Andrei. Anni suostuu kyllä minuun.
Juhana. Enpä usko. Älä nuolase, ennenkuin tipahtaa!
Andrei. Minä olen puhunut hänelle siitä. Hän rakastaa minua.
Juhana. Niin no! Miks' ei hän sinua rakastaisi! Olethan sinä pulska poika… Sinä ajattelet siis, että kun sait peukalon, niin otat koko rukkasen.
Andrei. Niinpä niinkin.
Juhana. Älä nyt joutavia juttele!
Andrei. Enkö ansaitse häntä?
Juhana. Luuletko sinä todellakin, että sinä saat Annin vaimoksesi?
Andrei. Olen varma siitä.
Juhana. No, silloin sanon sinulle suoraan ajatukseni.—Muistatko sinä laisinkaan, kuka mikä sinä olet? Muistatko enää, ett'et kuulu meidän luterilaiseen kirkkoommekaan? Muistatko, että olet pienenä poikana otettu meille ainoastaan kasvatettavaksi, ja että mieheksi tultuasi saat mennä avaraan maailmaan, mihin mielesi tekee ja jalkasi vie?
Andrei. Tuota en olisi luullut sinun sanovan. Olenhan tehnyt työtä isällesi palkatta siitä saakka, kun hiukankin kykenin. Mitä olisi tämä talo ilman minutta? Kuka silloin talon toimista huolta piti, kun isäsi sairaana koko vuoden loikoi? Sinäkö… Ja muuten se ei sinusta riipu laisinkaan. Isäsi on monta kertaa sanonut, että hän naituani antaa minulle osan talosta.
Juhana. Älä, kirppu, kiistentele, ennenk' pääset mäen päälle!
Andrei. Joko taasen pilkkaamaan? Sydämelleni oikein käy sinun häijy käytöksesi.
Juhana. Ei sysi sydäntä murra, eikä terva mieltä käännä.
Andrei. Minä sanon sinulle, että kärsivällisyyteni rupeaa loppumaan. Heitä nyt jo nuo pistosanasi, tahi minä todella suutun—ja silloin, varo itseäsi!
Juhana. Mihin se meri ei menisi, joll'ei penkereet pidättäisi! (Menee loilotellen).
Andrei. Tekee vaan pilkkaa.—Poika nulikka! Mutta vähät minä hänen laverruksistaan. Ukolle itselleen on ilmoitettava suoraan; hän ratkaiskoon! (Kävelee edestakaisin). Kyllä se on harmittavaa kumminkin, etten minä kuulu luterilaiseen uskontoon, vaikka olen ikäni suomalaisissa elänyt ja puhtaaksi suomalaiseksi kasvanut. Joll'ei sitä estettä olisi, silloin ei minun tarvitsisi epäillä asian menestymistä.