KUUDES KOHTAUS.
Prinssi Fredrik, Rudolf piilossa. Sitten Ingrid.
PRINSSI: Kas niin, ruususeni, nyt saamme olla hetkisen kahden kesken.
(Koputtaa ovelle).
INGRID (Tulee). Kuka se on? (Tuntee upseerin). Ah, Luojani! Upseeri!
PRINSSI: No, no, älkää peljästykö, kaunis neito!… Lupasinhan tulla takaisin.
INGRID: Niin, se oli totta, se. Te tulitte noutamaan hansikoita…
PRINSSI: Hansikoita? … hansikoita? Niin, nyt muistan… Sen seikan olin aivan unhoittanut.
INGRID: Kuinka? Ettekö te nyt tulleet noutamaan hansikoita, jotka eilen tilasitte? Minkätähden te sitten tulitte?
PRINSSI: Saadakseni vielä kerran nauttia silmiesi syvällisestä loisteesta, suloinen Ingrid … voidakseni sanoa sinulle, että paljas silmäykseni täyttää sieluni taivaallisella tunteella, jota itse enkelitkin minulta kadehtisivat…
INGRID: Ah, mitä te puhutte mi…
PRINSSI: Oi Ingrid! Sano edes kerran, että rakastat minua! Turhaan koetat enään tunteitasi salata. Silmäyksesi puhuvat kumminkin selvää kieltä.
INGRID: Lopettakaa toki, herra! (Itsekseen). Voi, ettei isä ole kotona!
PRINSSI: Kallis Ingrid! Tunnenhan silmiesi loisteesta, että rakastat minua; oi, sano se minulle! Lupaa olla iloni ja ikuinen ystäväni! Lähde nyt kanssani ja kaikki maallinen ilo odottaa meitä!
INGRID: Teidän kanssanne?… Herran tähden! mitä te ajattelettekaan?…
PRINSSI: Oh, elä teeskentelekään enään!… Sinä olet tuntenut minut — eikö niin?
INGRID: Minäkö, en suinkaan… Mutta kuka te sitte oikeastaan olette?
PRINSSI: Kuule siis tunnustukseni, kaunis lapseni! Muutama päivä sitten näin sinut ensikerran ja senjälkeen on sydämmeni sykkinyt yksin sinulle, se pyytää vain vastarakkautta ollakseen täydellisesti onnellinen. Oi Ingrid, rakastan sinua enemmän kuin omaa elämääni! Sano ainoastaan sana, niin en ole sinulle kukaan muu kuin prinssi Fredrik, Suomen herttua, mutta sinun palvelijasi, sinun orjasi… (Polvistuu).
INGRID: Voi taivas! Onkohan se mahdollista? Prinssi!
PRINSSI: Niin prinssi, joka tässä jalkojesi juuressa rukoilee… Kulta, rakkaus, huvit odottavat sinua… Lähde kanssani ja tule vaimokseni! (Koettaa syleillä Ingrid'iä).
INGRID: Ei, ei päästäkää! Minä rakastan toista, rakastan Rudolf'ia.
Päästäkää muutoin huudan apua!
PRINSSI: Ei kukaan kuule sinua … kaikki ovat menneet pois. Ensi suutelo rakkautesi vakuutteeksi!
INGRID (Koettaa päästä irti). Ei, … ja tuhat kertaa ei!…
Päästäkää!… Isä! Rudolf!…
RUDOLF (Ryntää prinssin kimppuun). Roisto! (Lyö prinssiä korvalle, sekä kolhii häntä kaikella tavalla. Ankara tappelu syntyy).
PRINSSI: Kuka olet, joka uskallat minua vastustaa?
RUDOLF: Olen viattomuuden suojelija, sinunlaisiasi roistoja vastaan…
INGRID: Taivaan Herra! Kuinkahan tämä päättynee!
PRINSSI: Auttakaa! Auttakaa!
RUDOLF: Huuda vaan niin paljon kuin haluat, mutta selkääsi saat.
PRINSSI: Auttakaa! Auttakaa!