KOLMAS KOHTAUS.
Edelliset. Valére.
HARPAGON. Tule tänne, tule tunnustamaan julminta rikosta mitä milloinkaan on tehty.
VALERE. Mitä tahdotte, herra?
HARPAGON. Mitä, rosvo! sinä et punastu rikoksestasi.
VALERE. Mistä rikoksesta te puhutte?
HARPAGON. Mistäkö rikoksesta puhun, petturi, ikäänkuin et tietäisi mistä puhun. Se on turhaa koetella sitä peittää, asia on saatu ilmi, ja minä olen vast'ikään saanut tietää kaikki. Miksi sillä tavoin käyttää hyvyyttäni väärin ja hiipiä talooni minua pettämään, tekemään minulle semmoiset kepposet!
VALERE. Hyvä herra, koska teille on kaikki ilmoitettu, niin en tahdo mutkailla enkä kieltää.
JAQUES (erikseen). Oh, oh! Olisinko tietämättäni arvannut oikein?
VALERE. Aikomukseni olikin teitä puhutella, tahdoin sitä varten odottaa sopivaa tilaisuutta, mutta koska asiat ovat tällä kannalla, niin pyydän ett'ette suutu ja että kuulette minun perusteitani.
HARPAGON. Ja mitä perusteita sulla on, hävytön varas!
VALERE. Noita nimityksiä en ole ansainnut. Se on tosi että olen rikkonut teitä vastaan, mutta minun hairahdukseni on anteeksi annettava.
HARPAGON. Mitä? Anteeksi annettava? Semmoinen jumalaton ilkityö.
VALERE. Älkää herran tähden kiivastuko. Kun olette minua kuulleet, niin näette ett'ei onnettomuus olekaan niin suuri kuin luulette.
HARPAGON. Eikö onnettomuus ole niin suuri kuin luulen? Mitä? minun vereni, mun henkeni! rosvo! No! Anna sitten minulle takaisin, mitä olet minulta ryöstänyt.
VALERE. Teidän kunnianne on tuleva täydelleen tyydytetyksi.
HARPAGON. Tässä ei ole kunniasta kysymys. Mutta sano minulle kuka on saattanut sinut tähän työhön?
VALERE. Oi, kysyttekö sitä?
HARPAGON. Niin kai, sitä minä kysyn.
VALERE. Eräs jumala, jolle on annettava anteeksi kaikki mitä hän toimittaa: rakkaus.
HARPAGON. Rakkaus.
VALERE. Niin.
HARPAGON. Kaunis rakkaus, totta tosiaan! Rakkaus minun rahoihini.
VALERE. Ei, herra teidän rikkautenne ei ole minua vietellyt, se ei ole minua lumonnut, minä vakuutan pyhästi, ett'en halaja teidän omaisuuttanne, kun vaan suotte minulle sen, joka minulla on.
HARPAGON. En, sitä en tee, ei vaikka paha olisi, sitä en sinulle suo. Mutta mikä hävyttömyys: hän tahtoo vielä pitääkin, mitä on minulta varastanut.
VALERE. Sanotteko sitä varkaudeksi!?
HARPAGON. Josko sanon sitä varkaudeksi? Semmoinen aarre!
VALERE. Se on aarre, tosin kyllä, ja kallihin aarre mitä teillä on, sitä en kiellä, mutta se ei ole hukassa, sillä että jätätte sen minulle. Polvillani pyydän tuota armasta aarretta, teidän täytyy se mulle suoda.
HARPAGON. Sitä en tee. Mitä tämä merkitsee?
VALERE. Me olemme luvanneet toisillemme uskollisuutta ja tehneet valan, ett'emme ikinä eroa.
HARPAGON. Kummallinen vala ja lystillinen lupaus!
VALERE. Miksi niin suututte! Olkaa vakuutettu, ett'ei mikään rikoksellinen aate soaissut sitä intoa, johon nuo kauniit silmät ovat minua saattaneet.
HARPAGON (erikseen). Lippaani kauniit silmät! Hän puhuu niinkuin sulhanen morsiamestaan.
VALERE. Rouva Claude tietää, hyvä herra, tämän asian, ja hän voipi todistaa teille — — —
HARPAGON. Mitä? Onko mun piikani osallinen tässä ilkityössä?
VALERE. On, hyvä herra, hän on nähnyt liittomme syntyvän ja nähtyänsä rakkauteni puhtauden on hän auttanut minua, kehoittaen tytärtänne antamaan minulle uskollisuutensa ja vastaan ottamaan minulta uskollisuuden lupauksen.
HARPAGON (erikseen). Paneekohan pelko joutua oikeuteen hänet noin hourailemaan? (Valérelle.) Mitä lörpötät sinä tyttärestäni.
VALERE. Niin tyttärestänne, juuri eilen päätti hän suostua allekirjoittamaan keskinäisen naimislupauksen.
HARPAGON. Onko tyttäreni allekirjoittanut sinulle naimislupauksen?
VALERE. On, hyvä herra, niinkuin minä puolestani hänelle.
HARPAGON. Taivas. Toinenkin onnettomuus.
JAQUES (komisariukselle). Kirjoittakaa, herra kirjoittakaa.
HARPAGON. Vielä enemmän konnuutta! Lisää kauhistusta! (Komisariukselle.) Kas niin! tehkää tehtävänne ja laittakaa hänet vankeuteen varkaana ja viettelijänä.
JAQUES. Varkaana ja viettelijänä.
VALERE. Nuo ovat nimityksiä, joita minä en ansaitse, kun saadaan tietää kuka minä olen.