TOINEN KOHTAUS.
Géronte. Scapin.
Géronte. No, Scapin, miten on poikani laita?
Scapin. Poikanne on hyvässä turvassa. Mutta teitä, juuri teitä uhkaa kamala vaara, ja soisin kernaammin teidän olevan kotonanne.
Géronte. Kuinka niin?
Scapin. Paraikaa etsitään teitä kaikkialta, teidät aijotaan surmata.
Géronte. Minut?
Scapin. Niin.
Géronte. Ja kuka?
Scapin. Sen tytön veli, jonka Octave on nainut. Hän luulee, että olette kiiruhtanut avioliiton peruuttamista ainoastaan siitä syystä että aijotte saada oman tyttärenne hänen sisarensa sijalle. Näin ajatellen on hän lujasti päättänyt, purkaa epätoivonsa teihin ja puhdistaaksensa kunniansa surmata teidät. Kakki hänen ystävänsä, aika miekkailijoita kuten hän itse, etsivät ja tiedustelevat teitä kaikkialta. Minä näin jo siellä täällä muutamia hänen sotilaitaan, jotka kyselivät jokaiselta vastaantulevalta. Oikein parvissa sulkevat he kaikki tiet taloonne, niin ettette voi mennä kotia, ettekä lähteä minnekään joutumatta heidän käsiinsä.
Géronte. Mitä minä teen, Scapin kulta?
Scapin. Minä en tiedä, herra. Tämä on tukala tila. Minä vapisen teidän puolestanne kiireestä kantapäähän, ja — — — Odottakaahan.
(On menevinään katsomaan taustalle, tuleeko ketään.)
Géronte (vavisten). No?
Scapin. Ei, ei, ei; ei ollutkaan ketään.
Géronte. Etkö tiedä mitään keinoa päästäkseni tästä pulasta?
Scapin. Jo olen ajatellut; mutta omat niskani ovat siinä vaarassa.
Géronte. Voi, Scapin! Osottaudu nyt kunnon palvelijaksi. Minä rukoilen, älä hylkää minua.
Scapin. En suinkaan. Minä olen niin kiintynyt teihin, että kärsisin itse, jos jättäisin teidät pulaan.
Géronte. Kyllä minä palkitsen sen, minä vakuutan. Minä lupaan sinulle tämän puvun, kun olen käyttänyt sitä vielä hiukan.
Scapin. Odottakaahan. Nyt tiedän keinon, jolla mukavasti voin teidät pelastaa. Pujahtakaahan tähän säkkiin ja — — —
Géronte (on näkevinään jonkun). Ah!
Scapin. Ei, ei, ei; ei siellä ole ketään. Teidän täytyy pistäytyä tuonne ja olkaa aivan sätkyttelemättä. Minä otan teidät selkääni ja kannan vihollisten lävitse kotianne. Ja kun kerran olemme siellä, niin voimme sulkea ovet ja kutsua vahvoja miehiä käymään hyökkääjien kimppuun.
Géronte. Tuumasi on hyvä.
Scapin. Vallan verraton. Saattepa vielä nähdä. (Itseks.) Kyllä sinä saat valheistasi maksaa!
Géronte. Mitä?
Scapin. Sanoin vaan, että me vedämme vihollisiamme kauniisti nenästä. Kyyristykää aivan pohjalle. Ennen kaikkia älkää vaan tulko maalle, elkääkä hiiskuko sanaakaan, tapahtukoon sitten mitä tahansa.
Géronte. Ole huoleti, kyllä minä pysyn.
Scapin. Pian piiloon. Tuossa on jo eräs tappelupukari teitä etsimässä. (Muuttaen ääntään.) Eikö kukaan olisi niin hyvä ja sanoisi minulle missä Géronte on? — (Gérontelle tavallisella äänellä.) Älkää potkiko. — Kyllä minä sinut, senkin riivattu, löydän vaikka menisit maan alle piiloon. (G:lle tavallisella äänellä.) Älkää kurkistako. — Hoi säkkimies? — Hyvä herra, — Minä annan sinulle tukaatin, jos sanot missä on herra Géronte? — Te etsitte herra Gérontea? — Niin, koira, minä etsin häntä. — Ja mitä varten, hyvä herra? — Mitä varten? — Niin niin — Saakeli soikoon, minä tahdon hänet piestä tällä kepillä kuoliaaksi. — Oh hyvä herra, herra Gérontea ei voi sillä lailla kohdella. — Mitä, tuo itserakas penteleen Géronte, senkin narri, hävytön lurjus? — Herra Géronte ei ole mikään pentele, eikä hävytön lurjus, olkaa niin hyvä ja punnitkaa sananne. — Mitä, sinä puhuttelet minua, minua, noin röyhkeästi? — On velvollisuuteni puolustaa isäntääni, kun häntä solvaistaan. Oletko sinä tuon Géronten ystävä? — Olen, hyvä herra, olen kuin olenkin. — Ah, lurjus, vai hänen ystävänsä, no hyvä! (Lyöden usean kerran säkkiä. Huutaen ikäänkuin hän saisi selkäänsä.) Ai, ai, ai, ai, ai, hyvä herra! Ai, ai, hyvä herra! jo riittää! Ai, lakatkaa. Ai, ai, ai! — Kas niin siinä sait osasi! Hyvästi. — Ai, kirottu sotamies. Ai!
