KOLMAS KOHTAUS.
Zerbinette. Géronte.
Zerbinette (nauraen, näkemättä Gérontea). Hahaha! Minun täytyy tulla ulos nauramaan.
Géronte (its. näkemättä Zerbinetteä). Kyllä sinä vielä saat sen maksaa, sen vannon.
Zerbinette (näkemättä Gérontea). Hahahaha! Mikä mainio juttu! Mikä narri tuo ukko on!
Géronte. Siinä ei ole mitään hullua, teillä ei ole siinä mitään naurettavaa.
Zerbinette. Mitä? Mitä te tarkoitatte?
Géronte. Minä tahdon vaan sanoa, että teidän ei tarvitse laskea minusta leikkiä.
Zerbinette. Teistä?
Géronte. Niin.
Zerbinette. Mitä? Kuka teistä aikookaan laskea leikkiä?
Géronte. Minkätähden te sitten tulette tänne juuri minun nenäni eteen nauramaan.
Zerbinette. En minä teitä ajatellutkaan. Nauroin vaan itsekseni eräälle jutulle, jonka äsken kuulin, sepä oli hulluinta mitä olen kuullut. Mutta en ole koskaan kuullut niin perin hassua kepposta, kun se, jolla eräs poika kiskoi rahoja isältään.
Géronte. Poikako kiskoi isältään rahoja.
Zerbinette. Niin. Jos kauniisti pyydätte, niin kyllä kerron. Minulla on muuten luontainen halu kertoa kaikki jutut mitä olen kuullut.
Géronte. Minä pyydän teitä kertomaan tapauksen minulle.
Zerbinette. Sen teen. Jos sen kerronkin teille, niin ei minulla ole siitä mitään vaaraa, sillä sellainen tapaus ei kauankaan voi pysyä salassa. Kohtalon määräyksestä oleskelen henkilöiden seurassa, joita kutsutaan mustalaisiksi ja jotka kulkevat maakunnasta toiseen, ennustelevat ihmisille ja sekaantuvat kaikkeen muuhunkin. Tullessamme tähän kaupunkiin näki eräs nuori mies minut ja rakastui minuun. Siitä asti seurasi hän minua kaikkialla ja uskoi kai alussa kuten kaikki nuoret miehet, että kunhan vaan puhuvat, sanovat sanan meille, niin kaikki on valmista. Mutta hän tapasikin ylpeän tytön, joka sai hänet hiukan muuttamaan mielipiteensä. Hän tunnusti rakkautensa minun hoitajilleni ja he suostuivat luovuttamaan minut määrättyä summaa vastaan. Mutta pahaksi onneksi oli rakastettuni siinä tilassa, jossa monasti näkee useimmat nuoret herrat, hänellä nimittäin ei ollut niin ropoakaan. Hänellä on isä, joka, vaikka onkin rikas, on oikein pääsaituri, suurin heittiö koko maailmassa. Odottakaahan. Enköhän minä muista hänen nimeään? Ah! auttakaa minua hiukan. Ettekö tunne ketään tämän kaupungin asukkaista, joka olisi mitä pahin saituri.
Géronte. En.
Zerbinette. Hänen nimessään on ron — — ron — te. O — — Oronte. Ei. Gé — — — Géronte. Niin, Géronte; juuri niin. Hän se on tuo heittiö, saituri, josta puhuin. Palatakseni kertomukseeni, mustalaiset aikovat tänään lähteä kaupungista, ja rakastajani olisi rahan puutteessa menettänyt minut, jollei eräs nokkela palvelija olisi auttanut meitä. Palvelijan nimen muistan paraiten; hänen nimensä on Scapin; siinäpäs verraton mies, häntä ei voi kylliksi kiitellä.
Géronte (its.). Ah! Sinä veijari!
Zerbinette. Kuulkaahan nyt millä keinoin hän veti narria nenästä. Hahahaha! En voi ajatellakaan sitä purskahtamatta nauruun. Hahaha! Hän meni tuon saiturin luo, hahaha, sanoen, että he näkivät turkkilaisen galeijan, jonne heitä pyydettiin astumaan, että eräs nuori turkkilainen oli kestinnyt heitä, hahaha, että heidän syödessään oli galeija lähtenyt merelle ja turkkilainen oli veneellä lähettänyt hänet yksin maalle käskien sanomaan isäntänsä isälle, että hän vie pojan Algeriin, jollei heti saa 500 tukaatia. Hahaha! Siitäkös saituri parka pelästyi, hänen rakkautensa ja ahneutensa joutuivat kovaan keskinäiseen taisteluun. 500 tukaatia, jotka häneltä vaadittiin, olivat 500 tikarin pistosta. Hahaha! Hän ei helpolla eroa kullastaan, sieluntuskassaan keksii hän senkin seitsemän keinoa pelastaaksensa poikansa. Hahaha! Hän aikoo lähettää esivallan merelle turkkilaisen galeijan kimppuun. Hahaha! Kehoittaa palvelijan tarjoutumaan hänen poikansa sijaiseksi, kunnes rahat saataisiin kokoon. Hahaha! Hankkiakseen nuo 500 tukaatia, päättää hän uhrata neljä tai viisi vanhaa vaatekertaa, jotka eivät ole kolmen kymmenen tukaatin arvoisia yhteensä. Hahaha! Palvelija koettaa hänelle selittää, kuinka järjettömiä nuo tuumansa ovat, ja joka väitteen jälkeen hän huudahtaa tuskallisesti: "Mutta mitä hittoa hän teki galeijassa?" "Ah! Kirottu laiva! Turkkilaiskoira!" Vihdoin kauvan epäiltyään, kauvan huokailtuaan ja voihkittuaan — — — Mutta te ette näemmä ollenkaan naura minun kertomukselleni. Mitä te sanotte siitä?
Géronte. Minä sanon, että tuo nuori mies on veijari, huimapää, jolle isänsä vielä kostaa kaikki hänen kepposensa. Tuo mustalaistyttö on kunnoton letukka, joka uskaltaa sanoa hävyttömyyksiä kelpo miehelle, ja joka kertoo tulleensa viettelemään kunniallisen perheen lapsia. Palvelija on aika lurjus, jonka Géronte vielä ennen huomispäivää toimittaa hirsipuuhun.