ENSIMÄINEN KOHTAUS.
Sotilaita. Laulavat.
Laulu N:o 7.
STÅL:
Mitä tekee sotilaamme, kun on sota loppunut
Taistelut on tauonneita, rauha maahan saapunut?
Mitä toimii kapteenimme, luutnantit ja vänrikit
Mitä silloin päristävät sotajoukon rumpalit?
KÖÖRI:
Silloin pyörii pöydillämme vanhat arpanappulat,
Rahaa tulvaa, juomaa virtaa, siellä viihtyy sotilaat,
Siellä tullaan ystäviksi, velat joutuu unholaan,
Viini siellä silloin vuotaa, maljaan surut painetaan.
STÅL:
Mitä tekee sotilaat, kun aika kulkee verkkaan vaan,
Kun ei viinitynnyristä tähteenä oo tippaakaan,
Ja kun veri, sota, vaara kaikki unhotettu on,
Vihollinen ryöstää maata, se on vastustamaton?
KÖÖRI:
Arpanappuloista silloin kuuluu ääni kohtalon:
"Ylös pojat, aseisihin, vihollinen maassa on!
Ken ei kuule, poies jääköön, heitetty on arpanne,
Mainetta jos mieli saada, päätetty on onnenne."
STÅL:
Ken ei kuule j.n.e.
KÖÖRI:
Uni karkoo sotureista, vaara rohkeutta luo,
Rivit kasvaa, mieli palaa. Herra heille voiton suo.
Vainolainen pakoon lyödään. Ääni kuuluu kuninkaan;
"Kiitos teille sortumasta pelastitte synnyinmaan!"