Gëronte (pistäen päänsä säkistä). Voi, Scapin, minä en jaksa enempää.
Scapin. Voi, hyvä herra! Minä olen aivan murskana, hartioitani viiltelee niin kamalasti.
Géronte. Mitä! Minuahan hän löi.
Scapin. Ei suinkaan, hyvä herra, hän kolhi minun selkääni.
Géronte. Mitä sinä höpiset? Minä tunsin iskut vallan hyvin ja tunnen ne vieläkin.
Scapin. Ei, sanon minä. Hänen keppinsä pää vaan ulottu teidän hartioihinne.
Géronte. Olisithan voinut mennä vähän loitommalle, jotta minä olisin säästynyt.
Scapin (painaen Géronten säkkiin). Pian piiloon. Tuolla taas tulee joku aivan muukalaisen näköinen. — Pentele vieköön, vaikka juoksisin kuinka sukkelasti tahansa, en löydä tuota kirottua Gérontea? — Kätkekää itsenne. — Sanokaahan minulle, te siellä, olkaa niin hyvä, tiedättekö missä tuo perhanan Géronte on, jota etsin? — En, hyvä herra, en minä tiedä, missä hän on. — Sanokaa vaan rohkeasti missä hän on; minä en hänelle tee mitään pahaa. Antaisin vaan pienen selkäsaunan hänelle, noin tusinan verran iskuja, ja kolme tai neljä miekanpistosta rintaan. — Minä vakuutan teille, ett'en tiedä missä hän on? — Minun mielestäni liikkui joku tuossa säkissä. Siellä on varmaankin jotain merkillistä. — Ei! Ei mitään. — Tekisi mieleni pistää miekka säkin läpi. — Voi, hyvä herra, älkää toki tehkö sitä. — Näyttäkää sitten, mitä siellä on. Ei kiirettä. — Mitä, eikö kiirettä! — Te ette saa nähdä, mitä minulla siellä on. — Minäpä tahdon nähdä. — Sitä ette saa. — Ah, mitä loruja! — Siellä on ryysyläjä. — Näyttäkää tänne, sanon minä. — Sitä en tee. — Etkö tee? — En. — Sitten annan sinun hiukan maistaa keppiä. — Vähät minä teidän kepistänne. — Vai niin, teetkö minusta pilkkaa. (Lyöden säkkiä ja huutaen ikäänkuin hän itse saisi selkäänsä.) Ai, ai, ai, ai! — Näkemään asti, siinä sait pienen läksytyksen, jotta oppisit siivommin puhumaan. — Ai, hiisi vieköön koko roiston! Ai!
Géronte (pistäen päänsä säkistä). Voi, minä olen aivan murskana.
Scapin. Voi minä olen kuollut.
Géronte. Miksi hemmetissä ne sillä tavoin kolhivat minun selkääni.
Scapin (painaa hänen päänsä säkkiin). Pian piiloon! Tuolla tulee puoli tusinaa sotilaita yht'aikaa. (Matkien useamman ihmisen ääntä.) Menkäämme, etsikäämme Gérontea; etsikäämme kaikkialta, älkäämme laiskotelko. Juoskaamme läpi koko kaupungin. Ei mitään saa jättää tarkastamatta. Tutkikaamme joka taholta. Minne menemme. Menkäämme tuonne. Ei, tuonne. Vasemmalle. Oikealle. Ei. Jos sentään. — (Gérontelle tavallisella äänellä.) Menkää nyt hyvin piiloon. — Katsokaahan, toverit, tuossa on hänen palvelijansa. No, lurjus, nyt saat sanoa meille, missä herrasi on. — Voi, hyvät herrat, älkää rääkätkö minua. — Sano heti missä hän on. — Puhu. Pian. Älä pidätä meitä. Sano heti. Paikalla. — Voi hyvät herrat rauhoittukaa! (Géronte pistää päänsä hiljaa säkistä ja huomaa Scapinin vehkeilyt.) Jollet heti sano meille, missä herrasi on, niin saat oikein satamalla kepistä selkääsi. — Ennemmin kärsin mitä tahansa kuin petän isäntäni. — Me tapamme sinut. — Tehkää vaan mitä tahdotte. — Selkäsi näyttää syhyvän? — Minä en petä isäntääni. — No kun välttämättömästi tahdot keppiä maistaa, niin kas tässä saat. — Oh! — — —
(Kun hän aikoo lyödä nousee Géronte säkistä ja Scapin pakenee.)
Géronte. Ah, sinä riivattu! Ah, sinä roisto! Ah, sinä konna! Uskallatkin siten piestä minua!