VIIDES KOHTAUS.
Harpagon. Cléante.
CLEANTE. Pyydän anteeksi, isä, sen kiukkuisuuden, jota osoitin äsken.
HARPAGON. Ei haittaa.
CLEANTE. Minä vakuutan että sitä kovasti kadun.
HARPAGON. Ja minä, minä kovasti iloitsen nähdessäni sinut järkevänä.
CLEANTE. Hyvä olette kun näin pian unhotatte hairahdukseni.
HARPAGON. Pianhan isä unohtaa lastensa hairahdukset, kun he muistavat jälleen velvollisuutensa.
CLEANTE. Mitä? Te ette pidä mitään mielikarvautta kaikesta vallattomuudestani?
HARPAGON. Minä olen sinulle kiitollinen, koska tahdot minua totella ja kunnioittaa.
CLEANTE. Minä lupaan teille isä, että kuolemaani saakka muistan teidän hyvyyttänne.
HARPAGON. Ja minä lupaan sinulle, että saat mitä ikinä pyydät.
CLEANTE. Oi, isäkulta, minä en pyydä mitään enää, ja te olette mulle kylliksi antaneet, kunhan vaan annatte Marianen.
HARPAGON. Mitä? Kuka puhuu Marianen antamisesta sinulle?
CLEANTE. Te isäni!
HARPAGON. Minä?
CLEANTE. Niin kyllä.
HARPAGON. Mitä? Sinähän juuri vast'ikään lupasit hänestä luopua.
CLEANTE. Minä, hänestä luopua?
HARPAGON. Niin.
CLEANTE. Ei suinkaan.
HARPAGON. Etkö ole herjennyt häntä pyytämästä?
CLEANTE. Päinvastoin, minä häntä halaan enemmän kuin koskaan ennen.
HARPAGON. Mitä! lurjus! joko taas?
CLEANTE. Ei mikään voi minua muuttaa.
HARPAGON. Annappas olla, petturi!
CLEANTE. Tehkää mitä mielitte.
HARPAGON. Minä kieltäydyn sinua koskaan näkemästä.
CLEANTE. Olkoon menneeksi.
HARPAGON. Minä sinut hylkään.
CLEANTE. Hyljätkää vaan.
HARPAGON. Minä en tunnusta sinua pojakseni.
CLEANTE. Älkää tunnustako!
HARPAGON. Minä teen sinut perinnöttömäksi.
CLEANTE. Tehkää niin.
HARPAGON. Ja minä jätän sinulle kiroukseni!
CLEANTE. Mitäpä minä sillä teen.