XIII.
"Voi voi minkälaisia porsaita nuo lapset on!" pani Hilma kun siinä vanhan tuvan peripenkillä joi kahvia Kaisan ja Heikin kanssa.
"No tietäähän nuo kenekset; semmoisiahan ne on aina." Kaisa tuota sanoessaan lähti ottamaan päreorrelta piintyneenlikaista pyyherasua, jolla sitten pyyhki velliä pois pikku Riinan suun ympäriltä ja rinnan edustalta.
"Kalle samanlainen porsas. Hyi!"
"Mitä sitä on nyt pitänyt moiseen siivoon itseään laittaa", nuhteli äiti ja pyyhki pois vaatteista ja suun ympäriltä velliä. "Oletteko te, sen siat, kaataneet velliä pöydälle tuolla lailla!" ärjäsi hän huomattuaan mitä oli tapahtunut, ja lyödä pänttäsi poikaa korvalle. Poika itki. Heikki naurussa suin katseli tuota kaikkea, ja laskettuaan kahvikupin kädestään pöydänlatvalle, lähti pihalle halkokuormaansa purkamaan.
"Ja pikku Ylli rypee ja leikittelee porossa takkakivellä. Moista siivoa ei Erkki ainakaan kärsisi, ei ikipäivinä!" Hän meni ja nosti poikasen lattialle seisomaan, puisteli poroa sen vaatteesta ja puhalteli lapsen rupisia käsiä.
"Älä kesken kiittele", tokaisi Kaisa suutahtuneena samalla kertaa lapsiin ja Hilmaan. "Annappa olla kun teillekin tulee keneksiä puoleen tusinaan asti, niin saattepa nähdä mitä siivonpito maksaa."
"Meidän pöydällä ei koskaan pidetä ruokia kaiken vuorokautta vaikka olisi lapsia kaksi tusinaa. Eihän sitä viitsi mikään nähdä kun pöytä on aina kuin lähtevä laiva. Siinä kuivavat ja pahenevat silakat salkkarissa, ja kori järsityitä leivänpaloja kukkurapäänä kököttää keskellä pöytää. Kärpäset ja rusakat kämpivät vellin tähteissä ja puuronlopuissa. Ei luulis ihmisten saattavan syödä. Ja siellä sitten lapset ovat aina kyns—"
"Hohhoh hohhoh, kuinka Mäkelän Hetan tyttärestä on tullut fiini rouva! Tuskinpa se on ennenkään niin herrallisen puhdasta tässä talossa ollut." Kaisan sienteät kasvot kävivät nyt oikein punaisiksi ja askareikseen rupesi taittamaan luutaa ovenpuolella takkakiven vieressä olevasta varpukasasta.
"Sanon minä vieläkin ettei meidän tuvassa semmoista sianruuhenmoista pöytää koskaan pidetä. Siinä sitten lapset nenineen kynsineen tahrivat ruokain kanssa yhtämyötään. Ei sitä tarvitse siihen vetää että minä olen Mäkelän Hetan tytär. Kyllä minä olen ihmisiä muuallakin nähnyt ja ainakin kuullut kuinka oikeat ihmiset pöytänsä pitää. Heti se siivotaan ja pyyhitään kun syöty on. Eikä ne anna lapsensa porossa peppuroida ja muuttavat ne vaatteetkin lapsilleen ettei niiden tarvitse kuukausia paksulikaisissa ketaleissa olla niin kuin sinun lapses."
Samassa tuli vanha Ylli tupaan ja meni pöytärahille istumaan. Kalle itkuisena pyrki hänen polvelleen ja vaari otti, vaikka moitti hänkin ja sanoi: "ööh porsas kun olet törkeä."
Kaisa ei voinut vaarinkaan nähden itseään hillitä "Niin, niin, Erkiltä, Erkiltä sin' olet kaikki kuullut ja oppinut", tuiskusi hän. "Muuten et mitään tietäisikään, mutta se Erkki on sinulle kullanpoika se."
"Niin onkin. Kyllä se tietää vähän enemmän kuin sinä, lika-myyräin emä." Itkua pusertaen Hilma lähti tuvasta ja Kaisa viskasi luudanteelmänsä hänen hameelleen ovella.
"No no perhanoitako nyt riidellään!" pahkasi Ylli-ukko, joka suurella silmin oli katsellut nuorten emäntäin kohinaa.
"On olevinaan kuin mikä rouva, vieläpäs tässä hipales!" Kaisan ääni kuulosti itkuiselta ja hän paineli silmiään kaadillaan.
"Haa, kyllä se on totta kun sanotaan että: 'ei kako kauvan satamatta tuule eikä akat kauvan itkemättä riitele'."
Hetakin tuli samassa tupaan ja äkkäsi pian Kaisan nurrutuulen.
"Mikä nyt on nenään pistänyt?"
"Tuo uuden tuvan rouva täällä oli komentelemassa. Hän on niin puhdasta että pois, pois tieltä!"
"Riitelemiselläkö se kahvinjuonti päättyikin! Kahvillehan sinä lupasit sitä käskeä." Heta naurahti ivallisesti. Sitten hän mankutti:
"Kyllä se Hilma onkin liiaksi olevinaan, se on heti pienestä tytöstä alkain mielinyt kummallisia, juurikuin olisi herrain tyttö. Kokemusta puuttuu parkaselta vielä. Ei sitä siivoa ole niin helppo pitää kun on paljon mukuloita. Ei sitä semmoista tyhjänpäiväistä siisteyttä kuin uudessa tuvassa pidetään, ole tähän asti nähty muualla kuin herroissa. Saas nähdä mitenkä talon käy, kun herroja yritetään matkia. Ei — kyllä on parasta mennä siinäkin vanhaan tapaan. Monta kelpo ihmistä on jo kasvanut sen vanhan tavan mukaan. Mutta mikäs siivonpito niille uudenaikaisille puhtaudenpitäjille kelpaa. Hohoi…"
"Jaa… Ne on akkain asioita ne", päätteli Ylli noin vain itsekseen.