NELJÄS KOHTAUS.
Zerbinette. Silvestre.
Silvestre. Minnekä te katositte? Ettekö tiedä, että puhelitte rakastajanne isän kanssa?
Zerbinette. Sitä itsekin epäilin. Minä käännyin hänen puoleensa ja mitään ajattelematta kerroin koko jutun.
Silvestre. Mitä! Tuon jutunko?
Zerbinette Niin; minä olin aivan ihastunut siihen ja tahdoin kaiken mokomin kertoa sen muille. Mutta vähät siitä? Sitä pahempi hänelle! Ei minun mielestäni tilamme sen takia voi parantua eikä huonontua.
Silvestre. Teilläpä oli tavaton halu lörpötellä. Silloin on kieli vasta höllällä, kun ei voi olla puhumatta omista asioistaan.
Zerbinette. Olisihan hän sen saanut kuulla joltakulta muultakin.