KATEUS.
Kukkasissa lepää poika,
Kaunis niinkuin kukkanen,
Päivän koi ja metsän linnut
Suosii häntä vuoroten.
Unelmia toiset laulaa,
Toiset häntä suutelee.
Tyttö kaukaa katsoo tuota,
Katsoo, katsoo—kalvenee.
Lakkauttais linnun laulun,
Kukat maasta tempais pois,
Estäis päivän paistamasta,
Peittäis taivahat, jos vois.
Miksi tuota rangaistusta?
Noinhan tuim' ei talven sää!
Tyttö miettii: silloin vasta
Voin hänt' ehkä miellyttää.
Silloin päivän koittarena
Suudella hänt' aina saan,
Laulaa laulun, helmassani
Tuuvittaa hänt' unelmaan.
Hälläpyörä kevätluk. 1871 (»Vanhoista piiloista»);
Kaikuja Hämeestä 1872.