III
Ja paratiisin pakolainen
Kaukaasian näk' allaan maan.
Kuin hohtokivi loistavainen
Kasbék kiils' ikilumissaan,
Ja häämöittäin, kuin onkalossa,
Syvällä kyiden asunnossa,
Darjàl kiers' siellä mutkiaan,
Siell' ärjyi Terek vaahtoharja,
Kuin jalopeura pelmuten,
Ja vuorten kaikki villi karja,
Siinnossa kotka kaartaen
Sen juoksun jutteluja kuuli
Ja sitä kultahattarat,
Joit' etelästä kantoi tuuli,
Pohjoista kohti saattoivat;
Ja salamielin uinaellen,
Seisoivat vuoret ryhmittäin
Sen yli kumartunein päin,
Vuon vilinätä tarkastellen;
Ja kallioilla katsoivat
Lilp' usman linnat tornipäiset,
Kaukaasian portin vartiat,
Nuo hlrvittävät jättiläiset.
Ja jylhä, mutta ihana
Ylt'ympäri oli maailma.
Vaan ylenkatsein Luojan työtä
Silmäili henki korska vain
Eik' korkeell' otsellansa myötä
Ilmettä tunteen ollut lain.