YHDEKSÄS KOHTAUS.
Argante, Scapin, Silvestre (puettuna tappelupukariksi.)
Silvestre. Scapin, viehän minut sen Arganten luo, joka on Octaven isä.
Scapin. Miksi niin?
Silvestre. Sain kuulla hänen aikovan ryhtyä käräjöimään minun kanssani ja oikeuden avulla aikovan peruuttaa sisareni avioliiton.
Scapin. Minä en tiedä mitä hän aikoo. Mutta hän ei millään tavoin suostu antamaan 200 tukaatia, jotka te vaaditte, hän nimittäin paljoksuu summaa.
Silvestre. Hiisi vieköön koko saakelin koiran! Jos minä vaan saan hänet käsiini, niin rutistan miehen, vaikka minut elävältä nyljettäisiin.
(Argante pysyttelee vavisten Scapinin takana,
jotta häntä ei huomattaisi.)
Scapin. Hyvä herra, Octaven isä on rohkea mies: ja ehkei hän teitä pelkää ollenkaan.
Silvestre. Hän! Hän! Saakeli soikoon, jos hän vaan olisi täällä niin puhkaisisin heti hänen mahansa miekallani. (Huomaten Arganten.) Kuka tuo on?
Scapin Se ei ole hän, se ei ole hän.
Silvestre. Onko hän sitten hänen ystävänsä?
Scapin. Ei suinkaan, päinvastoin, hän on hänen verivihollisensa.
Silvestre. Hänen verivihollisensa?
Scapin. Niin.
Silvestre. Ah! Hiisi vie, sepä hauskaa! (Argantelle.) Te olette siis tuon Argante heittiön vihollinen. Eikö niin?
Scapin. On, on, sen minä vakuutan.
Silvestre (puristaen kovaa Arg. kättä). Paiskatkaahan kättä, paiskatkaahan. Minä annan teille sanani, ja vannon kautta kunniani, miekkani, kautta kaikkien kiroussanojeni, että ennenkuin päivä päättyy olen vapauttanut teidät tuosta kirotusta konnasta. Luottakaa vaan minuun.
Scapin. Hyvä herra, tässä maassa ei suvaita väkivaltaa.
Silvestre. Vähät minä siitä, minun ei tarvitse pelätä menettäväni sillä mitään.
Scapin. Hän on epäilemättä varuillaan. Hänellä on sukulaisia, ystäviä ja palvelijoita, jotka suojelevat häntä teidän hyökkäyksiänne vastaan.
Silvestre. Sitä juuri toivon, hiisi vie, sitä juuri! (Paljastaen miekan.) Ah! Tuli ja leimaus! Jospa hän olisi täällä kaikkine apulaisineen! Ja vaikka olisi niitä kolmekymmentä hänen Ympärillään! Näen heidän syöksyvän miekka kädessä kimppuuni! (Asettuen miekkailuasentoon.) Mitä, roistot, uskallattekin hyökätä päälleni! No niin, saakeli soikoon! (Iskee joka taholle ikäänkuin taistellen useamman kanssa.) Ei armoa. Kyllä näytän. Hakkaa päälle. Pysy paikallasi, katso tänne! Ah! Senkin vorot! Ah! Lurjukset! Tännekö tuppaatte. Kyllä minä selkänne pehmitän. Seis, kanaljat, seis; tuossa, tuossa. (Kääntyen Arganten ja Scapinin päin.) Tuossa vielä ja tuossa. Mitä! Pakenetteko? Puolustautukaa, hiisi vie, puolustautukaa.
Scapin. No, no, no! Hyvä herra, emme me heihin kuulu.
Silvestre. Niin käy, jos ryhdytte kanssani tekemisiin.