TOINEN KUVAELMA
Haltijattaren luona
Komea etehinen. Haltijatar Berylunen linnassa. Kulta- ja hopeapäisiä patsaita vaaleasta marmorista, portaita, pylväskäytäviä, parvekkeita j.n.e.
Perältä oikealla tulevat Kissa, Sokeri ja Tuli komeissa, kalleissa puvuissa. Ne tulevat huoneesta, josta säteilee Valoa. Se on Haltijattaren vaatehuone. Kissalla on mustasilkkisen puseronsa päällä kevyt harso. Sokeri on puettu puoleksi valkoiseen, puoleksi vaaleansiniseen silkkihameeseen, ja Tulella, jolla on päässään monivärisiä töyhtöjä, on yllään pitkä, kullalla sisustettu tummanpunainen viitta. Ne kulkevat salin läpi ja laskeutuvat etualalle, oikealle, jossa Kissa vie heidät erääseen pylväskäytävään.
KISSA. Täältä kautta. Minä tunnen kaikki tämän linnan sokkelot… Haltijatar Berylune on perinyt sen Sini-Parralta… Sillaikaa kun lapset ja Valo ovat käymässä Haltijattaren pikkutyttären luona, käyttäkäämme hyväksemme vapautemme viimeisiä hetkiä… Olen tuonut teidät tänne keskustellakseni kanssanne tilanteesta, johon meidät on saatettu… Olemmeko kaikki koolla?…
SOKERI. Tuolla tulee Koira. Haltijattaren vaatehuoneesta…
TULI. Mitä ihmettä hänellä on yllään?…
KISSA. Hän on pukeutunut Tuhkimon vaunulakeijan pukuun… Se on aivan omansa hänelle… Hänellä on orjan sielu… Mutta piiloutukaamme kaiteen taa… Häneen ei ole vähääkään luottamista… Olisi parempi, jos hän ei kuulisi, mitä minulla on teille sanottavaa…
SOKERI. Hän on jo saanut meistä vainua… Kas, tuolla tulee myöskin
Vesi vaatehuoneesta… Herran päivät, kuinka impi on ihana…
Koira ja Vesi yhtyvät ryhmään.
KOIRA harppaillen. Katsokaa!… Katsokaa!… Emmekö ole kauniita?… Näettekö näitä pitsejä?… Näettekö näitä kahinoita?… Tämä on kultaa… ja ihan oikeata!…
KISSA Vedelle. Se on joka sään hame… Luulen tuntevani sen…
VESI. Niin, se juuri sopiikin minulle…
TULI mutisten. Puuttuu vain sateenvarjo…
VESI. Mitä sanoitte?
TULI. En mitään, en mitään…
VESI. Luulin teidän puhuneen muutamasta suuresta punaisesta nenästä, jonka näin tuonoisna päivänä…
KISSA. Kas niin. Elkäämme nyt riidelkö, meillä on tärkeämpääkin tekemistä… Puuttuu enää vain Leipä… missä hän on?…
KOIRA. Hän oli hirveässä touhussa valitessaan itselleen pukua…
TULI. Onhan ihan yhdentekevä, miten on puettu, kun on naama niin tyhmä ja vatsa kuin tynnöri…
KOIRA. Viimein hän päätti valita jalokiviä välkkyvän turkkilaisen kauhtanan, käyräsapelin ja turbaanin…
KISSA. Tuossa hän tulee… Hän on pukeutunut Siniparran kaikkein komeimpaan kauhtanaan…
Leipä tulee puettuna, niinkuin yllä on kuvattu. Silkkikauhtana on tuiki tiukalla hänen mahdottoman suuren vatsansa päällä. Hän pitää toisella kädellään kahvasta käyräsapelia, joka on pistetty vyön alle; toisessa kädessään hänellä on Sinistä Lintua varten aiottu häkki.
LEIPÄ keinutellen ruumistaan itserakkaasti. Sanokaahan. Mitä?… Miltäs minä teistä nyt näytän?…
KOIRA harppaillen Leivän ympärillä. Ai, kuinka sinä olet hieno! Ai, kuinka sinä olet hassu! Ai, kuinka hieno! ai, kuinka hieno…
KISSA Leivälle. Ovatko lapset jo puetut?…
LEIPÄ. Ovat, herra Tiltilillä on Peukaloisen punainen takki, valkoiset sukat ja siniset polvihousut; neiti Mitilillä on Punahilkan hame ja Tuhkimon tohvelit… Mutta vaikeinta oli saada Valolle sopivat vaatteet…
KISSA. Miksi?
LEIPÄ. Haltijattaren mielestä hän on niin kaunis, ettei hän olisi tarvinnut vaatteita lainkaan… Siihen minä panin ankaran vastalauseeni meidän kaikkien ikuisten ja arvossa pidettävien elementtien kunnian ja arvon nimessä, ja kun ei lopulta auttanut muu, ilmoitin minä, että minä siinä tapauksessa kieltäyn näyttäytymästä hänen seurassaan…
TULI. Sille olisi pitänyt ostaa lampun varjostin suojaksi…
KISSA. Ja mitä sanoi Haltijatar siihen?…
LEIPÄ. Paukautti minua kepillään päähän ja vatsaan…
KISSA. Ja mitä sitten?…
LEIPÄ. Huomasin heti olleeni väärässä, mutta viime hetkessä päätti Valo ottaa kuutamohameen, joka oli Haltijattaren aarrearkun pohjalla.
