MINÄ JA SINÄ.
Minä olen kuin vellova vesi,
Mikä kuohuvi, häilyvi, koskena käy.
Sinä olet kuin vienonen lähde,
Miss' aaltoja vaahtopäit' ei näy.
Minä olen kuin rauhaton pilvi,
Mikä taivahan kannella karkeloi.
Sinä olet kuin suvinen päivä,
Mikä tyyni on, tyynnyttää myös voi.
Minä olen kuin laineilla lastu,
Joka ulapan kuohuissa kuljeksii.
Sinä olet kuin rannan kukka,
Joka ulapan lastusta uneksii.
Oi, rannan rauhaisa kukka,
Sa luotatko ulapan lastuhun?
Ja laineille läikkyville
Kera lastunko lähteä tahto on sun?