KYMMENES KOHTAUS.
Argante. Scapin.
Scapin. No niin! Siinä näette, kuinka monta ihmistä hän jo tappoi 200 tukaatia takia. Kas niin lykkyä tykö vaan.
Argante (vavisten). Scapin!
Scapin. Mitä tahdotte?
Argante. Olen päättänyt antaa nuo 200 tukaatia.
Scapin. Olen oikein ihastunut kuullessani teidän noin puhuvan.
Argante. Menkäämme häntä etsimään, minulla on rahat taskussani.
Scapin. Antakaa ne vaan minulle. Ei teidän sovi ajatellakaan nyt mennä hänen luokseen, kun äsken kävitte aivan toisesta miehestä. Ja sitäpaitsi en ollenkaan takaa hänestä, hän voi vaatia vielä enemmän kuin 200, jos te itse menette hänen luokseen.
Argante. Niin kyllä, mutta olisin mielelläni ollut katsomassa kun sinä annat rahat hänelle.
Scapin. Ettekö sitten luota minuun?
Argante. Luotan kyllä, mutta — — —
Scapin. Jos minua epäilette, niin en sekaannu koko juttuun.
Argante. Tuossa, ota.
Scapin. En, hyvä herra, älkää uskoko rahojanne minun huostaani. Soisin mieluimmin teidän käyttävän jotakuta muuta apunanne.
Argante. Hyvä Jumala! Otahan nyt!
Scapin. En, sanon minä. Älkää luottako minuun. Kuka sen tietää, ehkä vielä varastan rahanne?
Argante. Ota, sanon minä, älkäämme siitä enää riidelkö. Mutta muista vaatia kuitti itsellesi.
Scapin. Antakaa minun vaan toimia, minua hän ei vedä nenästä.
Argante. Minä odotan kotona sinua.
Scapin. Kyllä tulen. (Yksin.) Siinä oli ensimmäinen. Nyt vaan toisen kimppuun. Ah! toden totta, tuolla hän tuleekin. Taivas näyttää tuovan heidät toinen toisensa jälkeen minun verkkoihini.