KELLOT SOIVAT.
Rauman oivat
kirkonkellot
soivat, soivat
ja huminoivat,
kumpuillen kuin taivahan sellot.
Vaikenee jo vaikeroivat
karjan-, kurjenkellot.
Autuaina ailakoivat
kummut, nummet, pellot.
Tuntehet nyyhkiväisen mellot
mielehen vellot,
hyminä, jonka kirkonkellot
lentohon loivat,
kuultaviini kauas toivat,
vanhan luostarkirkon kellot,
kaukomatkain taakse soivat.
Soinnut mielen angervoivat,
soinnut sielun aateloivat.
Oivat
Rauman kirkonkellot
soivat,
oi, kuin taivahan sellot.