VIIDES KOHTAUS.
Prinssi Fredrik ja Breitfelt perältä. Sitten Rudolf.
BREITFELT (Kurkistaa ovesta). Ilma on selkeä teidän korkeutenne
(Molemmat astuvat sisään).
PRINSSI: No vihdoinkin!
BREITFELT: Larsson ja pojanjunkkari juovat paraillaan kuninkaan maljoja. Talossa ei ole muita kotona kuin kaunis Ingrid… Kenttä on siis avoinna teidän korkeudellenne.
PRINSSI: Teidän kekseliäisyyttänne ei voida tarpeeksi palkita, vaan olen kuitenkin täyttävä mitä olen luvannut. Mutta missähän tyttö on, kun ei häntä näy täällä.
BREITFELT: Varmaan tuolla huoneessa. Vakoilkaamme huvin vuoksi avaimen reiästä!
PRINSSI: Taas erinomainen tuuma. Alanpa oikein kunnioittaa teidän kekseliäisyyttänne.
RUDOLF (Äkkiä perältä). Niin, minä en pettynytkään. Molemmat konnat ovat jo täällä. Näin heidät kadulla ja arvasin heti minne he aikoivat… Tuolla he varmaan eivät minua näe. (Juoksee vasemmalle ja katsoo alinomaa näyttämölle oven raosta).
PRINSSI (Katseltuaan avaimen reiästä). Luulen hänen lukevan. Olisiko hän kenties jumalinen… Tekeepä mieleni mennä yhdistämään lämpimät rukoukseni hänen kanssaan.
BBREITFELT: Anteeksi! Mutta sellaisesta pilasta voisi hän suuttua…
Eikö olisi parempi ensiksi koputtaa ovelle?
PRINSSI: Saadaksemme hänet sitten siepata kynnykseltä syliimme … taasen olette te oikeassa. No, tuumasta toimeen! Mutta ajakaa te nyt vaunut vähän likemmäksi ja kun olen saanut tytön kanssani ulos, rupeatte te kuskiksi ja ajatte nopeasti kaupungin ulkopuolelle. Siellä suuntaamme tarkemmin matkamme … ymmärrättekö?
BREITFELT: Kaikki tulee oikein tehdyksi. (Menee perältä).
RUDOLF (Itsekseen). Ahaa, kyllä ymmärrän. He aikovat ryöstää Ingrid'in, mutta sen tulen minä estämään.