KISSA. Kas niin, on tarpeeksi jaariteltu, aika rientää… On kysymys tulevaisuudestamme… Kuulittehan, mitä Haltijatar juuri sanoi, että tämän retken päättyessä päättyvät myöskin meidän päivämme… Se on siis saatava kestämään niin kauvan kuin mahdollista ja keinoilla millä hyvänsä… Ja sitten vielä yksi asia; meidän on ajateltava rotumme kohtaloa ja lastemme tulevaisuutta…
LEIPÄ. Hyvä! Hyvä!… Kissa on oikeassa…
KISSA. Kuulkaa, kun sanon… Meillä kaikilla tässä läsnäolevilla, eläimillä, ilmiöillä ja elementeillä, meillä on sielu, jota ihminen ei vielä tunne. Siitä syystä me olemme hänestä vielä jossain määrin riippumattomia; mutta jos hän löytää Sinisen Linnun, hän tulee tietämään kaiken ja näkemään kaiken ja me joudumme kokonaan hänen valtaansa… Tämän ilmaisi minulle juuri vanha ystäväni Yö, joka samassa on Elämän salaisuuksien vartija… on siis meidän etumme mukaista estää näitä lapsia, maksoi mitä maksoi, löytämästä tätä lintua, vaikkapa saattamalla vaaraan heidän henkensäkin…
KOIRA suuttuen. Mitä sinä sanot?… Sano se vielä kerta!…
LEIPÄ. Hiljaa!… Teillä ei ole puheenvuoroa!… Minä olen tämän kokouksen puheenjohtaja…
TULI. Kuka sinut on valinnut puheenjohtajaksi?…
VESI Tulelle. Hiljaa!… Mitä te siihen sekaannutte?…
TULI. Sekaannun, mihin sekaannun… En tarvitse teidän neuvojanne…
SOKERI sovitellen. Hyvät ystävät… Elkäämme riidelkö. Hetki on vakava… Ennen kaikkea täytyy sopia keinoista…
LEIPÄ. Olen täydellisesti samaa mieltä kuin Sokeri ja Kissa…
KOIRA. Se on typerää puhetta kaikki!… Kun Ihminen kerran on olemassa, niin sillä hyvä… Häntä täytyy siis totella ja tehdä kaikki, mitä hän tahtoo… Muusta ei voi olla kysymystäkään… En tunne muita kuin hänet… Eläköön Ihminen!… Elämä ja kuolema, kaikki Ihmisen hyväksi!… Ihminen on Jumala…
LEIPÄ. Olen täydellisesti samaa mieltä kuin Koira…
KISSA Koiralle. Olisi kuitenkin hauska kuulla, millä perusteella…
KOIRA. Minä perusteista vähät… Minä rakastan Ihmistä ja se liittää… Jos teette hänelle mitään pahaa, niin minä ensin kuristan teidät kuoliaaksi ja sitten minä ilmaisen hänelle kaiken…
SOKERI sulosuisesti valitellen. Sallikaa… Elkäämme kiivastuko, hyvät ystävät… Eräältä kannalta katsoen te olette oikeassa, toinen niinkuin toinenkin… Asia on niin ja voi myöskin olla näin…
LEIPÄ. Olen täydellisesti samaa mieltä kuin Sokeri…
KISSA. Emmekö me kaikki tässä, Vesi, Tuli ja tekin, Leipä ja Koira, emmekö me kaikki ole kuulumattoman hirmuvallan uhreja?… Muistakaahan aikaa, jolloin me, ennen tuon itsevaltiaan ilmestymistä, retkeilimme vapaina Maan pinnalla… Vesi ja Tuli olivat yksin maailman herroina; katsokaa, mitä heistä nyt on tullut… Mitä meihin, metsän suurpetojen surkeihin jälkeläisiin, tulee… Varokaa!… Elkäämme olko tietävinämmekään… Tuolta tulevat Haltijatar ja Valo… Valo on asettunut Ihmisen puolelle; hän on meidän pahin vihamiehemme… Siinä he ovat.
Oikealta tulevat Haltijatar ja Valo, Tiltilin ja Mitilin seuraamina.
