III.
On viisikolmatta vierryt vuotta,
Kun Pohjaan aukesi ahjo uus.
Se aikaa sammui jo, vaan ei suotta:
Työ heelmän kantoi ja pontevuus.
Sen ahjon Pohjolan kansa laati
Ja pystössä pysytti lemmellään,
Tuo kansa, jok' kerran korvet raati
Ja miekoin suojeli liesiään.
Tuo kansa, jok' ennen urheasti
Sodat surkeat oli kestänyt,
Ja sitke'yttähän kuoloon asti
Oli nälissänsäkin näyttänyt, —
Tuo kansa se vieläkin uhrata tiesi
Ja sitkeä olla, kun tarvittiin.
Oi, ponteva kansa, oi, Pohjan miesi,
Ain' ollos sa vastakin sitkeä niin! —
On viisikolmatta vierryt vuotta,
Kun tänne aukesi ahjo uus.
Se aikaa sammui jo, vaan ei suotta:
Työ heelmän kantoi ja pontevuus.
Työ heelmän kantoi: Tuoll' ahjo toinen
On syntynyt, valoa heijastaa.
Valon, tiedon valtava aurinkoinen
Jo vapaasti Pohjolaan paistaa saa!
Oi, loista, aurinko tiedon, loista
Ja sytytä syömmihin elo uus!
Jo mailta Pohjolan synkkyys poista
Ja valaise Suomeni vastaisuus!