XII.
"Pakana kun panee kauniisti." Yllin silmissä näkyi riemullisuutta.
"Semmoistakohan se on taivaassakin kun ne pasuunat soi ja enkelit laulaa!" huudahti Heta iloissaan ja arveli hartaasti perään: "Kaikki pyhät yhteen pauhaa enkelten joukon kanssa."
Ja kauppias Kosola soitti torvellaan "Maamme" laulua Mäkelän uudessa tuvassa.
"Niin, ne on säveleitä ne", varmensi Erkki Kosolan lakattua puhaltamasta. "Ei vaari eikä muori enää väitä että soitto olisi hirmuista Jumalalle, vaikka se on maallistakin laatua."
"Maallistako se tuo olikin?" kysäisi muori hämmästyneesti.
"Se on isänmaallista", vastasi Kosola siihen naurusuin. Ja sitten hän rupesi soittamaan virttä: "Sen suven suloisuutta"…
"Tämä on taivaallista", sanoi hän soitettuaan sen virren sävelet.
"Yhtä kaunista kumpikin, vaikka ihan erilaista", vakuutti vanha Heta.
"Pirut ainakin pakenevat kun tuollaista heleää ääntä kuulevat."
"Soitappa vieläkin", kehoitti Ylli. Kosola soitti "Porilaisten marssin."
"Mutta oikeinpa tuntuu vanhoissa jäsenissä siltä kuin olisi neljäkymmentä vuotta nuorempi." Kyynel vierähti ukon poskelle.
"Jos te kuulisitte kokonaisen soittokunnan soittavan, niin sitte te vasta riemastuisitte. Tämä on nyt ainoastaan tenoori, se tahtoo sanoa ensimmäinen ääni, joka onkin paras. Mutta kun koko soittokunta soittelee, niin silloin monta erilaista ääntä raikuu yhtaikaa sopivassa sopusoinnussa."
Vanhukset kumpikin myönsivät sitten että jos kaikki uudenaikaiset touhut olivat tuommoista laatua, niin ei niissä sitten mitään pahaa olisikaan. Hetken aikaa mietittyään Heta kuitenkin arveli että "sanotaan sanassa pirun kans pukevan itsensä toisinaan valkeuden enkeliksi. Ja kuka sen tiesi milloin ja missä muodossa se ilmestyisi."
"Ole vaiti", muistutti Ylli siihen leikillisesti, "ei se ainakaan soittamaan pysty, se ruman henki."
"Muistathan ukko Pelikuuttivainaan, jolla piru soitatti niin että kynnetkin sormista lähtivät." Heta näytti jo täydellisesti epäilevän soiton ylevyyttä.
"Kylläpä ne on hupsuja ihmisiä nuo vanhat akat täällä!" kuiskasi Kosola
Erkille, he kun istuivat vierekkäin penkillä.
"Se on totta, mutta kyllä niitä on muuallakin yhtä hupsuja", vastasi
Erkki hyvin hiljaa.
Vanhukset lähtivät samassa omalle puolelleen.
Hilma, joka oli ollut peräkamarissa, tuli nyt tupaan. "Ihmeen kauniilta kuului soitto tuonne kamariin."
He kaikki kolme menivät kamariin. Kosola, joka kehoitettuna istui soututuolille, kehui kamaria miellyttäväksi.
"Täällä on niin puhdasta, kauniit matot, aistikkaasti tehdyt ja maalatut piironki, sänky ja pöytä."
Nuoret miehet sitten siinä kahvin juodessaan lupasivat toisilleen, että koettavat saada lujan edistyspuolueen toimeen tässä kunnassa.
"Näitä voi vetää vaikka mihin suuntaan näitä tämän kuntalaisia, kun vain pontevasti asian esittää", päätteli Erkki.
"Kun nyt tulee kokous kansakoulusta", muistutti Kosola, "niin silloin on esiinnyttävä pontevasti. Ketä sinä tiedät, että varmaan tulisivat puolustamaan kouluasiaa."
— "No epäilemättä Tanhunen, Siiponen, Ollila", hän luetteli niitä kymmeneen asti, ja lisäsi: "kaikki ne kun vain on joka käy pontevasti etupäässä. Ne eivät ole tähän asti mitään itsenäisyyttä osottaneet, vaari on kaikessa ratkaisevan sanan sanonut. Mutta nyt…"
"Minä olen joskus ajatellut sitä että kauankohan tuo pastori Stenroth on edistyspuolueen miehiä. Sanomalehdissä näkee jo tuon tuostakin uutisia että papit hankaavat vastaköyttä sivistyspyrinnöille. Ja oletko lukenut Jussin kirjeitä — Savossa — viimetalvisilta valtiopäiviltä?"
"Ei. Minulla on ainoastaan Uusi-Suometar ja Waasan Lehti."
"Sinä et sitten tiedä 'mustasta seinästä' mitään." Hän selitti mitenkä
Jussi kuvasi valtiopäivillä istuvia pappeja.
"Ei, kyllä tämä meidän pappi on edistyksen mies. Mutta saarnoissaan se menee sitä vanhaa latua." Hän kertoi sitten, kuinka vaarinsa oli toissa sunnuntaina ottanut papin kanssa yhteen eräästä raamatullisesta ongelmasta. Se oli tapahtunut raamatunselityksen jälkeen eikä hän ollut siinä läsnä, mutta niin ja niin oli vaari kertonut.
"Mutta onpa sillä ukolla älyäkin", sanoa revautti kauppias aika naurulla.