AILIN UNET.
Miks pikku Ailill' unta tuossa nähden
Niin suloisess' on hymyilyssä suu?
Mik' ihana niin näky lie, mintähden
Se hymyilee? Mi silmiin heijastuu?
Kai enkelit on vierahina sillä,
Tai taivahass' on unissansa hän!
Kai henki pienen liikkuu ylhäisillä
Noill' asunnoilla iki-elämän!
Hän enkel' itse, hymyilevä, soma
Kanss' enkelien leikkii, leijailee,
Ja siellä, missä hengen iki-oma
On alkukoti, taas nyt vierailee.
Siit' unelmat niin valkoiset on hällä:
Häll' enkelit, hän heille hymyilee, —
Oi, Aili, Aili, taivaass' ylähällä
Kautt' elos maisen vierailuja tee!