HALTIJATAR. No?… Mitä tämä on?… Mitä te teette siellä nurkassa?… Näyttää siltä, kuin olisitte solmimassa jotain salaliittoa… On aika lähteä taipaleelle… Olen päättänyt, että Valo on oleva teidän päällikkönne… Teidän tulee kaikkien totella häntä niinkuin minua itseäni ja minä uskon hänelle taikasauvani… Lapset käyvät tänä iltana tervehtimässä iso-isäänsä ja iso-äitiään, jotka ovat kuolleet… Hienotunteisuudesta te muut ette seuraa heitä sinne. He saavat viettää siellä iltahetken manalle menneiden perheenjäsentensä keskuudessa… Te sillaikaa varustaudutte huomispäivän pitkää matkaa varten… Ylös kaikki; eteenpäin, paikoilleen jokainen…
KISSA ulkokullatusti. Minä juuri sanoin heille samaa, rouva Haltijatar… Kehoitin heitä tunnollisesti ja rohkeasti täyttämään tehtävänsä; ikävä kyllä, Koira koko ajan keskeytteli minua…
KOIRA. Mitä sinä sanot? Maltahan…
Hän on karkaamassa Kissan kimppuun, kun Tiltil, joka on
ehtinyt väliin, pysähdyttää hänet uhkaavalla liikkeellä.
TILTIL. Siivolla, Vahti… Varo itseäsi; jos sinä kerrankaan vielä uskallat…
KOIRA. Pikku jumala, pikku jumala, sinä et tiedä, mitä hän…
TILTIL uhaten. Vaikene!…
HALTIJATAR. Lakatkaahan toki… Leipä antakoon täksi illaksi häkin
Tiltilille… Onhan mahdollista, että Sininen Lintu piilee
Menneisyydessä, iso-isän ja isoäidin luona… Oli miten oli, se on
tilaisuus, jota ei saa jättää käyttämättä… Leipä, anna tänne häkki…
LEIPÄ juhlallisesti. Heti paikalla, rouva Haltijatar, heti paikalla… (Niinkuin puhuja, joka asettuu pitämään puhetta.) Arvoisat läsnäolijat, olkaa minun todistajani, että tämä hopeahäkki, joka uskottiin minun haltuuni…
HALTIJATAR keskeyttäen. Riittää jo!… Ei nyt ole aikaa korupuheisiin… Me menemme tuota tietä, lapset menevät tätä…
TILTIL koko lailla levotonna. Onko meidän mentävä yksin?…
MITIL. Minulla on nälkä…
TILTIL. Niin minullakin…
HALTIJATAR Leivälle. Avaa turkkilainen kauhtanasi ja anna heille viipale lihavaa vatsaasi…
Leipä avaa kauhtanansa, vetää käyrän sapelinsa ja leikkaa
vatsastaan kaksi viipaletta, jotka antaa lapsille.
SOKERI lähestyy lapsia. Sallikaa minun samalla tarjota teille hiukan rintasokeria.
Hän taittaa yksitellen vasemman kätensä kaikki viisi sormea
ja tarjoo heille.
MITIL. Mitä se tekee?… Se katkoo kaikki sormensa…
SOKERI kohteliaasti ja ystävällisesti. Maistakaa, olkaa hyvä, ne ovat erinomaiset. Se on oikeata rintasokeria…
MITIL imeksien yhtä sormea. Herran päivät, kuinka se maistuu makealle!… Onko sinulla sitä paljonkin?
SOKERI vaatimattomasti. Niin paljon kuin vain tahdon…
MITIL. Koskeeko sinuun kipeästi, kun niitä noin katkot?…
SOKERI. Ei vähääkään… Päinvastoin; siitä on minulle vain hyötyä, sillä kun ne kasvavat heti uudestaan, on minulla aina puhtaat ja uudet sormet…
HALTIJATAR. Kas niin, lapset, ei saa syödä sokeria liiaksi. Muistakaa, että te heti kohta saatte illallista vaarin ja mummon on luona…
TILTIL. Ovatko he täällä?
HALTIJATAR. Te saatte nähdä heidät heti paikalla…
TILTIL. Kuinka me voimme nähdä heidät, koska he ovat kuolleet?…
HALTIJATAR. Kuinka he olisivat kuolleet, koska he elävät teidän muistissanne? Ihmiset eivät tunne tätäkään salaisuutta, koska he yleensä tietävät niin vähän; mutta kun sinulla nyt on tuo Timantti, tulet sinä näkemään, että vainajat, joita muistellaan, elävät yhtä onnellisesti, kuin jos eivät olisikaan kuolleet…
TILTIL. Tuleeko Valo meidän kanssamme?…
VALO. Ei, on sopivampaa, ettei ole vieraita läsnä… Jotten näyttäisi tungettelevalta, odotan teitä täällä, aivan lähellä… He eivät ole kutsuneet minua…
TILTIL. Mistä kautta pitää meidän mennä?…
HALTIJATAR. Tästä kautta… Olette aivan "Muistojen Maan" kynnyksellä. Niin pian kuin olet kiertänyt Timanttia, näet suuren puun, jossa on tienviitta, joka ilmaisee, että olet saapunut perille… Mutta muistakaa, että teidän on kummankin oltava täällä jälleen neljännestä vailla yhdeksän… Se on erinomaisen tärkeää… ennen kaikkea, olkaa täsmällisiä, sillä kaikki on hukassa, jos myöhästytte… Näkemiin… (Kutsuu Kissan, Koiran, Valon y.m.) Tätä tietä, ja lapset tuota…
Hän poistuu oikealle, Valon, eläinten y.m. kanssa, samalla kun lapset menevät vasemmalle.
Esirippu.