9:S KOHTAUS.
*Juhana, Liisa, Wasjka.*
Juhana. Nyt ei ole aikaa kuhnailemiseen. Ainoastaan tunti on jälellä.
Liisa. Tokko sitäkään?
Juhana. Nyt siis toimeen! Mutta kuinka?
Liisa. Nyt minä koetan avaimen saada.
Juhana. No, mene sitä ottamaan! (Liisa juoksee yli näyttämön sisälle).
Wasjka. Perhana vieköön! Kyllä tämä sotamiehen elämä on kiusallisin, mitä maailmassa on. Mitäs voipi meikäläinen? Kun pannaan jonnekin seisomaan, niin vaikka homehtumaan rupeisit, et saa sittenkään paikaltasi liikkua. Tahdon edes laulaa, niin kuluuhan aika nopeammin.
*Laulu 11.*
Punasarafaani.
»Äiti armas, heitä työsi!
Mitä sillä teet?
Turhaan häiritset sä yösi,
Silmäs vanhenneet».
»Tyttö, kultaseni, tule tänne näin,
Kuule mitä sulle puhun syömmestäin!
Nyt sä olet nuori, kaunis, huoleton,
Mutta pian kaikki tuo jo poissa on.
Nuoruuteni päivät vierivät jo pois.
Yksinkö ne sulla loppumatta ois?
Minäkin oon ennen juossut, leikkinyt,
Ollut reipas, iloinen, niinkuin sinä nyt;
Tähtes' johtuu mielen' eloon entiseen,
Siksi muistoks' sulle punasarafaanin teen».
Liisa. (Tulee talon takaa).
*Laulu 12.*
Liisa.
Nyt on aika kylähän jo mennä!
Sinne, tyttö, kiiruhda jo lennä!
Wasjka.
Minne, pikku lintuseni,
Ompi sulla moinen hätä?
Kuule, älä mua jätä,
Viivy, jää mun luokseni!
Ikävä mun ompi tässä
Yksin seistä töllöttää,
Aivan niinkuin pataässä;—
Eipä hauskaa ole tää.
Liisa.
Ikävä jos sulla täällä ompi,
Tule kylähän, siell' on rattoisampi!
Wasjka.
Voi, sä pikku armahani!
Mielelläni siellä oisin,
Jos vaan lähteä mä voisin
Vahdista, mun kultani!
Ikävä mun ompi tässä
Yksin seista töllöttää,
Aivan niinkuin pata-ässä;—
Eipä hauskaa ole tää.
Liisa.
Kyläss' ovat illan-istujaiset,
Siell' on koossa kaikki nuoret naiset.
Wasjka.
Valmis oisin leikkimähän!
Missä soitto, tanssi kiihtyy,
Kasakkakin siellä viihtyy,
Siellä kotona on hän.
Aina hän on ensimmäinen,
Lemmessä ja tanssissa.
Molemmat.
Aina hän on ensimmäinen,
Lemmessä ja tanssissa.
Liisa. (Aikoo mennä).
Wasjka. Odotahan! Juttelehan hetkinen minun kanssani! Näethän kuinka ikävä minulla on!
Liisa. Tule sinne mukaan! Tytötkin sanoivat, että jos se kasakka, joka suomea puhuu, tulisi sinne, olisi paljon hauskempi.
Wasjka. Mutta minä en sinne nyt pääse.
Liisa. Kuka tänne yöllä tulee katsomaan oletko sinä paikallasi vai et? Tule mukaan!
Wasjka. Hitto vie, kuinka mielelläni tulisin, erittäin kun sinä pyydät, lintuseni! (Taputtaa poskelle).
Liisa. Tule nyt!
Wasjka. Minun on aivan mahdoton jättää paikkaani tyhjäksi.
Liisa. Mutta jos saisimme toisen sijaasi.
Wasjka. Niin, sepä olisi keino se.
Juhana. Nyt ymmärrän! (Tulee näkyviin vihellellen).
Liisa. Kukahan tuo lienee?
Wasjka. Mikä liekin maankulkija.
Liisa. Pyydän häntä tähän vähäksi aikaa sijaasi! Minä maksan hänelle yhden riunan.
Wasjka. Todellakin! Jos koettaisi! Mutta jos hän pettää minut!
Liisa. Luvataan hänelle toinen riuna, sitten kun takaisin tulemme.
Wasjka. Sinä olet kelpo tyttö! (Kovasti). Kuule, mies!
Juhana. (Viheltelee).
Liisa. Kuules, vieras, kuka lienetkin!
Juhana. Mitä asiata?
Wasjka. Etkö tahdo olla minun sijassani tässä vahdissa hiukkasen aikaa?
Juhana. Mitä sanot?
Liisa. Tahdotko ansaita 10 kopekkaa?
Juhana. 10 kopekkaa?
Wasjka. Niin.
Juhana. Kuinka?
Wasjka. Niin, että seisot tässä tunnin aikaa vahdissa.
Juhana. Enpä rupeakaan.
Wasjka. Ainoastaan yhden tunnin!
Liisa. Joutenhan sinä kumminkin näyt olevan.
Juhana. No, jos 20 annatte.
Wasjka. 15 saat.
Liisa. No, ota 20! Nyt heti saat yhden riunan ja sitten takaisin tultuamme toisen.
Juhana. No, menkää sitten!
Wasjka. Ota yllesi tämä minun sinelini ja hattuni päähäsi ja miekka vyöllesi. (Vaihtavat pukuja).
Juhana. Mutta ainoastaan yhden tunnin.
Wasjka. Kävellä saat edestakaisin, mutta et istua.
Juhana. Hyvä, hyvä!
Wasjka. No, tyttöseni, lähdetään nyt!
Liisa. Lähdetään! (Menevät).